wieninleike

Ravintola Pikku Hukan wieninleike

Ravintola Pikku Hukan wieninleike

Yleisön vinkistä suuntasin tänään Herttoniemeen, ravintola Pikku Hukkaan. Olen itse alueella liikkunut vain satunnaisesti ja tämä ravintola oli täysin tuntematon entuudestaan, mutta jo pihalle saavuttaessa nostalgiapärinät alkoivat nostaa päätään. Kun pihalla on pari väärin parkkeerattua taksia, on se aina hyvä merkki. Ei taksikuskien nöyryydestä liikennesääntöjen suhteen, vaan laatu-hintasuhteen tunnettuvuudesta.

Yritin silti ohittaa ensivaikutelman, joten kirkkain silmin tiskille, tilaukseen wieninleike ja pöytään odottamaan. read more

Herttoniemi , , ,

Ravintola Hietan wieninleike

Ravintola Hietan wieninleike

Helsingin parhaan wieninleikkeen metsästyksessä seuraava etappi oli tänään Ravintola Hieta. Kyseinen paikka on siitä erityinen, että se täytti Ravintola Salven jättämän liiketilan Hietalahdessa viime huhtikuussa. Paikka on Royal-ravintoloiden johtamana saanut melko mukavasti jalansijaa ”mainostoimistoväen” parissa trendikkäänä, joskin vähän hinnakkaampana ruokaravintolana ja on jokseenkin ilo ollut huomata paikan tekevän myös sen mukaista esiinnnostamista omasta osaamisestaan. Olen nähnyt ravintolan omia väitteitä mm. kaupungin parhaasta wienerschnitzelistä, joten pakkohan annos on tarkistaa.

Keväästä lähtien olin kolme kertaa yrittänyt tulla paikanpäälle syömään. Kahdesti onnistuin tulemaan täyteen paikkaan jossa henkilökunnalla ei ollut ratkaisua tilanteeseen, kerran pölähdin yksityistilaisuuteen ja vihdoin, puolen vuoden yrittämisen jälkeen tulin paikalle tyhjään ravintolaan perjantaina klo 16.

Ruoka kuitenkin on pääasia ja annos itse saapuikin tilauksesta hiukan alle 15 minuutissa. Annos tarjoillaan oikeaoppisesti kahdella eri lautasella, joista isompi on pyhitetty itse leikkeelle. Vaihtoehtona on kaksi lisuketta, perunasalaatti ja -muusi, joista valitsin ensimmäisen. Leikkeen lisäksi lautaselta löytyy oikein leikattu sitruunalohko ja asiakkaan niin halutessa, myös muutama anjovis.

Ensimmäiseksi lisukkeista:

Valitsin perunasalaatin puhtaasti riskinottotarpeesta ja maistaessani sitä tiesin valinneeni oikein. Hietan perunasalaatti on nimittäin loistava kirpeydessään – voisin sanoa paras koskaan maistamani, jossa on kaikki ainekset kohdallaan. Pyysin pienen määrän annoksen syötyäni perunamuussia vain tarkistaakseni, yltääkö se perunasalaatin tasoon, mutta sitä se ei tee. Perunamuussikaan ei ole mitenkään huono vaihtoehto, mutta omaan makuuni turhan tasaiseksi myllytetty. Myös annoksessa oleva sulatettu sitruunapersiljavoi tuntuu vähän turhalta perunasalaatin kanssa, mutta muussin kanssa se on erittäin hyvä lisä.

Annoksen anjovis on yksi parhaista mihin olen törmännyt, mutta sitä on lähtökohtaisesti annoksessa hieman liian vähän. Lisää saa kuitenkin pyytämällä.

Itse leike on suuri ja mainoskuviaan kuohkeampi ilmestys. Leivitys on siis osittain leikkeestä irronnut, joka on lähinnä makuasia pitääkö sitä jonkinlaisena epäonnistumisena vai ei. Rapeutta löytyy eniten leikkeen reunoilta, mutta leivitys on kuitenkin tasaisen ruskettunut kaikkialta. Paistoprosessi on siis ainakin kohdallaan, kuten myös maku. Leike maistuu juuri siltä, mitä pitääkin – lihalta, leivitykseltä ja rasvalta – lisättynä anjoviksen ja sitruunan puraisulla. Leikkeellä on myös kokoa sen verran, että vähän kovempikin nälkä tulee tyydytettyä.

