Villd

Villd

Siitä ei ole kuin kuukausi – kenties puolitoista, kun asuntoni läheisen kebabpizzerian ikkunoihin ilmestyi ilmoitus paikan valtaavasta Villd-ravintolasta. Nimi, joka on joillekin merkinnyt tähän asti enemmän kuin toisille, mutta vaikka nimi on omienkin silmieni ohitse kulkeutunut, ei se hirvittävästi herättänyt uuh-aah-ooh -reaktioita. Mitä nyt vaan yhtenä todisteena taas siitä, että Kallion gentrifikaatio on saavuttanut yhden lakipisteensä. 

Tältä osin ei siis liene ihme, että päättäessämme tämän viikonlopun illallispaikkamme olevan juurikin Villd, ei ennakkoasenteilta voinut välttyä. Kyselin kihlatultani, onko kotiin pakastimeen varattu pizzoja tai voidaanko tulla Hesen kautta himaan. Valmistautuessamme iltaan Kalliossa, nälkä kaiversi jo vähän sisuksia ja pelko fine dinigin piperryskurimuksesta oli kasvussa. Kävellessämme Helsinginkatua kohti ravintolaa muistelin viimeisintä käyntiäni kyseissä ravintolatilassa. Oli kesäyö, noin puoli viisi aamulla. Valitsemani annoksen laatua en muista, mutta se oli litteä ja rasvainen.  read more

Ravintola Jura

Ravintola Jura

Tämänkertainen kirjoitus voisi olla kertomus rakkaudesta ja siitä, kuinka elämä on loppujenlopuksi vain yksisuuntainen virta kokemuksesta toiseen. Sitävastoin tavoilleni uskollisena, yritän pitää kirjoituksen asiassaan tavallista paremmin ja pyrkiä avaamaan teille palasen siitä, millainen ruokailukokemus etelähelsinkiläisestä Ravintola Jurasta irtoaa. Kaikki ainesosat tosin eivät jääneet mieleen, sillä keskityin lähinnä seuralaiseeni.

Päädyin lauantai-illan treffien osana kihlattuni kanssa valitsemaan Juran illallista varten, suosittelijana tietenkin yksi Helsingin Ravintolat FB-ryhmän jäsenistä. Valinnan ratkaisi paikan omistautuminen vegaanisen ruoan tasa-arvolle ja kun vihdoin paikan ovesta astuimme sisään, oli tilaus jo valmiina. Neljän ruokalajin illallinen, toinen meistä vegaanisena ja toinen lihansyöjänä. read more

Boneless

Boneless

Helsingin Kalasataman REDI ei liene kenellekään ole varsinanen ravintolakulttuurin kukkkea keskittymä, mutta viimeisen vuoden aikana olen vieraillut paikassa hämmentävänkin usein.

…ja aina eksynyt, mutta se on ihan toinen tarina.

Paikka silti on kiitettävissä mitoissa mitä ravintoloiden määrään tulee, mutta samalla toki ketjuravintolat dominoivat täälläkin. Seassa on kuitenkin useita piristäviä poikkeuksia, kuten syksystä lähtien REDIn food marketista löytyvä Boneless.

Kyseinen köökki ei liene kaikille tuttu, mutta Boneless on ollut jonkinlaisen sorinan aiheena jo pidempäänkin katuruokapuolella. Fokuksena on friteerattu kana ja tarkemmin sanottuna reisipalat, joista paikka on nimensäkin ottanut. Annoksissa on vahvoja vivahteita aasiaan, kuten myös vierailupäivänä valitsemassani lounassa, Asian BBQ bowl (9,50e).

Paikka toimii samalla periaatteella kuten kaikki food courtit, eli maksat tiskillä, saat piipparin ja kun se alkaa pirisemään, voit noutaa annoksesi tiskiltä. Yksinäiselle lounasläppärinomadille käytäntö on edelleen yhtä saastaa, mutta ainakin myöhäiseen lounasaikaan paikassa on paljon tilaa, jolloin voit optimoida istumapaikkasi sen mukaan, että ruokaa noudettaessa lähes kymppitonnin tavarat ovat edelleen näköpiirissäsi.

Annos kuitenkin saapuu nopeasti ja sitä noudettaessa saa jopa ystävällisen hymyn, toisinkuin sitä tilatessa, jossa tunsin olevani enemmän häiriöksi. Koko on sitä mitä odottaa yleisestikin saattaa, varsinaiseksi mättöruoaksi tästä ei ole, mutta kylläiseksi vatsansa saa. Myös asettelulle on kiinnitetty huomiota, ainekset ovat lautasella tasaisesti ja jos oltaisiin bowlien kauneuskilpailussa, saisi annos täydet pisteet.

Maku kuitenkin ratkaisee ja syöksyn ensimmäisenä olennaisen, eli kanan kimppuun. Raaka-aineena on käytetty kanan reisipaloja, mikä monen mielestä on koko linnun maukkain osa, eikä tämän jälkeen voi olla ainakaan eri mieltä. Lähtökohdasta johtuen palat ovat ikäänkuin ryppäissä, mutta maku on tavattoman maukas ja friteerattu pinta ällistyttävän hyvä. Tietynlaista siirappisuutta toki on, mutta siitä on kiitäminen annoksen makeaa kastiketta, joka kombottaa tuoreen chilin ja korianterin kanssa täydellisesti. Annoksen alustana oleva riisi taasen on imenyt itseensä samaisia makuja ja on kypsyydeltään juuri oikea.

