Sanottakoon, olen pubiruoan, erityisesti sen ”kevyimmän” (launausmerkit siksi, että kyse on useinmiten melko rasvaisesta otoksesta) pään ystävä. Pitkät illalliset ovat aina kohdallaan, mutta mikään ei voita parituntista kavereiden kanssa, hyvän juoman ja pikkusyötävän kanssa.
Olenkin ilokseni huomannut tämän pään tarjonnan kasvaneen Helsingissä jatkuvasti viime vuosien aikana ja klassisen ”sipsit vai suolapähkinöitä?” -kysymysten vähentyneen tarpeettomina. Valitettavasti suuri osa kyseistä tarjonnasta on edelleen melko luokatonta, mutta toki ihmisravinnoksi kelpaavaa. Pienoisia pohjakosketuksia tapahtuu edelleen, joista yksi nyt kuvailemani Gastropub Stone’sissa.
