Ravintola Hietan wieninleike

Ravintola Hietan wieninleike

Helsingin parhaan wieninleikkeen metsästyksessä seuraava etappi oli tänään Ravintola Hieta. Kyseinen paikka on siitä erityinen, että se täytti Ravintola Salven jättämän liiketilan Hietalahdessa viime huhtikuussa. Paikka on Royal-ravintoloiden johtamana saanut melko mukavasti jalansijaa ”mainostoimistoväen” parissa trendikkäänä, joskin vähän hinnakkaampana ruokaravintolana ja on jokseenkin ilo ollut huomata paikan tekevän myös sen mukaista esiinnnostamista omasta osaamisestaan. Olen nähnyt ravintolan omia väitteitä mm. kaupungin parhaasta wienerschnitzelistä, joten pakkohan annos on tarkistaa.

Keväästä lähtien olin kolme kertaa yrittänyt tulla paikanpäälle syömään. Kahdesti onnistuin tulemaan täyteen paikkaan jossa henkilökunnalla ei ollut ratkaisua tilanteeseen, kerran pölähdin yksityistilaisuuteen ja vihdoin, puolen vuoden yrittämisen jälkeen tulin paikalle tyhjään ravintolaan perjantaina klo 16.

Ruoka kuitenkin on pääasia ja annos itse saapuikin tilauksesta hiukan alle 15 minuutissa. Annos tarjoillaan oikeaoppisesti kahdella eri lautasella, joista isompi on pyhitetty itse leikkeelle. Vaihtoehtona on kaksi lisuketta, perunasalaatti ja -muusi, joista valitsin ensimmäisen. Leikkeen lisäksi lautaselta löytyy oikein leikattu sitruunalohko ja asiakkaan niin halutessa, myös muutama anjovis.

Ensimmäiseksi lisukkeista:

Valitsin perunasalaatin puhtaasti riskinottotarpeesta ja maistaessani sitä tiesin valinneeni oikein. Hietan perunasalaatti on nimittäin loistava kirpeydessään – voisin sanoa paras koskaan maistamani, jossa on kaikki ainekset kohdallaan. Pyysin pienen määrän annoksen syötyäni perunamuussia vain tarkistaakseni, yltääkö se perunasalaatin tasoon, mutta sitä se ei tee. Perunamuussikaan ei ole mitenkään huono vaihtoehto, mutta omaan makuuni turhan tasaiseksi myllytetty. Myös annoksessa oleva sulatettu sitruunapersiljavoi tuntuu vähän turhalta perunasalaatin kanssa, mutta muussin kanssa se on erittäin hyvä lisä.

Annoksen anjovis on yksi parhaista mihin olen törmännyt, mutta sitä on lähtökohtaisesti annoksessa hieman liian vähän. Lisää saa kuitenkin pyytämällä.

Itse leike on suuri ja mainoskuviaan kuohkeampi ilmestys. Leivitys on siis osittain leikkeestä irronnut, joka on lähinnä makuasia pitääkö sitä jonkinlaisena epäonnistumisena vai ei. Rapeutta löytyy eniten leikkeen reunoilta, mutta leivitys on kuitenkin tasaisen ruskettunut kaikkialta. Paistoprosessi on siis ainakin kohdallaan, kuten myös maku. Leike maistuu juuri siltä, mitä pitääkin – lihalta, leivitykseltä ja rasvalta – lisättynä anjoviksen ja sitruunan puraisulla. Leikkeellä on myös kokoa sen verran, että vähän kovempikin nälkä tulee tyydytettyä.

Hieta tekee wieninleikkeen siis erittäin mallikelpoisesti. Valkoisten pöytäliinojen paikkana se hiukan aiheuttaa allekirjoittaneelle pientä luotaantyöntävyyttä, mutta henkilökunnan ja atmosfäärin rentous tasoittaa tilannetta.

Leike itsessään on hyvin lähellä täyden pisteen wieninleikettä ja erinomainen perunasalaatti nostaa sen sinne 5/5 annokseksi kevyesti. Ainoa mikä herättää vähän närää on annoksen hinta (26e). Se ei itsessään ole vielä kiskontaa ottaen huomioon annoksen erittäin hyvän laadun, mutta pienemmällä budjetilla liikkuville se varmasti ohjaa muihin vaihtoehtoihin.

[vifblike btntype="html5"]