Grande Grill ja lehtipihvi

Grande Grill ja lehtipihvi

TERVEISIÄ ESSON BAARISTA

….tai siis oikeammin Grande Grillistä, joka valikoitui kohteeksi taannoisena, hiukan kosteaksi muodostuneena iltana, jolloin yksi seurueestamme loihti sanoakseen kohtalokkaat sanat:

”Mun tekee mieli pihviä.”

Ydinkeskustassa kun liikuimme, muistikuvat Grande Grillistä käänsivät iloisen seurueemme koordinaatit kohti Aikataloa. Paikan listalta löytyy tosiaan pitkälti grillattua lihaa, mutta koska täysiverinen pihvi ei innostanut ja ruokalistan kanaosasto vaikutti melkoisen mielikuvituksettomalta, päädyin lopulta vanhaan klassikkoon. Lehtipihviin.

Vaikka sydämeni sykkii nyt ja aina wieninleikkeitä kohtaan, on lehtipihvi klassisten lohturuokien hyvällä kolmossijalla (kakkosena on muuten lihapullat). Siinä missä wieninleike määrittelee paitsi keittiön teknisen osaamisen, mutta myös mielikuvituksen tason – on lehtipihvi teknisesti huomattavasti yksinkertaisempi.

Grande Grillin versio leikkeestä on annoskooltaan ainakin riittävä. Tosin annoksesta yli puolet koostuu maultaan hiukan pliisuilta lohkoperunoilta, jotka kaipaisivat paitsi rakkautta, myös hiukan pidempää kypsennystä. Annoksen toisesta päädystä taas löytyy tuskainen salaatti, joka paitsi hönkii raikkaita 80-luvun tuulahduksia, myös saattaa tuoreudeltaan olla vain hiukan lähempänä tätä päivää.

Itse leike taas on riittävän kokoinen, jopa reilu. Sen kanssa ei olla lähdetty tarjoilemaan suoraan maustevoita, vaan se on fiksusti tarjolla erillisessä kupissa. Muuten maustaminen on kohdallaan, mutta olen nähnyt mureampiakin lehtipihvejä. Pientä kumimaisuutta on siis havaittavissa, jonka syytä on vaikea selvittää. Lihaa ei olla myöskään onnistuttu jättämään sisältä hiukan punaiseksi, vaan se on täysin läpiruskea – ja se on kieltämättä iso harmi.

Kokonaisuudessaan, vanhojen kokemusten jälkeen jäi tästä käynnistä tunne, että Grande Grill on parhaat päivänsä nähnyt ja tavallaan myös jämähtänyt niihin. Annos henkii aikaa jolloin DDR ja Neuvostoliitto olivat vielä olemassa, eikä kuten edellämainitut muistotkaan – aina pelkästään hyvässä mielessä.

Kun yksinkertaisen lehtipihvin hintataso on vielä fine diningin suunnassa (27,90e), on annos jonkinasteinen pettymys. Se antaa ruuminravintoa varmasti tarpeeksi, mutta kun kokemus on syömisen jälkeen täysin unohdettavissa, jotain varmasti kannattaisi muuttaa.

Omat ehdotukseni:
– lihan kypsyysaste oikeaksi
– nuivettunut salaatti helvettiin ja tilalle grillattuja kasviksia

Perunoille toivoisi myös toki vähän kunnianhimoisempaa otetta vaikka timjamiperunoiden muodossa, mutta kun tietää kuinka paljon helpompaa on kaataa pakasteperunat rasvakeittimeen, niin pelkällä lisukkeella keittiön rasittaminen saattaa olla liikaa vaaadittu. Mutta jos näivettynyt salaatti lähtee vaihtoon – tai edes tuoreemmaksi, niin ollaan oikealla tiellä. Nyt arvosanaksi päätyy kuitenkin 2/5.