Hieta tekee wieninleikkeen siis erittäin mallikelpoisesti. Valkoisten pöytäliinojen paikkana se hiukan aiheuttaa allekirjoittaneelle pientä luotaantyöntävyyttä, mutta henkilökunnan ja atmosfäärin rentous tasoittaa tilannetta.

Leike itsessään on hyvin lähellä täyden pisteen wieninleikettä ja erinomainen perunasalaatti nostaa sen sinne 5/5 annokseksi kevyesti. Ainoa mikä herättää vähän närää on annoksen hinta (26e). Se ei itsessään ole vielä kiskontaa ottaen huomioon annoksen erittäin hyvän laadun, mutta pienemmällä budjetilla liikkuville se varmasti ohjaa muihin vaihtoehtoihin.

Kamppi , , ,

Ristorante Momenton wieninleike

Ristorante Momenton wieninleike

Tänään matka vei jälleen lukijoiden suositusten mukaisesti itään ja kohteeksi valikoitui Itäkeskuksen Ristorante Momento, jossa huhujen mukaan myös tarjoiltaisiin wieninleikettä.

Ensivaikutelmaltaan Momento ei sanottavasti anna niinkuin mitään sävähdyttävää momentoa. Paikka vaikuttaa kiireiseltä ja persoonattomalta, mutta henkilökunnan ote työhönsä on reipas ja ystävällinen. Seinällä olevaan isoon hintalistaan vilkaistaessa asenne kuitenkin muuttuu – kaikki hinnat tuntuvat olevan lounasruokailun tasolla. Leikkeet 9-11 euroa, häränpihvit 10-16 euroa.

Ei paha, mutta puhutaan toki itäisen Helsingin hintatasostakin. Kahden kympin annoksen on syytä olla täällä todella hyvä.

Oma sekoiluni lisukeperunoiden tilauksessa aiheutti tilauslappuseen ilmeisesti sen verran suttua, että en saanut kumpaakaan pohtimistani perunoista – joten pöytään saapui annos ranskalaisilla.

Annoksen ulkonäkö oli mitä hinta antoi ymmärtää – varsin ammutun näköinen. Lounasruokasalaatilla oli täytetty lähes puolet lautasesta ja hiukan kunnianhimoisesti lautaselle oli saateltu viimeiseen lepopaikkaansa myös keitettyjä miniporkkanoita. Kumpaakaan näistä ei juuri tehnyt maistamista enempää absorboida, sillä varsinkin porkkanoista oli onnistuttu tehdä esimerkillisen mauttomia.

Leikkeen päällä oleva sitruuna oli varsin runsas. Paksuutta sen verran että siitä kaiken mehun saaminen vaatii melkoista sorminäppäryyttä. Vinkiksi ravintolalle: sitruunasta saa vähän ohuempiakin viipaleita tai vaikka lohkoja. Mukava kuitenkin huomata, että sitruunankulutusta ei ainakaan himmailla.

Kaprikset ja anjovis ovat myös mitä ovat. Peruskauraa ja suoraan purkista. Ei mitään mainittavaa suuntaan tai toiseen.

Leike itsessään toki tämän hintaiseksi yllättää. Paistopinnat ovat nimittäin molemmin puolin ihan mukiinmenevät pientä hiiltymistä lukuunottamatta, eikä muussimaiseen leivitykseen ole sorruttu. Leike toki on aika vaatimaton, possua ja ei muutenkaan ihan ykkösluokkaa – mutta pohjimmiltaan ihan ok maustettu ja paistettu. Olen syönyt paljon huonompiakin, joista olen maksanut paljon enemmän.

Pohjimmiltaan Momento on sieluton perheravintola lounasruokalan hintatasolla. Tämä wieninleike ei ole tästä poikkeus ja vaikka se on rasvaprosentteineen ihan hyvä lajinsa edustaja, jättää se syöjänsä sieluun vielä wieninleikkeen kokoisen aukon.

Ihan hyvä pelkkänä ravintona, mutta elämyksestä jäädään pitkälle. Wieninleikkeenä 2/5, ravintona 3/5. Momento ansaitsee kuitenkin toisen käyntikerran – silloin lautaselle jotain vaativampaa.

Itäkeskus , , ,

Manhattan Steak Housen wieninleike

Manhattan Steak Housen wieninleike

Wieninleikekierrokset jatkuvat ja tänään kohteeksi valikoitui Manhattan Steak House eteläisellä Esplanadilla, aivan ruotsalaista teatteria vastapäätä.

