Vilamo

Vilamo

Olin käyny paikanpäällä Ravintola Solvikissä aika tarkalleen kolme vuotta aiemmin, mutta jossain vaiheessa tuo lounaalla positiivisesti yllättänyt ravintola on lopettanut olemasta ja samassa tilassa on nyt Ravintola Vilamo. Syytä toki voidaan vain arvailla, mutta veikkaisin taannoisella kulkutaudilla ollut osansa asiassa sanottavana.

Jokatapauksessa, istahdimme syömään rauhallisena arki-iltana vähän yli tunti ennen sulkeutumisaikaa ja ensimmäinen havainto oli, että tilauksen tekemisessä kesti yli 20 minuuttia. Syy tähän löytyi toki yksittäisestä isosta seurueesta, joten sinänsä ymmärrettävää. Yksittäisen asiakaskokemuksen kannalta toki riskit ovat melkoiset.

Tilasin kuitenkin paneroidun porsaanleikkeen (22,60 €) ja sen lopulta saavuttua huomasin paikan nimen lisäksi vaihtaneen myös laatutavoitteitaan. Paitsi että porsaanleike oli niin pieni, että luulin ensin saaneeni lastenannoksen, voisin myös veikata sen olevan puolivalmiste jonkin suuren lihatalon bulkkihihnalta. Myös leikkeen pinta antoi ymmärtää tämän – tappavan tasaisesti (voisiko sanoa, koneellisesti) leivitetylle päällispuolelle oli lipsahtanut vähän liikaa suolaa ja pohjalta leivitys oli joko palanut tai puuttui kokonaan. Vaikka tämä on pyritty selvästi frittaamaan kovalla tulella, ei rasvaa oltu lisätty pannulle enää leikettä käännettäessä. read more

Boka

Boka

Helsingin Kallioon laskeutui jokin aika sitten Boka-niminen balkanilaista ruokaa tarjoava pikkuravintola ja kuulin yhtäkkiä siitä suunnasta jos toisestakin. Tämä piti käydä testaamassa ja se tapahtui tänään.

Saavuin paikalle samana päivänä kuin HS oli kirjoittanut asiasta artikkelin ja paikalla oli lisäkseni vain neljä asiakasta. Varasin itselleni ja ruokaseuralleni pöydän ja odotellessani katselin muiden saapumista paikalle – jokainen tuntui olevan vähän hämmästynyt, että paikassa on tilaa.

Palvelu tähän mennessä oli erinomaista, tosin sitä sai vain englanniksi, joka aina vähän hiertää. En tiedä miksi, mutta jotenkin olisi kiva että asiakaspalvelussa osattaisiin edes perussanasto. read more

JJ’s BBQ

JJ’s BBQ

Helsingissä ei pahemmin amerikkalaistyyppistä BBQ:ta ole näkynyt – mieleen tulee ns. aidoista paikoista vain 2019 itä-helsinkiin avannut Helsinki Beer Factory.

Kävin Onlynams-youtubekanavan kolmantena osapuolena nauttimassa JJ’S BBQ -ravintolan popupista viime viikolla ja siinä samalla tuli tarkasteltua tarjontaa tutun analyyttiseen tapaan. Sallinette, että tämä teksti ei kuitenkaan lähesty siis paikkaa samankaltaiseen, tavallisen asiakkaan näkökulmasta suoritettuun visiittiin – vaan arvostelun taustalla on tyypillinen mediakorruptio. Ravintola tarjosi annokset mediastatusta vastaan, mutta toivottavasti koette tekstin silti säilyttäneen koskemattomuutensa. Minä ainakin koen (ja se riittää ainakin minulle).

