Ravintola Habibin tagine

Ravintola Habibin tagine

Sattuneesta syystä tie ajautui perjantaina etuajassa tapaamiseen Helsingin Kampissa ja koska lounas oli jäänyt välistä, tuli tarve myöhäiselle ruokailulle. Kohteeksi valikoitui ns. Sähkötalon alakerrassa oleva Habibi Ravintola – jossa olen käynyt yhden ainoan kerran, joskus 3-4 vuotta sitten. Muistelin kokemuksen olleen miellyttävä, joten muitta mutkitta luikertelin paikalle.

Ensituntumaa voisi kuvailla siistiksi pikaruokalaksi. Sisäänkäyntiä hallitsee vasta loppuelämäänsä näkevä buffetpöytä (olin siis tullut paikalle juuri lounasajan päätyttyä) ja listalta valikoitui lihapullat tajine-henkiseen tapaan.

Olin mieltänyt Habibin seuraavan pitkälti egyptiläistä keittiötä, mutta käsittääkseni tajine on enemmän länsi-afrikkalaista perua. Jokatapauksessa, kyse on siis savitötterön suojassa kypsytetystä pataruoasta. Toki ”lihapullat” on tässä myös hiukan joustava käsite, sillä toki kyseessä on melko miedolla välimerellisellä mausteseoksella maustettu annos – myös pullat on itsessään tehty samaan tapaan kuin perinteiset kebabit – eli jauheliha on muokattu pötköiksi, josta pullat leikataan.

Muotokieli sikseen, sillä tällaista kritiikkiä lihapullien designista on turha esittää. Maku ratkaisee!

Ja voi pojat, se on hyvä. Olen aina tykännyt eteläisen välimeren keittiöistä ja tomaatti-korianterikastikkeessa tarjoillut lihapullat ovat todella hyviä. Ihmiset jotka ovat tottuneet syömään liharuokansa vahvemmin suolattuna saattavat toki pitää näitä mietoina, jopa mauttomina. Ainoa mitä itse kaipasin annokseen oli leipää, jolla lautasen olisi voinut pyyhkiä täysin kastikkeesta puhtaaksi. Lisukkeeksi sai valita riisin tai ranskalaiset – ja eihän tällaista minkään ranskalaisten kanssa aleta syömään. Eihän?

Annos on 13,90e hintaisena tottakai peruslounashinnan yläpuolella, mutta pelkästään empiirisenä kokeiluna ehdottomasti kannatettava annos. Paitsi se tuo vähän extraa kaverille lounaan tarjoamiseen (”hei mä tarjoon sulle lihapullat!”), on myös hinta-laatusuhteeltaan varsin erinomainen ruoka. Ainoa oma moite oli, että ruokaa oli liian vähän. Tätä olisin voinut syödä halkeamispisteeseen saakka.

Vahva suositus.