Olen käynyt ravintolassa viimeksi joskus ehkä 15 vuotta sitten, joten muistikuvat olivat pitkälti hataria. Paikka ei tunnu kutsuvalta, sillä sisustuksen taso on hyvin lounasruokamainen. Lounasaikaan kahden jälkeen paikka oli vielä puolilaan, joten ainakaan asiakaspulaa ei Manhattanilla ole. Hyvä merkki, ellei puolet tuntuisi olevan ohikulkeneita turisteja.

Koska oli lounasaika, on myös annos lounaslistalta. Tämä oman arvaukseni perusteella tahtoo sanoa, että normaalisti 180-200 gramman painoinen leike olikin annoksessa 120 grammainen. Tämä toki kannattaa ottaa huomioon tätäkin lukiessa, mutta itse annoksen laatuun lounasruokailun halvemmalla hinnalla ei toivottavasti ole vaikutusta.

Itse palvelu toimi suhteellisen nopeasti. Annos saapui pöytään täsmälleen 15 minuutissa kuitin antamisesta ystävällisen toivotuksen saattelemana. Annoksen lisukkeiksi olisi ollut leegio erilaisia perunavaihtoehtoja, mutta valitsin klassisimman – eli paistinperunat.

Lisukesalaatti annoksessa oli melko mitäänsanomaton, mutta peruskuppilioden nahistuneisiin salaatteihin verrattuna keskivertoa parempi. Tai voisiko sanoa – useita tunteja tuoreempi. Itse perunat taas tuottivat pienen pettymyksen. Valmiiksi kuutioituja perunoita olisi voinut paistaa vähän rapeammiksikin – nyt isommat palat tuntuivat jopa vähän raaoilta. Mausteena leikkeeseen on sitruuna – kaprikset ja anjovis on tästä annoksesta jätetty pois kokonaan.

Itse leike läpäisi pohjatarkistuksen täysin pistein, eli leikkeen pohjaa ei oltu vahingossa poltettu ja kätketty se vain alapuolelle. Toki halpojen wieninleikkeiden helmasynti, eli pehmeämpi kuorrutus löytyy myös tästä leikkeestä pohjapuolelta. Sen korvaa kuitenkin leikkeen pinta, joka päällipuolella oli juuri sopivan suolaista ja jopa tasaisen rapeaa.

Leikkeen raaka-aineena on katajaisesti possu – ja se on nuijittu useampaan kertaan – tai vedetty jonkin mankelin lävitse, sillä se oli yksi ohuimmista mitä olen nähnyt. Ihan paperinohueksi sitä ei voi sanoa – tekstuuria riitti suupalasessa aina puraisuun tai kahteen.

Kaikenkaikkiaan Manhattan Steak Housen wieninleike osoittautui pienoiseksi yllätykseksi. Se on edullinen, se täyttää lounasleikkeen vaatimukset – se on ”ihan hyvin” toteutettu, mutta mitään suurempia värinöitä se ei aiheuta. Olisi kiva sanoa, että tämä annos olisi se lounasruoka mihin ydinkeskustassa kannattaa suunnatta wieninleikettä halutessaan, mutta kaikesta huolimatta tämän syönnin jälkeen jäi vähän kusetettu olo.

Hinta ei ole kuitenkaan paha (10,20e) ja toteutus ihan ok. Siispä arvio 3/5 on paikallaan.

Kaartinkaupunki , , ,

Hermannin kukon wieninleike

Hermannin kukon wieninleike

Tänään tie vei vinkin ansiosta myöhäiselle lounaalle Ravintola hermannin kukkoon, jonka sosiaalisen median näkyvyys on sanalla sanoen heikkoa. En koskaan ollut kuullutkaan paikasta asuinpaikkani lähellä, joten google streetviewn ja valikoitujen palveluiden kautta onkimieni palautteiden kautta ennakkokäsitykseni paikasta ei kovin korkealla ainakaan ollut. Rohkeasti kuitenkin satulaan ja ratsastamaan wieninleikkeiden auringonlaskuun!

Paikka siis löytyy nimensä mukaan Hermannista, tuosta unohduksiin jääneestä kaupunginosasta jonka kiinteistövälittäjätkin toivoisivat olevan osa Kalliota. Tarkka osoite Hämeentie 81-83.

