Jos Helsingissä on yksi ravintola jonka kaikki tuntevat vuosikymmenestä toiseen, se lienee juurikin Elite. Tuo Töölön keskellä sijaitseva bunkkerimainen menneen maailman linnake, jossa kuulee yhtälailla naapuripöytien vuorineuvosten keskustelevan valtionvelasta kuin samaisten hopeakettujen lapsenlapsien odottelevan perintörahastoaan.

Siellä minäkin olin, median sekatyöläisyrittäjä Kalliosta. Kesäparrassa ja rikkinäisissä housuissa, sopivasti pyöräreissusta kostuneen t-paidan kanssa. En suinkaan kokenut, että sopisin joukkoon täydellisesti, mutta se ei tuntunut vastaanottanutta tarjoilijaa haittaavan.

Eliten palvelu nimittäin tuntui alusta alkaen hyvinkin ammattimaiselta ja koko ajan ruokkimisestani vastasi vain yksi ja sama tarjoilja, joka toisaalla salissa käydyn keskustelun perusteella oli tehnyt työtään jokseenkin 30 vuotta samassa paikassa. En ihmettele, jos tällaisen rutiluksen tyytyväisenä pitäminen tuntui sujuvan vanhalla rutiinilla.

Valitsin nopeaksi lounaaksi listalta karitsanlihapullat (23 €) ja lasillisen portugalilaista punaviiniä (10,60 €). Pieni sisäinen viherpiipertäjäni huokailee aina syvään, kun jossakin ruoassa on käytetty raaka-aineena jotain tehotuotettujen eläinten lastentarhasta – kuten tässä väitteen mukaan karitsaa. Tämä henkinen tuska tosin hellittää välittömästi kun maistan tämän suussani. Herkullinen maku kuin pyyhkäisee pois viattomien karitsojen kärsimyksen käsistäni ja kuolleiden sielujen huutojen kaiku katoaa jonnekin horisontin taakse.

Muutoinhan annos on todella yksinkertainen ja tyypillistä ravintolagenren kokoa. Lautaselle olisi toki mahtunut enemmänkin, mutta kovimman nälän tällä taivuttaa. Osana annosta oleva puikulaperunamuhennos on myös tyypillisesti myllytetty käytännössä pyreeksi, eikä sattumia todellakaan ole. Konjakki-kermakastike toimii kohtuullisesti ja mukana oleva puolukkamurska on onnistuttu tekemään erinomaiseksi. Sivussa on vielä myös muutama etikkakurkku, joita olisin itse toivonut annokseen muutaman enemmän.

Elite arvosteleminen tässä blogissa yhden annoksen perusteella on kuin arvostelisi Kekkosen ajan poliitiikkaa pelkästään miehen hiusmuodin perusteella. Turhaa. Siksi on oikeastaan vaan todettava, että se pärjää edelleen vertailussa ihan mihin tahansa.

Jos kaipaat ravintolavalinnaltasi mättövaihtoehtoja, ei Elite ole sinun paikkasi. Jos kaipaat siltä trendiruokia – ei Elite ole todellakaan sinun paikkasi. Mutta jos kaipaat puhtaita, simppeleitä makuja, hyvää palvelua ja sitä sopivasti ummehtunutta tuulahdusta niiltä ajoilta, kun värit alkoivat ilmestyä televisioon ja sukupolvea peloteltiin koululuokissa ydinsodan uhalla – on Elite todellakin sinun paikkasi.

Siitäkin huolimatta, jotain jäi puuttumaan. 4/5.