Ghost Grills

Ghost Grills

Keväällä 2019 Hakaniemen metroasemalla avasi Classic & Vegan, jonka kävin aikanaan koeponnistamassa. Päädyin silloin lopettamaan kirjoituksen siitä, ettei metroaseman välitasanne ole maailman helpoin liikepaikka. Nyt, tuota ravintolaa ei enää ole ja sen tilalle on avannut Ghost Grills.

Verkkosivujen antama vaikutelma ei ole kovin mairitteleva. Tuntuu kuin jokainen perustason kebabberia tässä maassa käyttäisi ihan samaa julkaisujärjestelmän pohjaa verkkosivuissaan. Tästäkin huolimatta päätin käydä paikalla heti kun tilanne sen mahdollistaisi. read more

Ego

Ego

Olin tosi innoisssani kuultuani, että jälleen kerran Helsingissä on ravintola, joka on ottanut schnitzelin ruokalistalleen. Tämä ravintola oli kortteliravintolaksi itseään kutsuva Ego Korkeavuorenkadulla, jonka asiasta kuultuani päätin välittömästi lisätä todo-listalleni.

Marssiessani paikanpäälle minut otettiin vastaan hymyillen, aktiivisesti ja tilaus tiskillä ottaen. Pöytäänohjaus sujui mallikkaasti, jonka jälkeen alkoi lisämyynti. ”Ottaisinko veteni kuplilla vai ilman” on aina se kysymys, johon on tarkoituksellakin vaikea vastata ”ei kiitos kumpaakaan, juon olutta”. Vaikka tässä vaiheessa oli jo selvää, että vesi tulee lisämaksulla, yllätti lisämyyntitarjous leipälautasestakin – voi/levite ja leipä olisi viisi euroa. read more

Elite

Elite

Jos Helsingissä on yksi ravintola jonka kaikki tuntevat vuosikymmenestä toiseen, se lienee juurikin Elite. Tuo Töölön keskellä sijaitseva bunkkerimainen menneen maailman linnake, jossa kuulee yhtälailla naapuripöytien vuorineuvosten keskustelevan valtionvelasta kuin samaisten hopeakettujen lapsenlapsien odottelevan perintörahastoaan.

Siellä minäkin olin, median sekatyöläisyrittäjä Kalliosta. Kesäparrassa ja rikkinäisissä housuissa, sopivasti pyöräreissusta kostuneen t-paidan kanssa. En suinkaan kokenut, että sopisin joukkoon täydellisesti, mutta se ei tuntunut vastaanottanutta tarjoilijaa haittaavan. read more

Kultá

Kultá

Siinä me olimme, odottelemassa ovensuussa, kun henkilökunta järjesti ohimarssia yksi toisensa jälkeen. Yksi edes moikkasi, kysyi ollaanko tulossa syömään ja käveli sitten sermin taakse juttelemaan jostakin – erotin siellä käytävästä keskustelusta sanan ”haarukka”, mutta odoteltuamme usean minuutin ovella ymmärsin ettei keskustelua käyty meistä.

Tämä oli ensikokemukseni Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Kultá-ravintolasta, johon päätimme mennä tuoreen vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli nauttia rauhallinen, varhainen illallinen tuikitavallisen maanantai-illan kunniaksi ja koska läheinen kreikkalainen ravintola oli suljettu, päädyimme Kultaan. read more

Pappa Peruna

Pappa Peruna

Pitkästä aikaa kiinnostaa taas kirjoitella tännekin, kun satunnaisen vapaapäivän täyttäneen pyöräilyretken etapiksi osui puolivahingossa Jätkäsaaressa sijaitseva, hiukan hämmennystä herättävällä tavalla nimetty Pappa Peruna.

Satunnaiselle ruokamatkailijalle paikka ei julkisivultaan anna mitään ensivaikutelmaa siitä, että tässä nyt oltaisiin helsinkiläisen gastronomian alkulähteillä – sillä niin ei tosiaan ollakaan. Paikan atmosfääri tuo mieleen nimittäin Subwayn – eikä tässä ole lainkaan pahansuopaisuutta. Paikka on siisti, pikaruokamainen ja annosten ainesosia on tiskissä esillä samalla tavalla. read more

Boon Nam

Boon Nam

Tiedättekö, mikä on mahdollisimman huono hetki mennä ns. trendiravintolaan?

Se, että liikut porukassa jossa kaikki muut ovat nälkäisiä, tyytyisivät vaan pikaruokaburgeriin (koska sen saa nopeasti ja halvalla), kunnes joku päättää, että mennään alkuvuodesta avattuun, nurkan takaa löytyvään thaipaikkaan.

