Spektaakkelimainen wieninleikekiertue sai seuraavan osansa tavallista nopeammin kun kesken parhaimpien seksiwau-unieni heräsin vastatakseni aamupöpperöisenä HS – Helsingin Sanomat -mediakorporaation toimittajan soittoon.
Lyhyt ja omalta puoleltani melkein täysin jo unohdettu keskustelu päätyi kysymykseen: ”milloin sä meet seuraavan kerran testaamaan jotain wieninleikettä?”.
Koska tänään torstaina oli iltapäivän lounaspaikka vielä päättämättä, vastasin empimättä ”tänään”.
Joten se tie vei tänään Ravintola Kosmosiin, jonne täysin huomaamatta menin kolmihenkisen HS:n kuvausryhmän kanssa. Täysin incognito, tietenkin. Kukaan ei varmasti huomannut, että olin tulossa testaamaan wieninleikettä.
Epäilyt keittiön äkillisestä petraamisesta sikseen, sillä uskon vahvasti Kosmoksen olevan niitä paikkoja joiden ei tarvitse piiskata keittiöhenkilökuntaansa yksittäisen mediahörhön mielipiteiden varmistamiseksi.
Paikan suhteen voidaan sanoa mitä tahansa hienostelevasta asenteesta, mutta osaltaan paikka on jäänyt omalta osaltani paitsioon lievän valkopöytäliina-allergian vuoksi. Siitä huolimatta osaan arvostaa toimivaa eteispalvelua ja salihenkilöstön asennetta.
Annos kuitenkin tuli melko nopeasti, noin 10-15 minuutissa. Ensipuraisu jo heti kertoi ikenissä, että puhutaan pieteetillä tehdystä winkkarista. Leivitys on samaan aikaan kuohkea ja rapea ja maku oli myös täysin kohdallaan, pientä liiallista suolaa lukuunottamatta. Omasta mielestäni itse leikkeen pintasuola voi olla minimaalinen, sillä anjovis tuo haarukalliseen aina omaa suolaisuuttaan. Nyt tuo suolaisuus ikäänkuin tuplaantui jos anjovista valitsi suupalaansa.
Lisukkeena tarjottava perunamuussi ei ihan täsmää annoksen muun laadun kanssa, sillä sitä on myllytetty liikaa. Toki valkoisten pöytäliinojen paikassa sitä useimmiten sanotaan muhennokseksi (niin täälläkin) ja ehkä se vie rustiikkisen muhkuraiselta ja kermaiselta perunamuussilta sen tarpeen. Omaan makuuni ei tällä kertaa kuitenkaan ollut ihan nappiosuma, myöskään maultaan.
Tästä huolimatta, Kosmoksen wieninleike-annos (28e) on tähän asti kokeilluista yksi parhaista. Kevyesti 4/5 ja sijoittuu reilusti maultaan ja koostumukseltaan Sea Horsen yläpuolelle, mutta ei pääse aivan Hieta-ravintolan tasolle. Heille, jotka arvostavat vähän hienostuneempaa ilmapiiriä, arvosana olisi toki Hietan tuolla puolen.
Kiitokset vielä HS:n porukalle hiukan yllätyksenä laskun piffaamisesta. Ja tietysti myös kuvausvalon antamisesta. Juttu kuulemma julkaistaan viikonloppuna.
