Harvoin tulee vastaan ravintoloita, jotka ovat saaneet niin vahvan alun sosiaalisen median kannattamina kuin Sturenkadulla avannut Fat Tony’s. Toki ravintolan avausajankohta vain hetki ennen World Cup -futisturnausta on taktisesti ollut hyvä ajankohta, mutta onnistunut sosiaalinen media – ja nimenomaan lyhytvideot, ovat tuoneet ravintolalle valtavasti näkyvyyttä.
Tottakai, kun paikka on asemoinut itsensä isolla rahalla penkkiurheilijan paratiisiksi, urheiluravintoloiden ykköseksi, ollaan myös melko suuren asiakassegmentin äärellä, jotka ovat valmiita matkustamaan paikkaan vähän kauempaakin – vaikka vain muutamia kertoja vuodessa.
Näin tietenkin siis optimitilanteessa. Kukaan ei vielä tiedä, miten Fat Tony’sin vetovoima toimii tulevaisuudessa, jos lähikapakan Trinitron onkin jostain syystä kauempaa saapuvalle penkkiurheilu-asiakkaalle se parempi vaihtoehto.
Itse taas olen sitä mieltä, että Helsinki tarvitsee wanhan Sports Academyn jo kauan, kauan sitten jättämälle aukolle uskottavan ja tarpeeksi suuren vaihtoehdon. Ehkä Fat Tony’s on tällainen?
Minä kuitenkin saavuin paikalle televisioden ja ruutujen keskelle, rauhallisena perjantai-iltapäivänä vain testaamaan paikan juoma- ja ruokatarjontaa.
Puoli tuntia ennen keittiön avaamista tiskiltä sai hiukan kiireellisen oloisesti palvelua. Ruokatilausta ei voinut tehdä etukäteen, joten tyydyin tilaamaan vain apertiivin ja siirtymään erittäin aurinkoiselle ja lämpimälle terassille. Valitsemani ”Beckham”-niminen drinkki oli mainio katkero, joka sai voimansa bourbonista ja camparista (12 €) ja hintatasokaan drinkeissä ei ollut täysin luokaton. Kahdentoista euron cocktailia voi pitää tällä hetkellä hyvin kohtuullisena ja kuten mainittua, kun paikan omat cocktailit ovat tätä luokkaa, herättää se kiinnostuksen kokeilla lista läpi.
Kun keittiö avautui puolta tuntia myöhemmin, olin jo ihan positiivisesti latautunut. Yksittäiselle ruokailijalle lähes tyhjässä ravintolassa puolipakolla ohjaus pieneen, sijainniltaan huonompaan kahden ihmisen pöytään oli vähän erikoista, mutta ymmärrettävää. Palvelu tuntui muuten toimivan ja ilmeisesti paikan normaalikäytäntö on tehdä tilaukset pöydästä, joka kannattaa huomioida. Itsehän yritin tehdä sitä tiskillä ja jotenkin ”mä vien sut pöytään ensin” ei ihan auennut käytäntönä. Nyt tiedän.
Ruoka saapui alle kymmenessä minuutissa ja olin valinnut paikan Fish & Chipsin (24 €). Hinta tuntuu melko kalliilta ja annoksen saapuessa pöytään se tunne vain vahvistui. Kala on annoksen pääosassa kuten pitääkin, mutta ranskalaisia ja lisukkeita on yllättävän vähän. Volyymia lautaselle on saatu laittamalla sekä salaatti ja ranskalaiset kuppiin.
Annoksen pääosan esittäjä on hyvin lupaava heti alusta lähtien. Kullankeltainen leivitys on rapea ja sen alta paljastuu hyvin lehtevä, mutta silti kiinteä vaalea kuha. Peräpäästä aloitettuna maku on myös kohdallaan, eikä usein riivaavaa ylirasvaisuutta ole. Keittiössä on selvästi mietitty tämän annoksen tekemistä tarkkaan. Fileen toisessa päässä kala on päässyt kiertymään ja leivitys osaltaan siellä on kerännyt itseensä enemmän rasvaa. Nyanssitason huomio, mutta harmitti annosta syödessä, sillä makutasapaino lähti lopuksi enemmän rasvaisuuden puolelle.
Herne-remoulade on erinomaista. Sen herneisyys jää aika isosti paitsioon ja itse olisin kaivannut kovasti annokseen klassista hernemujua sen rinnalle.
Ranskalaiset ovat melko tavanomaiset, kevyesti suolatut ja kaikin puolin toimivat. Ei mitään uutta, mutta ei varsinaisesti mitään vikaakaan. Salaatti näyttelee sitä osaa, mitä se useasti lautasella tekee.
Syömisen jälkeen on hiukan tyhjä olo. Fat Tony’s ei selkeästi pyri ahtamaan asiakkaita täyteen halpoja hiilihydraatteja ja useassa paikassa yllättävän huonosti toteutettu Fish & Chips on täällä saatu nostettua lähes premium-tasolle. Annoksen jokainen elementti toimii ja vaikka itse toivoisin pieniä muutoksia, on vaikea sanoa että tämä olisi millään tasolla ylihintainen. Tämä on selkeästi ravintolan oma versio brutaalin yksinkertaisesta katuruoasta ja hinta on asetettu sen mukaiseksi. Se hiukan yskityttää kun ottaa huomioon muiden pääruokien liikkuvan alle 15 eurossa, mutta ainakin kertakokeiluna tämä on hintansa arvoinen.
Fat Tony’s tuntuu hyvin mietityltä ja toimivalta baarilta. Palvelu on miellyttävää, sujuvaa ja kun toiminnallisuudet saadaan vielä hiottua, löytää sporttibaaria hakeva varmasti täältä parhaan mahdollisen alttarinsa tässä kaupungissa. Kun sen juomaosaaminen on selkeästi hyvällä tasolla ja myös ruokapuolesta on lupa odottaa korkeimman segmentin osaamista, ainakin itselleni tämä käynti toi tarpeen käydä jossain vaiheessa uudestaan. Silloin lasissa ja lautasella tosin ihan jotain muuta.
Katso vanha MoonTV:n Yöruokaa-sarjan video muinoin Helsingin Sporttibaarien valtikan pitäjästä, Citycenterissä sijaitsevasta Sports Academy -ravintolasta.