Olin kulkemassa pitkin Ateneuminkujan myötäisesti kulkevaa sisäreittiä eräänä päivänä, etsien ruokapaikkaa – ja odotetusti osuin WTC-talon alakerrassa olevaan aulaan ja sen monimutkaiseen ravintola-kahvilakokoonpanoon. Oikeastaan luulin sen aina olleen vain kahvila, mutta ruokalista kulkureitillä paljasti, että paikasta saa ruokaakin. Pienen mutkan kautta suoraan tiskille ja listalta löytynyt Fish & Chips (15e) tilaukseen.
Pieni pettymys heti osuu silmään, kun maksun jälkeen asiakaspalvelija ojentaa sen monille jo tutun lättysummerin, jonka saat pöytääsi mukaan ja sen suristessa pääset vierailemaan tarjoilijasimulaattorissa. Toisinsanoen, pääset noutamaan oman ruokasi keittäjiltä. Ei ole liene salaisuus, että toivoisin tällaisten keksintöjen jääneen rapakon taakse tai edes alimpaan persehelvettiin keksijänsä kanssa. Erityisesti siksi, että usein yksin myöhäistä lounasta nautiskelleena ja läppärinomadina, kannan mukanani kiloittain erilaista arvotavaraa (kameroita, läppäriä, jne.), etten todellakaan halua jättää niitä kymmenien metrien päähän pöytään odottamaan yksikseen, kun teen tarjoiljanhommia ravintolan puolesta. Epämukavaa ja riskialtista, varsinkin kun oma toimeentulo on kiinni niistä värkeistä.
