Olen nyt syönyt 23. wieninleikkeen viimeisen puolen vuoden sisään ja koen omaavani jonkinaisen rehellisen läpileikkauksen helsinkiläiseen wieninleiketarjontaan. Sen sivujuonteena olen pystynyt motivoimaan itseäni vierailemaan ravintoloissa, joissa en ole koskaan vieraillut. Enkä ilman tätä projektia koskaan kävisikään. Ravintola N:o 11 (joka tunnetaan myös nimellä Kuushokki) on yksi näistä.

Ja olen siitä tavattoman onnellinen.

Tämä monesti klassikkoravintoloista puhuttaessa mainittu funkkistyylinen meilahtelaisravintola nimittäin on jo ensisilmäykseltään vakuuttavan retrohenkinen, jopa omalla tavallaan tyylikkään lumoava. Ja valitettavan rauhallinen keskiviikko-iltapäivänä klo 14.

Tämä tosin näkyy ilahduttavasti leikkeen toimitusajassa, joka saapuu pöytään todella nopeasti, hiukan keittiöstä kuuluvien nuijanhakkausten jälkeen.

Annos (18,50e) tarjoillaan Kuushokissa perunamuussilla, eikä muita vaihtoehtoja edes ehdotella. Tosin lautasen tultua pöytään lisukkeet jäävät hiukan hämärän peittoon, sillä leike on varsin reilun kokoinen, jopa valtava peittäessään lautaselta kaiken muun. Leikkeen pinnassa huomiota vie ensimmäisenä nuppupersiljasta hakattu vihreä kaistale ja suhteellisen näkyvä pintasuola. Samaten paistopinta on moneen muuhun paikkaan verrattuna poikkeavan tumma.

Tämä ei kuitenkaan kostaudu mitenkään maussa, sillä leikkeen leivitys on kevyesti yksi kaupungin parhaista. Normaalisti näitä maistellessani aloitan paljaan leikkeen maistelemisesta ja siirryn siitä melko nopeasti ”terästämään” haarukallisia anjoviksella ja kapriksilla, mutta nyt pelkkä sitruunan tuoma lisätwist tuntui riittävän todella pitkälle. Yksityiskohdista voi nostaa myös sitruunan, joka vihdoin leikataan leikkeen päälle lohkoksi eikä viipaleeksi.

Annoksen perunamuussi on myös hyvin lähellä täydellisyyttä ja kerrankin siinä on myös vahvasti sattumia ja meijerituotteiden makua. Tässä suhteessa ei annoksessa ole todellakaan mitään parannettavaa.

Mutta vaikka paikan porsaasta valmistettu wieninleike itsessään on erinomainen, on annoksessa myös kaksi suurta virhettä.

Ensimmäinen on se, että lihan nuijinta on jättänyt leikkeen epätasaiseksi. Siinä missä reunat ovat täydellisen ohuet ja syleilevät rapeudellaan leivityksen syntistä rasvaisuutta, on leikkeen keskiosassa paljon jopa sentin paksuisia kohtia, joissa liha on jäänyt punertavaksi. Tämä vielä korostuu siinä, että leike tarjoillaan perunamuussin päällä, joka muhjuunnuttaa leikkeen pohjan. Tosin leike on niin iso, että perunamuussi pääsee kosketuksiin vain noin puolen leikkeen kanssa, mutta tämäkin olisi niin hirvittävän helppo hoitaa kohdalleen, jos vain tahtoa löytyy.

Tästä leikkeestä löytyy syy, miksi jouduin muokkaamaan wieninleikkeiden ranking-listani arvosanoja. Tämä annos ei missään tapauksessa ansaitse 3/5 arvosanaa, mutta 4/5 arvosanoissa oli kerrassaan erinomaisiakin wieninleikkeitä. Siksi ratkaisu oli nostaa muutama joukosta erottuva korkeimpaan mahdolliseen arvosanaan ja antaa Ravintola N:o 11:n leikkeelle sen hyvin ansaitsema 4/5. Pienillä muutoksilla tällä olisi mahdollisuuksia helposti 5/5 -luokkaan, sillä hinta-laatusuhde on erittäin hyvä.

Vahva suositus, myös itse ravintolan atmosfäärin osalta. Tämä ansaitsee uusintakäynnin, varsinkin jos paikka tekee leikkeeseensä muutoksia.