Eerikin Pippuri

Eerikin Pippuri

Ollakseen halpaa, nopeaa ja pohjimmiltaan tarkoitetukin puhtaaksi katuruoaksi, shawarma-tyyppinen kanakebab on Suomessa yleistymään päin. Ei ehkä siis vielä mitenkään tusinalounaaksi kutsuttava annos, mutta hyvää vauhtia valloittamassa tilaa perinteikkäämmiltä kebabeilta.

Kuulun itse sukupolveen, jolle Kebab Eerikin Pippuri oli vuosituhannen vaihteen jälkeen legendaarisiin mittasuhteisiin paisunut yöpaikka. Kun satuin kävelemään paikan ohitse tänään nälkäisenä, väsyneenä ja Helsingin erinomaisen katuhuollon sallimin täydellisen kuivin jaloin, valitsin listalta itselleni kana-iskenderin. read more

Helsingin paras Fish & Chips

Helsingin paras Fish & Chips

Käyn tätänykyä aika harvoin enää paikoissa tai syömässä jotain ruokalajia jonka olen jo kokenut. Siinä mielessä tämän ryhmän ylläpitäminen on ollut hyvinkin tervetullutta. Joskus kuitenkin sitä haluaa tuttua ja turvallista ruokaa ilman yllätyksiä ja tänään siihen tarpeeseen valikoitui Kamppi Centerissä oleva Fisu&Ranet, jonka fish & chips on tähän mennessä paras syömäni. Tämä ei siis ole mikään arvostelu, joten suhtautukaa hehkutukseeni lähinnä suosituksena. read more

Ravintola Habibin tagine

Ravintola Habibin tagine

Sattuneesta syystä tie ajautui perjantaina etuajassa tapaamiseen Helsingin Kampissa ja koska lounas oli jäänyt välistä, tuli tarve myöhäiselle ruokailulle. Kohteeksi valikoitui ns. Sähkötalon alakerrassa oleva Habibi Ravintola – jossa olen käynyt yhden ainoan kerran, joskus 3-4 vuotta sitten. Muistelin kokemuksen olleen miellyttävä, joten muitta mutkitta luikertelin paikalle.

Ensituntumaa voisi kuvailla siistiksi pikaruokalaksi. Sisäänkäyntiä hallitsee vasta loppuelämäänsä näkevä buffetpöytä (olin siis tullut paikalle juuri lounasajan päätyttyä) ja listalta valikoitui lihapullat tajine-henkiseen tapaan. read more

Juttutuvan wieninleike

Juttutuvan wieninleike

Näin itsenäisyyspäivän jälkihumuihin valikoitui winkkaripaikaksi Juttutupa Hakaniemessä, joka on pitkään ollut yksi Kallion suosituimmista ravintoloista. Ravintola on ottanut sitten kesän listalleen myös wieninleikkeen (17,80e), joka oli luonnollisesti pakko käydä kokeilemassa.

Annoksen pöytään saapuminen kesti 10 minuuttia. Ensiäimistykseltä lautasella pistää silmään eniten kastike, joka lienee lajissaan ensimmäinen wieninleikkeessä. Leike on myös valmistettu possusta, joka leikkeessä näkyy helposti – sillä leivitys on todella ohut ja varsin epätasaisesti paistettu. Raaka-aine on hyvää, mutta leikkeen olisi voinut tarjoilla ohuempanakin. Anjovis – tai siis sellaisena tarjottu (mutta avoimesti ruokalistalla mainittu) sardelli ei syystä tai toisesta toimi tässä annoksessa lainkaan, kuten myöskään sitruuna. Leivitys on monilta osin epäonnistunut ja vaikka siinä sinänsä ei ole mitään pahanmakuista (maku itseasiassa on varsin hyvä) on leike varsin kaukana wieninleikkeestä. Paneroitu porsaanleike se toki on, jonka paneroinnissa olisi paljon toki korjattavaa, jonka voisi aloittaa nostamalla leike tarjoiltaessa pois perunamuussin päältä. read more

Mamo’sin wieninleike

Mamo’sin wieninleike

Eilisen epätoivon ryöpsähdyksen jälkeen ei auttanut muuta kuin käydä maratoniksi muuttuneen tehtävän kimppuun. Ainakin 42 wieninleikettä vielä Helsingissä testaamatta, joten tänään oli lounaaksi tarkoitus käydä syömässä niistä yksi.

Kohteeksi valikoitui Itäkeskuksen kyljessä viihtyvä Mamo’s ravintola, joka tarjoilee wieninleikettä suhteellisen edulliseen 12 euron hintaan.

Annos saapuu pöytään tasan 10 minuutissa ja ällistyttää koollaan. Tosin leike itse on tässä murto-osa annoksen koosta, sillä jollakin se alle kätkeytyvä pizzalautanen on selvästi täytynyt peittää. read more

Going Greek

Going Greek

Helsingin Kallioon, aivan omille nurkille avasi tänään GoingGreek – pieni 12 asiakaspaikan kreikkalainen ravintola. Paikka tarjoaa paitsi gyroja, myös kovasti muodissa olevia kulhoannoksia.

