Jord

Jord

Helsingissä on lukemattomia ravintoloita, eikä noin kerran viikossa uutta ravintolaa kokeilevan aika riitä niistä kaikkiin. Tänään kuitenkin kohdalleni osui ravintola, josta en ollut kuullutkaan – nimittäin Kruunuhaassa sijaitseva Jord.

Paikkaa mainostettiin minulle pienenä intiiminä ravintolana, joka olosuhteiden ja ajan pakosta joutui esittäytymään lounasaikaan. Etukäteen listaa tarkastellessani lounaslista on tavanomaisiin ruokaloihin tottuneihin poikkeuksellinen – lounaslistalta kun löytyy viisi annosta, salaateista jälkiruokaan. Hinnat luonnollisesti sen mukaisia – mutta listalla myös vaihtoehto ottaa kahdesta neljään annosta (hinnat 22/29/35e).

Päädyin itse silakka-annokseen (17e).

Paikka sijaitsee kivijalassa, jossa aiemmin on sijainnut Ask. Tila on tosiaankin melko pieni, mutta ei suinkaan ahdas. Sisustus on puhdaslinjainen ja tyylikäs – mutta ei pömpöösi. Kaikenkaikkiaan, ovesta sisääntullessa paikka henkii rennon kortteliravintolan henkeä, jossa ei kuitenkaan käydä raksaduunien välissä.

Tässä vaiheessa lounasta, Jord ei siis saanut varauksetonta innostustani herätettyä. Mitä fiinimpi paikka on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä poistun paikalta nälkäisenä – ja juuri se aamiaisen skipanneena alkoi painaa mieltäni. Tilasin vieläpä vain yhden annoksen. Ja entä jos se olisi fiiniä piperrystä? Kaksi silakkaa ristissä ruokalusikallisen perunamuusia päällä?

Annos saapui, kun lounasseurani Oskari oli syönyt oman alkuruokansa, sellerisalaatin (15e). Ensivaikutelma oli positiivinen. Tämä olisi voinut olla vielä pienempi. Kuutisen silakkaa ja kauhallinen samettisen tasaiseksi myllytettyä perunamuussia ei varsinaisesti herättänyt ”jaksankohan syödä tämän kaiken”-kysymystä. Toki Jordin puolustukseksi on sanottava, että tänne harva varmasti tulee mielessään tukottaa itsensä hiilihydraatteihin ja rasvaan.

Aloitin annoksen maistelun silakoiden kyljestä vilkkuvalla sipulilla ja jösses sentään, maailmani räjähti. Rakastan sipulia, varsinkin kun se on tehty hyvin. Tuo pehmeänmakea elämys muistutti minua siitä, että joskus elin aikaa jolloin vihasin sipulia – ja juuri tällaiset kokemukset saivat minut uskomaan parempaan. Ainoa harmi, että (myös) tätä on annoksessa aivan liian vähän.

Perunamuussi taasen oli omaan makuuni liian myllytettyä. Koostumus on silti tiivis, eikä muussi ole juoksevaa. Maussa erottuvat kaikki hyvän perunamuussin perusedellykset, mutta tietty rustiikkisuus jää tästä puuttumaan, jota itse haluaisin aina perunamuussilta. Kyse on kuitenkin vain ja ainoastaan omasta mieltymyksestä, eikä muusta Jordin muussia voi moittia. Kuten ei myöskään pikkelöityjä kurkkuja, joissa on juuri oikealla tavalla nenää nipistävää kirpeyttä.

Itse silakoista, niiden pinta on kauniin ruskea ja tasainen. Maussa on vahva voi ja kalan koostumus on viety jopa liiankin kypsäksi. Toiveena olisi hiukan selkeämmin ”hiutaloituva”, sillä tämä on kypsennetty vähän liian pehmeäksi.

Kokonaisuutena – annos on todella herkullinen. Pienen teekupillisen jälkeen lounasta Jordissa voi pitää erityisen onnistuneena, vaikka kupua kiristävää ähkyä ei siellä saa lounassetelillä aikaiseksi. Teknisesti annos jakaa mielipiteitä, joskin tosin lounasseurani omissa annoksissa (pääruokana lampaanreittä, 18e) ei tuntunut olevan pienintäkään vikaa. Maultaan se edustaa silti huippua. Suhteellisen yksinkertaista, mutta herkullista ruokaa, joka oikein valmistettuna yltää kokemusmittarilla huippulukemiin.

Ainoa varsinainen kritiikki on, että saadakseen Jordin lounaasta kaiken irti, olisi syytä irrottaa kalenterista vähintään kaksi tuntia ja lompakostaan vähintään viisikymppinen. Kaikki sen alle on liian kiireessä toteutettua.