Suurin pettymys annokseen tulee sen koosta.

Sillä saa helposti nälän taittumaan, mutta se ei sellaisenaan riitä isompnaan nälkään, joten on helppo suositella sen sivuun jotakin tuhdimpaa, kuten paikan ranskalaisia. Toisaalta samainen pettymys herää myös vain siksi, että olisin halunnut lautasen tyhjennettyäni vain lisää, joka on aina hyvä merkki.

Toki voidaan keskustella, onko tämä 9,5 euron hintaisena sen arvoinen? En tarkistanut asiaa, mutta jos tämän sivuun saisi muutamalla eurolla juurikin esim. ranskalaisia, olisi asiakkaan helppo säätää aterian kokoa nälkänsä mukaiseksi.

Toisaalla, voisin laukoa valittuja sanoja niistä v-tun piippareista, mutta foodmarketeissa niillä on edes jonkinlainen järkeenkäypä perustelu – vaikken pidä siitäkään.

Kuten aina hyvissä ravintolakokemuksissani, nämäkin kritiikit on oikeasti kaiveltu jostain ihan pakolla, sillä Boneless tarjoaa juuri sitä mitä tällaisesta paikasta pitääkin. Aitoa, erinomaista annosruokaa, jonka maut jäävät kaipaamaan lisää vaikka vatsa olisi jo tyytyväinen. Erittäin hyvä käytännön esimerkki paikan ruoan vaikutuksesta on se, että tätä kirjoittaessani syljeneritykseni on kasvanut, vaikka söin maittavan lounaan vain vajaa tunti aiemmin.

Saatatte ihmetellä, mutta kaiken tämän jälkeen jään kaipaamaan jotain lisää. Kiireettömän bistrohenkisen ravintolan/baarin tunnelma palveluineen tekisi Bonelessista ehdottoman suosikkini, jos tietty karuus ja suoraviivaisuus säilyisi – mutta ehkä juuri tämän puuttumisesta johtuen annan arvosanaksi 4/5…..

….äh.

Paskanmarjat. Kyllä tämä ansaitsee täydet pisteet. 5/5.

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.

Rööperin Hopstop

Rööperin Hopstop

Tiedän, että nyt osa jengistä tätä lukiessaan ajattelee, ettei Hopstop ole mikään ravintola.

Ei se varsinaisesti olekaan, mutta koska paikka itse mainostaa tarjoilevansa maistuvaa deli-ruokaa, onhan se nostettava esille omana postauksenaan.

Paikka on siis entinen William K. joka vuosikausia oli paikka vanhoille ja väsyneille, jotka saattoivat Punavuoren suunnalla kukoistaa. Sittemmin paikan on ostanut Momentin Group, joka mm. Kalaravintolat omistavana yrityksenä selkeästi uskoo Isoroban nousevan Helsingin uudeksi baarikaduksi, sillä lafka omistaa myös Black Doorin ja Tommyknockerin ihan naapurista. Muutaman sadan metrin päässä olevasta Punavuoren Ahvenesta puhumattakaan.

Rauhallisena keskiviikko-iltana afterworkeille ei puoli kuudelta näytä olevan tunkua, sillä baarissa on lisäkseni vain yksi asiakas ja toinen ilmestyy kun olen omaa tilaustani tekemässä. Koska olin vastikään hillinnyt nälkääni (mutten poistanut sitä) absorboimalla Subwayn pettymykseksi osoittautuneen Korean Pork -subin, tyydyin tilaamaan listalta tapaksia. Tarkemmin sanottuna leipää, hummusta, serranoa ja chorizoa.

Tiedän, yksikään näistä ei varsinaisesti nosta paikan keittiötä esille sen enempää mitä valmiiksi viipaloidun leivän tai makkaran asettelu lautaselle vaatii, mutta oli jotenkin ilahduttavaa nähdä taas tyyppiesimerkki siitä, että baarien monimuotoisuus on kasvamassa. Paikka ei selkeästikään halua olla wanhollinen kaljakuppila vaan vakavan linjan olutfanaatikon pyhättö, jossa valikoimaa riittää maailman tappiin asti.

En ole ihan varma, onko neljän euron hinta pienestä kupillisesta serranoa tai chorizoa oikeastaan linjassa minkään järkevän hinnoittelun kanssa (paitsi sen, että jos ihmiset ovat valmiita maksamaan sen, niin se on tuottoisaa yritykselle), mutta tämä liene paikka jossa et maksa vain ruoasta – vaan myös mahdollisuudesta istua rauhassa läppärin kanssa pienen syötävän ja juotavan kanssa. Vielä kun erittäin ystävällinen palvelu tuottaa tulosta hyvän juomasuosituksen kanssa, on 15 euron yhteishinta tunnin tuottoisasta työskentelystä kohtuullinen.