Ulkoa paikka tavalliselta rappioromanttiselta keskikaljakuppilalta. Suurten panimoiden mainosteippauksia, likaisia markiiseja ja edullisten tuoppien ääressä viihtyvää kansanosaa paljaalle asvaltille nostettujen metallisten terassituolien ääressä. Paikan suosikkiannoksen aistii kaukaa, eikä sitä tarjoilla lautaselta.

Vaikka julkisivu itse antaa odottaa sisätilojen tuoskahtavan reteästi urealle, on vaikutelma väärä. Sisätilat ovat siistit vaikka sisustus ei hirvittävästi trendeillä koreile. Se on pitkälti mallia ”sain nämä ravintolakirpputorilta, halvalla tai ilmaiseksi”.

Listalta löytyy paljon annoksia, mutta koska tulin vain wieninleikkeen vuoksi, jätin kaiken muun huomiotta. Lista oli kuitenkin laaja ja sieltä löytyi ihan varteenotettavia intialaisperäisiä ruokia, jotka pitänee käydä tutkimassa myöhemmin.

Wieninleike saapui pöytään alle 20 minuutissa mikä on ihan ok. Vasaroinnin ääntä ei kuulunut, joten on turvallista olettaa leikkeen tulleen pakkasesta.

Ensivaikutelmaltaan annos ei kuitenkaan ole lainkaan huono. Valitut lohkoperunat (muut vaihtoehdot olivat ranskalaiset ja kermaperunat) olivat rapeita ja maukkaita, kun taas salaatti oli lähinnä nahistunut koriste. Sitruuna tuli viipaleena, jota ryyditti hyvin vaatimaton pala anjovista ja pieni määrä kapriksia. Itse leike oli taas rasvainen ja rapea, kuten pitääkin – mutta muutoin hyvin teollisen makuinen. Tässä leikkeessä maistui asiakastutkimus, ei todellinen rakkaus ruokaa kohtaan.

Leikkeen paistopinta oli päältä hyvä ja kuten usein, myös tässä vähän reunoilta palanut ja keskeltä raaka puoli oli jätetty alapuolelle.

Jos Ravintola Hermannin Kukon wieninleikkeen arvioisi wieninleikkeenä (kuten tämän sarjan tarkoitus onkin), se olisi kevyesti 2/5….

…mutta sitten tulee twist. Annos maksoi 9,50e. Tähän mennessä selvästi halvin.

Rapeaksi leivitettyä rasvaista porsaanleikettä halajaville tämä ei oikeastaan ole hullumpi hinta-laatusuhteeltaan (krapularuokana 4/5). Jos siis halajat vain nälkää tappamaan absorboitavaa ruoka-annosta, on tämä ihan varteenotettava vaihtoehto.

Wieninleikettä halajaville toivotan siis matkaa jonnekin muualle. Tämä ei ole se leike jota etsitte.

Hermanni , , ,

Ravintolalaiva Wäiskin wieninleike

Ravintolalaiva Wäiskin wieninleike

Wieninleikeprojekti jatkuu pienen tauon jälkeen ja tänään vuorossa oli Ravintolalaiva Wäiskin lounaallaan tarjoama wieninleikeannos.

Kyseinen ravintolalaivahan on dinosauruksen kaltainen jäännemöhkäle yhdellä Helsingin rumimmista asutetuista rannoista, mutta yhtälailla kuin dinosaurukset, on sekin monille kovan kiinnostuksen kohteena. Itse en paikassa ollut koskaan käynyt vaikka asun samassa kaupunginosassakin – joten siinäkin mielessä jonkun täällä ryhmässä antama vinkki oli erittäin tervetullut. Olen toki kuullut Wäiskistä paljon hyvää aiemminkin, mutta en edes tiennyt sen tarjoilevan ruokaa.

Wäiski henkii kieltämättä oikein wanhan ajan tunnelmaa, jos sellaiseksi laskee Titanicin muutama vuosi sen jälkeen kun se oli uponnut. Kaikkialla leijailee vähän sellainen vanhan aluksen tuoksu (ei haju) ja maakrapuna tuntui vanha herra vähän jopa keinatelevan. Itse ilmestyin paikalle hiukan yli klo 13, jolloin suurin lounasruuhka oli varmasti jo mennyt ohitse – paikalla oli noin kahdeksan ihmistä, johon lasken kaksi tarjoilijaa.

