Giant

Giant

Jos ravintoloiden omaan tarjontaan on luottamista, on hampurilainen vieläkin usein – ravintolan hintatasosta huolimatta – se annos, jonka suuri osa suomalaisista valitsee lautaselleen. Viime vuosina hampurilaisten taso on räjähtänyt todella korkeaksi ja uusilla toimijoilla on melko jyrkkä rinne kiivettäväksi.

Siksi päätin myöhäisen lounastelun puitteissa testata Töölössä sijaitsevan Giantin.

Ravintola on kokenut suhteellisen piristäviä muutoksia sitten viime käynnin (n. 10 vuotta sitten) ja sisustus vaikuttaa vallan tyylikkäältä ja ajan hengen mukaiselta. Sali tosin on melkein tyhjä yhden jälkeen iltapäivällä – vain yhdessä pöydässä on asiakkaita ja hekin lopettelemassa. Jonoa ei siis ole, marssin tiskille ja saan saapumisellani henkilökunnan nousemaan tuoleiltaan. Tilaan talon hampurilaisen (10,90e), johon iso virvoitusjuoma maksaa vain euron lisää. Positiivinen yllätys, jota melko harva paikka tarjoaa. Myös palvelun taso ja iloisuus ilahduttaa, vaikkakin kieli vaihtuu heti tervehdyksestä eteenpäin englanniksi.

Erityismaininta, että paikka ottaa myös lapsiasiakkaat huomioon. Ravintolasalin takakulmasta löytyy nuorimmille puuhapaikka, jota ei Helsingissä näe monessakaan ravintolassa.

Burgeria ei tarvitse odotella kovin kauaa ja se tuleekin alle 10 minuutissa. Myönnän ensivaikutelmani paikasta olleen melko skeptinen, mutta annos on rakennettu fiksusti ja silmää käyttäen. Paikka tekee selkeästi sämpylät ja pihvit itse, jonka näkee jo burgerin rakenteesta.

Aloitan perunoista, jotka ovat maultaan toimivat ja suolaa on riittävästi. Tietynlaista rapeutta toivoisin enemmän, mutta tällaisenaankin ne ovat vallan hyviä. Jos odotat näistä perinteisiä ranskalaisia, petyt.

Hampurilaisen koko on melko suuri ja ensivaikutelmaltaan arvioin, että sen pystyisi syömään käsin. Tarttuessa selviää sekunnissa sen olleen virhearvio, sillä rakenteessa on niin paljon nestettä, luvassa on melkoinen sotku. Henkilökunnan kanssa keskustellessa kehoitan tarjoilemaan hampurilaisen valmiina taskussa, joka kuulemma onkin jo toteutuksessa. Taskut eivät vaan vielä olleet saapuneet.

Hampurilaisen sämpylä on tavallaan piristävä poikkeus valmissämpylöihin tottuneelle. Sen koko ja maku on kohdallaan, mutta rakenne ei pysy kasassa varsinkaan veitsellä ja haarukalla syödessä. Pihvin rakenteessa on paljon samaa ja se murenee loppua kohden.

Suurin ongelma on kuitenkin täytteet ja tarkemmin ottaen juusto, jota on mitättömän vähän. Ajatuksen tasolla tällainen perusburger on aina hyvä ajatus, mutta olennainen seikka sen rakenteessa on – että maut olisivat tasapainossa. Nyt kun selkeästi vähän isommaksi burgeriksi rakennettu kokonaisuus yritetään kruunata standardikokoisella juustoviipaleella, se ei vain toimi. Maussa ei siitä ole häivähdystäkään, sillä burgerin majoneesikastike ja tomaatti peittävät sen tehokkaasti. Yhdessäkään raaka-aineessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta kokonaisuus tuntuu epätasapainoiselta. Yhteen lauseeseen tiivistettynä – burgeri maistuu liikaa salaatilta.

Giant on niitä paikkoja, joista haluaisi pitää. Lähes kaikki elementit loksahtavat paikoilleen. On hyvä ja lämmin palvelu. On hieno atmosfääri ja sisustus. Annosten pleittaukseen on käytetty aikaa. On erittäin kohtuullinen hinnoittelu.

Ainoa joka puuttuu on ruoan persoonallisuus.

Harmittaa, sillä Giantin ajatuksessa on jotain mistä todella pidän. Reilunkokoiset annokset, edullinen hintataso ja hyvä kortteliravintolan meininki. Jos paikka pystyy tuomaan talon perushampurilaisensa edes lähelle tällä hetkellä kaupungin kärkisijoja nakuttelevien hampurilaispaikkojen tuotoksia, puhuttaisiin jo erityisen houkuttelevasta paikasta – mutta tällaisena Giant ei pääse parhaimpien joukkoon.

Pelkästä hampurilaisesta 2/5, mutta kaikki muut elementit – mukaanlukien annoksen perunat (jotka erikseen olisivat 4/5) nostavat keskiarvosanaa 3/5:een. En menisi hampurilaisen vuoksi uudestaan, mutta kaiken muun kyllä.

[vifblike btntype="html5"]