Tätä ei kuitenkaan voi mitata lainkaan samalla mittarilla mitä normaaleja ravintola-annoksia, joten jätän sen tekemättä. Lasken tämän postauksen tärkeimmäksi arvoksi ilmoittaa ihmisille siitä, että tällaistakin on olemassa. Kokeilkaa itse!

Ravintola Loisto

Ravintola Loisto

En ajatellut 200. artikkelin tälle sivustolle käsittelevän satunnaista ravintolaa Vuosaaressa, mutta näin siinä nähtävästi kävi. Odottelin asuntonäyttöä alueella ja päätin kuluttaa tunnin myöhäiseen lounaaseen. Koska alueen muut ravintolat oli oikeastaan kokeiltu, osui arpa Aurinkorannalla sijaitsevaan ravintolaan.

Netistä kaivetut etukäteistiedot eivät antaneet odottaa kovin paljoa – muutamia kotiruokavaihtoehtoja, pizzaa, useampia intialaisia ruokia ja muutama erilainen pihvi- ja kala-annos. Päädyin itse grillipihviin (14e). read more

Venn

Venn

Kuulkaas Paavot, olen saanut tarpeekseni trendihakuisista ketjuravintoloista, joiden ”uusiutuminen” tarkoittaa muiden kopiointia (huonosti).

Tämä on tarina eräästä perjantai-illasta, jolloin keskiluokkaisesti tuttavapariskunnan kanssa päätimme lähteä illalliselle. Koska taannoisesta korruptioillallisesta oli käsiimme jäänyt myös S-ryhmän lahjakortteja, päätimme yrittää illallista Aleksanterinkadun VENN-ravintelissa.

Tiedusteluun pöytävarauksesta paikanpäältä tuli lyhyt ja ytimekäs viesti:

”Meillä ei voi tehdä varauksia alle kahdeksan hengen seurueille, suosittelen kuitenkin tulemaan paikanpäälle, istumapaikkoja löytyy useampia.”

Koska Helsingin keskustasta hyvän ravintolapöydän löytäminen perjantai-iltana puoli kahdeksalta on suhteellisen vaikeaa, päädyimme lopulta varaamaan pöydän Zetorista, jossa olimme käyneet vain viikkoa aiemmin. VENN kiinnosti kuitenkin siinä määrin, että päätimme käydä katsomassa paikanpäällä 15 minuuttia aiemmin, josko pöytää tosiaan löytyisi. read more

Newroz 21

Newroz 21

”Itä-Helsinki on kuin ulkomaille lähtisi”, kuulin kerran erään ulkopaikkakuntalaisen sanovan. Lausahduksessa on toki oma totuutensa, mutta miten itse omassa mielessäni itäiset kaupunginosat ajattelen, nousee siellä tulevien vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla uusia ravintolauutuuksia. Taannoinen vierailu Mellunmäessä sijaitsevaan Helsinki Beer Factoryyn hyvänä esimerkkinä.

Yksi niistä paikoista jotka kuitenkin ovat liikkeellä toiseen suuntaan on Puhoksen surullisenkuuluisalla ostarilla sijaitseva Newroz 21, joka avasi keväällä ravintolan myös Kampin Sähkötalossa. Paikalla on kova maine, eikä siitä kovinkaan usein kuule mitään huonoa sanottavaa. Siksipä juuri, myöhäinen lounasvierailu paikkaan oli hyvä idea satunnaisena arkipäivänä. read more

Zetor

Zetor

Jos Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Zetor on lukijalle tuntematon ravintola, voin vain toivottaa tervetuloa pääkaupunkiimme. Taidat olla vastikään saapunut, sillä ravintola on keskustamme yksi vanhimmista edelleen toiminnassa olevista – eli perustettu vuonna 1991.

Tsekkiläisen traktorimerkin mukaan nimetty, suomifilmiparodiaa viljelevä teemaravintola on jokseenkin legendaarisessa maineessa, jotka johtanevat 1990-luvun villeihin vuosiin. En itse ole käynyt paikassa sitten vuoden 2010, jolloin sisätiloissa käväisin ihan työasioissa – ja nyt pienen ”menen minne muutkin”-päätöksen myötä sinne päädyin. read more

Helsinki Beer Factory

Helsinki Beer Factory

Aina sillointällöin pieni ihminen yllättyy kun löytää asioita paikoista joihin niiden ei luulisi kuuluvan, kuten lompakkonsa jääkaapista, Keskustan hallituksesta tai vaikka – kuten tässä tapauksessa – BBQ-lihaa tarjoavan olutravintolan Itä-Helsingistä

Jo paikanpäälle saavuttuaan sitä tajuaa, että DDR-henkinen ympäristö ei kovin paljoa tue positiivista ensivaikutelmaa. Rakennus näyttää juuri siltä, että siinä on ammoin sijainneet kaikki lähiön tarvitsemat peruspalvelut – mutta viimeisten 30 vuoden ajan seiniä on lahottanut jokin nimetön kusiputkapubi, jonka omistaja on vaihtunut vuoden välein aina kuin valtion yrittäjätuki on kulutettu loppuun. read more