Itse päädyin lammasgyroon (12e), lisukkeena paahdetut kurpitsat (4,50e).

Oma ongelmani on gyrojen kanssa, ettei omaa kokemusta niistä kovin paljoa ole, muutamaa napolilaista katuruokakokemusta lukuunottamatta. En siis ole paras ihminen arvioimaan, kuinka lähellä tämä on alkuperäistä kokemusta, mutta itse miellyin tarjontaan. Omassa gyrossani miellytti kovasti alun raikkaus ja tuoreus, joka vaihtui pieneen pettymykseen lampaan tullessa vastaan – joka olisi tarvinnut pientä kirpeyttä tai lisää mausteita. Nyt se maistui ”vain” lampaalta, joka tietysti sellaisenaan on hyvää – mutta leivän täytteenä tuntui vähän pettymykseltä. Annoin kuitenkin palautetta itse tekijöille ja paikassa luvattiin tätä(kin) palautetta kuunnella. Muistetaan siis antaa palautetta aina kun kysytään, miltä maistuu. Ensi kerralla kokeilen puheiden mukaan mausteisempaa kanavaihtoehtoa. read more

Cellan wieninleike

Cellan wieninleike

Helsingin Kalliossa sijaitsee yksi tämän kaupungin klassisimmista ruokaloista, nimittäin Ravintola Cella. Paikan maine on suhteellisen legendaarinen, pitkälti pohjautuen aikanaan paikassa vaikuttaneeseen kokkiin, joka itselleni toi aina mieleen Muppettien ruotsalaisen kokin. Hyvässä mielessä. Mies toi aina kyetessään ruoan itse asiakkaiden pöytään ja mitä ikinä mukanaan kantoikaan, vakiovitseihin kuului: ”Kenelle tuli tilliliha?”

Jokatapauksessa, en ole miehen poismenon jälkeen montaakaan kertaa Cellaan astunut, mutta olen mieltänyt sen edelleen konstailemattomana kalliolaispaikkana, jossa saa hyvää ruokaa suhteellisen edullisesti. Myös siksi suuntasin sinne tänään, kun kaipasin torstai-päivälleni lämmintä ateriaa. read more

Ravintola Ukko-Munkin wieninleike

Ravintola Ukko-Munkin wieninleike

Sunnuntainälän torjuntaan valikoitui tänään Munkkiniemen Ravintola Ukko-Munkki. Ennakkotiedot ravintolasta eivät sanottavammin allekirjoittanutta etukäteen stimuloineet, mutta paikanpäälle päästyä mielipide kääntyi. Paikka on nimittäin klassisen kortteliravintolan prototyyppi ja kahteen kerrokseen pakattuna sisältää paitsi pubin, myös yläkerran rennonpuoleisen ruokaravintolan.

Kuten rutinoitunut toimintamalli edellyttää, reippaasti pöydän ääreen, näön vuoksi ruokalistan selailua ja tilaukseen wieninleike. Jämäkän suomalainen tarjoilija otti tilauksen vastaan kyselemättä lisuketoiveita, joka on aina hyvä merkki. Muutoinkin paikan palvelu oli korutonta, jämäkkää ja hyvin kaurismäkeläistä, mikä ei tällaisessa paikassa ole lainkaan huono asia. read more

Ravintola Helikanin wieninleike

Ravintola Helikanin wieninleike

Black Fridayn kunniaksi yksittäinen ruokamatkailija kiihdytti bensiiniä ryystävän ratsunsa kohti Itä-Helsinkiä ja huomasi epäluulonsa heräävän, kun kukaan muu Vuosaaren siltaa iltapäiväruuhkassa ajaneista ei kääntynyt Rastilaan kohti Ravintola Pizzeria Helikania.

Itse paikka on ensivaikutelmaltaan keskimääräistä kebazzeriaa selvästi siistimpi ja tyylikkäämpi. Saavun paikalle selkeästi hiljaisen perjantai-iltapäivän harvinaisena asiakkaana ja havahdutan tiskillä lehteensä syventyneen asiakaspalvelijan. Säikähdyksestä toivuttua, palvelu on ystävällistä ja rempseää – ja vaikka juoma unohtuukin ensin lyödä kassaan, varsin ammattimaista. read more

Ravintola Nuur

Ravintola Nuur

Syyria ei ole matkaoppaissa komeillut pitkään aikaan, mutta tällä kertaa henkilökohtainen suositukseni on käydä Kontulassa tutkimassa maan ruokakulttuurin tarjontaa Ravintola Nuurin kautta.

Kokemattomuus ohjaa siihen, että niputtaa syyrialaisen ruoan melkolailla samaan nippuun libanonilaisen, egyptiläisen, turkkilaisen tai vaikka israelilaisen kanssa. Tässä on iso totuus, sillä kaikkien noiden maiden ruokakulttuurit ovat ammentaneet samasta kattilasta, eikä usein länsimaalainen eroja edes havaitse. Niitä kuitenkin on, mutta niiden tutkiminen ja selittäminen vaatisi pienen FB-ryhmän sijasta kokonaisen kirjasarjan, joten keskityn nyt vain kokemukseen. read more