Ravintola on tosiaan perustettu Sturenkatu 21:n, eli ns. Volvo-talon kulmatilaan taannoin perustettuun Naughty Burgerin koekeittiöön ja sen on luvattu pysyvän toiminnassa ainakin loppuvuoden. Arvatakin jo voi sen löytävän uuden kodin jo vuoden 2023 alkupuolella, sillä perjantai-iltapäivällä reilusti lounasajan jälkeen paikka oli silti lähes täynnä. Tiedä häntä, jos JJ’s ja Naughty tulevaisuudessa löytävät suuremmankin yhteisen sävelen? Nähdäänkö tässä kenties jonkinasteinen fuusio omistavien yhtiöiden välillä vai tekeekö Naughty Group Oyj niinsanotut Kotipizzat (joka hankki Social Burgerjointin aikanaan) ja laajentaa toimintaansa JJ’s BBQ Oyn avulla? Laajentumista kebappirintamallehan on vastikään jo todistettu!

Jokatapauksessa, paikan tunnelma on tuttu ja kun kerran paikalla oleva ystävällismielinen korporaation edustaja ilmoitti, niin valitsimme lautaselle mitä monenlaisinta särvintä. Itse pääannokseksi valitsin Texas Hot Dogin (9 €) ja lounasseuran kanssa jaettavaksi Meat Platter 2+2 (20 €), johon vaihtoehdoista valitsimme pulled porkin, pork bellyn, mac & cheesen ja fried potatoesin. Tämän lisäksi extrana saimme myös coleslawn ja valkosipulidippiä. read more

Ghost Grills

Ghost Grills

Keväällä 2019 Hakaniemen metroasemalla avasi Classic & Vegan, jonka kävin aikanaan koeponnistamassa. Päädyin silloin lopettamaan kirjoituksen siitä, ettei metroaseman välitasanne ole maailman helpoin liikepaikka. Nyt, tuota ravintolaa ei enää ole ja sen tilalle on avannut Ghost Grills.

Verkkosivujen antama vaikutelma ei ole kovin mairitteleva. Tuntuu kuin jokainen perustason kebabberia tässä maassa käyttäisi ihan samaa julkaisujärjestelmän pohjaa verkkosivuissaan. Tästäkin huolimatta päätin käydä paikalla heti kun tilanne sen mahdollistaisi. read more

Ego

Ego

Olin tosi innoisssani kuultuani, että jälleen kerran Helsingissä on ravintola, joka on ottanut schnitzelin ruokalistalleen. Tämä ravintola oli kortteliravintolaksi itseään kutsuva Ego Korkeavuorenkadulla, jonka asiasta kuultuani päätin välittömästi lisätä todo-listalleni.

Marssiessani paikanpäälle minut otettiin vastaan hymyillen, aktiivisesti ja tilaus tiskillä ottaen. Pöytäänohjaus sujui mallikkaasti, jonka jälkeen alkoi lisämyynti. ”Ottaisinko veteni kuplilla vai ilman” on aina se kysymys, johon on tarkoituksellakin vaikea vastata ”ei kiitos kumpaakaan, juon olutta”. Vaikka tässä vaiheessa oli jo selvää, että vesi tulee lisämaksulla, yllätti lisämyyntitarjous leipälautasestakin – voi/levite ja leipä olisi viisi euroa. read more

Elite

Elite

Jos Helsingissä on yksi ravintola jonka kaikki tuntevat vuosikymmenestä toiseen, se lienee juurikin Elite. Tuo Töölön keskellä sijaitseva bunkkerimainen menneen maailman linnake, jossa kuulee yhtälailla naapuripöytien vuorineuvosten keskustelevan valtionvelasta kuin samaisten hopeakettujen lapsenlapsien odottelevan perintörahastoaan.