Tämä oli siis oma lähtökohtani, miten tämänkertaisessa käsittelyssä olevaan ravintolaan eksyin. ”Uusi thaipaikka” ei (mitenkään thaipaikkoja väheksymättä) tarkoita väsyneessä mielessäni paikkaa, jossa halvimmat pääruoat alkavat kakkosella ja ruoan lisäksi keskiössä ovat myös drinkit kuten kluai daiquiri, boon kopitini tai lai nam sour. Tämä virheeni ilmeni heti ulkosalla kun julkisivun nähtyäni halusin oikeasti kääntyä pois. Raskas päivä takana ja tässä vaiheessa olisin ollut valmis tappamaan oman ruokani saadakseni sen heti lautaselle. Olotilaani ei parantanut se, että olin likaisissa farkuissani ja kauhtuneessa hupparissani räikeästi alipukeutunut saavuttuani paikan akvaariomaiseen ja helvetin ahtaaseen itsepalvelunarikkaan, mitä muissa ravintoloissa sanotaan tuulikaapiksi. read more

Belge

Belge

”On aika taas vuosittaisen S-ryhmä -illallisen vuoro” ajattelin, kun askeleeni johdattivat minua kohti Helsingin Kluuvissa sijaitsevaa Belge-ravintolaa kohden. Kyseessähän on lähes 20 vuotta sitten avattu belgialaiseksi itsensä mieltävä ravintola, joka on jonkinlainen omituisuus eritoten S-ryhmän ravintoloissa. Se on kestänyt paitsi aikaa, myös S-ryhmän innon brändätä jokaikinen ravintola pariin kertaan vuosikymmenessä – ja yleisestikin, onhan nyt lähes 20 vuotinen ruokaravintola melkoinen poikkeus Helsingissäkin. Paikassa on siis selkeästi vetovoimaa. read more

Herkku-Haarukka

Herkku-Haarukka

Helsingin Arabian kätkössä on ravintola, jossa on ollut tarkoitus pitkään käydä. En sen vankkumattoman kulinaristisen maineen vuoksi tai edes siksi, että se on ollut aikanaan Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen keulakuvan Pekka Myllykosken kantakapakka – vaan siksi, että se on yksi niitä harvoja ravintoloita, joiden wieninleikettä en ole vielä maistanut.

Paikka itse löytyy helposti, sillä se on Arabian valtaväylän Hämeentien puolivälissä rinteellä, kuin jalustalle nostettuna. Sisään kävellessä vahvistuu jo ruokalistan valikoiman antama kuva – tänne tullaan useinmiten juomaan ja siinä sivussa saatetaan haluta vähän ruokaakin. Valikoimaa on kuutisenkymmentä eri annosta, jotka ovat sitä tuttua, jokseenkin puuduttavan tuttua lähiöravintolatasoa. On intialaista, kanakoria, pizzaa ja hampparia. Siellä sivussa muutama klassisempi annos, joista yksi haluamani wieninleike (13,80e). read more

Junky Vegan

Junky Vegan

Kuulen peräkammarinpoikien älähtävän, että taasko jotain vihervasemmistohippien pupunruokaa, mutta kyllä – pyrin syömään joskus myös vegaanisesti. Yksi tätä mahdollisuutta lisäävä paikka löytyi aivan kaupunkimme keskustasta, Kiasman ja Postitalon puristuksista, Sanomatalon kulmasta.

Rehellisyyden nimissä, olen kuullut paikasta aiemminkin ja se on herättänyt jonkinlaista keskustelua – voisiko sanoa jopa hypetystä vegaanipiireissä. Jotenkin rivien välistä olen ymmärtänyt lukea, että vaikka pahimmatkin ekofanaatikot saavat miljoona pientä tästä puhuttaessa, paikka tarjoaa myös kokemuksia autoilevalle keskiluokalle. read more

Faro

Faro

Olen nähnyt Ruoholahdesta asioita, joita ihmiset eivät enää usko muistavansa. Riihimäen lautatarhan Itämerenkadun pientareella. Katsellut puhelinkoppien rapistuvan satama-alueen porttien lähellä. Kaikki nuo hetket ovat menneet ajassa, kuten kyyneleet sateessa.

On aika nähdä Ruoholahti 2020-luvulla.

Ruoholahti on itselleni edustanut noita lapsuuteni näkymiä bussin tai vanhempieni auton takaikkunasta killisilmäisenä koltiaisena katsellen. Vielä 1990-luvulla kun kaupunki alkoi hiljalleen rakentumaan vanhan Alkon varaston ympärille, oli paikalla omituisen luontaantyöntävä tunne, ikäänkuin laitakaupunkia niin lähellä keskustaa. Omanlaisensa kirottu vyöhyke, jonka paikalle rakennettavien asuintalojen alla tuntui olevan Lasoliin kuolleiden kodittomien hautausmaa. read more