Pizza, tuo yksi maailman hienoimmista keksinnöistä on myös alati jatkuvan kehittelyn kohde. Sunnuntaifiiliksiin oli tarkoitus lähteä käymään Ravintola Villettassa, mutta sen ollessa kiinni vei tie lähellä sijaitsevaan Linko Pizzabariin.
Kyseessähän on ainakin omassa mielessäni premium-pizzoja myyvä ravintola, jossa kaikki pöydät on miehitetty omaa yhden miehen mainostoimistoa pyörittävien pipopäiden – sekä sellaisten, jotka heistä ovat ehtineet jo perheeksi jakautumaan – toimesta.
Sydän- ja verisuonitautitoimistosta päivää. Meillä on teille kerrottavaa. Pääsette nimittäin kerralla riskiryhmään syömällä tämän eräästä helsinkiläisestä ravintolasta löytyvän annoksen.
TARINA JÄTTILEIKKEESTÄ
Oli hyvin lauha ja kesäinen syyskuun perjantai-ilta, kun kaksi seikkailijaa eksyivät pimeässä hohtavaan valopilkkuun nimeltä Seurusteluravintola Kannas. Molemmat herroista totesivat olevansa jo kylläisiä, mutta silti silmissä siinsi kylmä huurteinen. Ystävällisen henkilökunnan osoittaessa istumapaikan ravintolan ikkunalooshista, löytyi pöydältä myös ruokalista.
Helsingin parhaan wieninleikkeen metsästyksessä seuraava etappi oli tänään Ravintola Hieta. Kyseinen paikka on siitä erityinen, että se täytti Ravintola Salven jättämän liiketilan Hietalahdessa viime huhtikuussa. Paikka on Royal-ravintoloiden johtamana saanut melko mukavasti jalansijaa ”mainostoimistoväen” parissa trendikkäänä, joskin vähän hinnakkaampana ruokaravintolana ja on jokseenkin ilo ollut huomata paikan tekevän myös sen mukaista esiinnnostamista omasta osaamisestaan. Olen nähnyt ravintolan omia väitteitä mm. kaupungin parhaasta wienerschnitzelistä, joten pakkohan annos on tarkistaa.
Kungfu Kitchen on omaan todo-listaan kuulunut jo pitkään, mutta joko fiilis ei ole ollut aasialaiseen päin tai suurempana syynä, en koskaan ole ollut oikein Lönnrotinkadulla päin. Jokatapauksessa, tänään tieni sinne vei kun olin parin korttelin päässä ja plakkarissa oli 1,5h vapaa-aikaa.
Siispä paikanpäälle. Olin paikalla klo 11:01, parahiksi juuri paikan auettua ja olin ensimmäinen asiakaskin. Koska oli lounasaika, marssin tiskille tekemään tilaustani, joksi valitsin sopivan suppealta lounaslistalta Super Bowl -annoksen. Palvelu oli luonnollisen ystävällistä, ripeätä, tosin pieni stiplu tuli kun tilasin juomani jäillä – mutta tarjoilija kaatoi sen liian pieneen lasiin ja jäät eivät enää sinne mahtuneet.
Little Big Cafe tarjoaa ainakin paikan omien puheiden perusteella kaupunkimme parhaat hodarit. Väite on yllättävän helppo uskoa. Ei siksi, että Little Big Cafe olisi mitenkään mekkaan verrattavissa oleva määränpää hodarinystävien keskuudessa, vaan siksi että varteenotettavat kuumat koirat ovat harvinaisuus Helsingissä tai koko Suomessa.
Koska uskon liian helpolla mainospuheisiin, kohtasi ruokinta-aukkoni tänään paikan Helsinki Hot Dogin (4,90e), jossa oletan paikan tietotaidon hodareiden suhteen kiteytyvän.
Näin sunnuntaina on vain välillä inhimillistä olla kunnossa jolloin ruumis ja sielu kaipaavat molemmat samanaikaisesti ravintoa, jolloin kohdistuu tarve vahvaan, helppoon ja tarpeeksi energiapitoiseen evääseen. Klassisesti suuntaus on ollut aina pizzan suuntaan, mutta suosin itse nykyään entisempiä vaihtoehtoja – enkä puhu nyt döner kebabista.
Mäkelänkadulle on jossakin välissä avautunut nimessään ilahduttavan hyvin valikoimaansa viestivä Lebanese Food, joten kokemuksia etsivä testiryhmämme suuntasi tänään sinne. Libanonilaista – tai edes lähi-idän suunnalta ruokavaikutteita ammentavia ravintoloita ei vieläkään Helsingissä ole kyllästymiseen saakka, joten on vain mahtavaa että vaihtoehtojen määrä kasvaa.
Tänään mieleen vapautui vahvasti muistoja lapsuuden Asterix-albumeista, kun myöhäiseksi lounaaksi valikoitui TREFFIPUBin villisika-annos.
Itse paikka Herttoniemessä on varmaankin monille helsinkiläisille tuttu, ainakin nimeltä. Burgereillaan maineeseen noussut paikka tarjoaa muutakin ruokaa, vaikka arvatenkin valtaosa asiakkaista kääntyy burgereiden puoleen.
Itse luin jo etukäteen listalta löytyvän villisikaa, joten valinta oli helppo. Villisika on erinomainen raaka-aine reiluihin liharuokiin ja vaikka se ei ole enää niin harvinainen kasvattajien määrän lisäännyttyä, niin sitä on aina hyvä silloin tällöin päästä maistelemaan.
Taannoisen kebabkatastrofin jälkeen vaati melkoista uskallusta lähteä lähihesburgeriin eineelle, mutta mitäpä en tekisi yleisen hyvän vuoksi.
Testiin siis tänään meni turkulaisen Hesburgerin kampanjapurkeri ”Arizona”.
Vaikka monet kenties kuvittelevat Arizonan makujen nyt olevan Hesburgerissa ainutlaatuinen mahdollisuus, niin rikotaanpa ensimmäisenä vähän kuvitelmia. Arizona saapuu nimittäin tuttuun pikaravintolaamme ainakin kerran vuodessa, kenties kaksikin. Se on kampanjatuote, jota mainostetaan aina silloin kun mitään muuta ilmeisesti ei ole keksitty. Ehkä Hesburger kertoo mikä asian laita tarkalleen on.
Tänään matka vei jälleen lukijoiden suositusten mukaisesti itään ja kohteeksi valikoitui Itäkeskuksen Ristorante Momento, jossa huhujen mukaan myös tarjoiltaisiin wieninleikettä.
Ensivaikutelmaltaan Momento ei sanottavasti anna niinkuin mitään sävähdyttävää momentoa. Paikka vaikuttaa kiireiseltä ja persoonattomalta, mutta henkilökunnan ote työhönsä on reipas ja ystävällinen. Seinällä olevaan isoon hintalistaan vilkaistaessa asenne kuitenkin muuttuu – kaikki hinnat tuntuvat olevan lounasruokailun tasolla. Leikkeet 9-11 euroa, häränpihvit 10-16 euroa.
Sattuma vei allekirjoittaneen tänään Vuosaareen, tuohon pääkaupunkimme itäiseen helmeen. Siellä tarkemmin Chico’s Vuosaari-ravintolaan, jossa ilmaistuani hampurilaisfundamentalismini ja sen myötä preferenssini helposti (=käsin) syötäviin burgereihin, ehdotettiin minulle listalta löytyvää Korean Burgeria.
Korealaisuus ja burgerit eivät yhdisty omassa maailmassani täysin sujuvasti toisiinsa. Toki sielläpäin maailmaa varmasti burgereita syödään yhtälailla, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