Siellä minäkin olin, median sekatyöläisyrittäjä Kalliosta. Kesäparrassa ja rikkinäisissä housuissa, sopivasti pyöräreissusta kostuneen t-paidan kanssa. En suinkaan kokenut, että sopisin joukkoon täydellisesti, mutta se ei tuntunut vastaanottanutta tarjoilijaa haittaavan. read more

Kultá

Kultá

Siinä me olimme, odottelemassa ovensuussa, kun henkilökunta järjesti ohimarssia yksi toisensa jälkeen. Yksi edes moikkasi, kysyi ollaanko tulossa syömään ja käveli sitten sermin taakse juttelemaan jostakin – erotin siellä käytävästä keskustelusta sanan ”haarukka”, mutta odoteltuamme usean minuutin ovella ymmärsin ettei keskustelua käyty meistä.

Tämä oli ensikokemukseni Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Kultá-ravintolasta, johon päätimme mennä tuoreen vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli nauttia rauhallinen, varhainen illallinen tuikitavallisen maanantai-illan kunniaksi ja koska läheinen kreikkalainen ravintola oli suljettu, päädyimme Kultaan. read more

Pappa Peruna

Pappa Peruna

Pitkästä aikaa kiinnostaa taas kirjoitella tännekin, kun satunnaisen vapaapäivän täyttäneen pyöräilyretken etapiksi osui puolivahingossa Jätkäsaaressa sijaitseva, hiukan hämmennystä herättävällä tavalla nimetty Pappa Peruna.

Satunnaiselle ruokamatkailijalle paikka ei julkisivultaan anna mitään ensivaikutelmaa siitä, että tässä nyt oltaisiin helsinkiläisen gastronomian alkulähteillä – sillä niin ei tosiaan ollakaan. Paikan atmosfääri tuo mieleen nimittäin Subwayn – eikä tässä ole lainkaan pahansuopaisuutta. Paikka on siisti, pikaruokamainen ja annosten ainesosia on tiskissä esillä samalla tavalla. read more

Boon Nam

Boon Nam

Tiedättekö, mikä on mahdollisimman huono hetki mennä ns. trendiravintolaan?

Se, että liikut porukassa jossa kaikki muut ovat nälkäisiä, tyytyisivät vaan pikaruokaburgeriin (koska sen saa nopeasti ja halvalla), kunnes joku päättää, että mennään alkuvuodesta avattuun, nurkan takaa löytyvään thaipaikkaan.

Tämä oli siis oma lähtökohtani, miten tämänkertaisessa käsittelyssä olevaan ravintolaan eksyin. ”Uusi thaipaikka” ei (mitenkään thaipaikkoja väheksymättä) tarkoita väsyneessä mielessäni paikkaa, jossa halvimmat pääruoat alkavat kakkosella ja ruoan lisäksi keskiössä ovat myös drinkit kuten kluai daiquiri, boon kopitini tai lai nam sour. Tämä virheeni ilmeni heti ulkosalla kun julkisivun nähtyäni halusin oikeasti kääntyä pois. Raskas päivä takana ja tässä vaiheessa olisin ollut valmis tappamaan oman ruokani saadakseni sen heti lautaselle. Olotilaani ei parantanut se, että olin likaisissa farkuissani ja kauhtuneessa hupparissani räikeästi alipukeutunut saavuttuani paikan akvaariomaiseen ja helvetin ahtaaseen itsepalvelunarikkaan, mitä muissa ravintoloissa sanotaan tuulikaapiksi. read more

Belge

Belge

”On aika taas vuosittaisen S-ryhmä -illallisen vuoro” ajattelin, kun askeleeni johdattivat minua kohti Helsingin Kluuvissa sijaitsevaa Belge-ravintolaa kohden. Kyseessähän on lähes 20 vuotta sitten avattu belgialaiseksi itsensä mieltävä ravintola, joka on jonkinlainen omituisuus eritoten S-ryhmän ravintoloissa. Se on kestänyt paitsi aikaa, myös S-ryhmän innon brändätä jokaikinen ravintola pariin kertaan vuosikymmenessä – ja yleisestikin, onhan nyt lähes 20 vuotinen ruokaravintola melkoinen poikkeus Helsingissäkin. Paikassa on siis selkeästi vetovoimaa. read more