Annos itse tuli pöytään rivakasti, noin 15 minuutissa. Ruokaluvälineet olisi pitänyt ottaa lounaspöydästä, mutta testi palvelualttiudesta välineet unohtaneen asiakkaan osalta läpäistiin täysin pistein, hymyn kanssa. Haarukka tuotiin vielä pöytään ja muistutuksena mainittiin, että salaattia ja jälkiruokaakin olisi voinut halutessaan ottaa lounaspöydästä. Seikka, joka jäi maksaessa mainitsematta.

Annos itse oli hyvin, hyvin perisuomalaisen klassinen. Perunamuussi, jonka päällä rutkasti leivitetty leike – jonka päällä taas viipale sitruunaa, muutama kapris ja piskuinen anjovis.

Voin tässä vaiheessa sanoa, että jos ennakkokäsitykseni Wäiskistä ei ollut korkea, ei odotukset vieläkään nousseet kovin korkealentoisiksi. Lounasleikkeisiin monesti pettyneenä ja silmämääräisesti tarkasteltuna Wäiskin annos kuitenkin vaikutti kiinnostavalta – eikä aihetta itkuun ainakaan vielä ollut, joten kävin rohkeasti annoksen kimppuun.

Ennen varsinaista pihviä, lyhyesti kuitenkin perunamuussista.

Se on melko keskinkertaista. Hyvä rakenne, mutta maku jättää paljon toivomisen varaa. Tämän vuoksi ei kannata Wäiskiin vaivautua.

Itse leike kuitenkin oli pieni yllätys. Pinnalla kiiltelevästä rasvasta huolimatta ja juuri osittain myös sen vuoksi, itse leivitys oli rapea ja leike maukas. Possunlihasta tehty leike on jätetty melko paksuksi, mutta muutamaa reunusjännettä lukuunottamatta se on ”ihan ok”-tasoa. Ei tämä mikään makuelämys ole, mutta paksu leike, onnistuneen rapea & rasvainen leivitys ja konstailematon ulkonäkö saivat vahvat nostalgiaväreet liikkeelle. Jonnet ei tiedä, mutta tällaista ruokaa sai kaikilta huoltoasemilta silloin kun setä oli lapsi.

Pohjimmiltaan en tiedä mitä ajattelisin Wäiskin leikkeestä. Kaikesta merellisyydestään huolimatta ravintolalaiva onnistuu olemaan ainakin omilta kulkureiteiltäni hyvin tehokkaasti sivussa ja siksi tuntuu että se ansaitsisi romanttisesti ränsistyneen ja vanhanaikaisen atmosfäärinsäkin vuoksi enemmän huomiota. Tämän annoksen osalta se on kuitenkin vaikeaa. Tämä on ennenkaikkea hyvä yritys ja paikka onnistuu tuomaan tarjolle kohtuullisen wieninleikkeen kohtuulliseen hintaan. Wäiskin lounas-wieninleike ei siis missään tapauksessa ole mikään vikatikki ja ihan hintansa arvoinen annos.

Kuitenkin jos lounaalla haluaa syödä juurikin wieninleikettä, niin Wäiskin suurin ongelma on helsingin parasta (tähän mennessä testatuista) wieninleikettä tarjoileva Ravintola Zinnkeller, joka sijaitsee käytännössä toisella puolella Siltavuorensalmea.

Mutta haluaisin antaa Wäiskille toisen mahdollisuuden. Kertokaa te, jotka Wäiskissä käytte useammin? Mikä siellä on erityisen hyvää? Mitä kannattaa vielä käydä kokeilemassa?

Merihaka , , , ,

Sea Horsen wieninleike

Wieninleikesaaga jatkuu ja tänään vuorossa oli legendaarisen hämyinen Sea Horse, joka sijaitsee keskellä Etelä-Helsinkiä osoitteessa Kapteeninkatu 11. Eli juuri sillä alueella, johon kukaan ei ihan vaan sattumalta muualta Helsingistä paikalle osu. Tai muualtakaan maailmasta. Sotilaskieltä lainatakseni, tälle alueelle mennään vain suorittamaan operaatioita ja poistutaan sitten hallitusti.

Näin tapahtui myös tänään Sea Horsen osalta.

Jos joku ei tiedä, millaisesta ravintolasta on kyse, niin Sea Horse on paikallaan ollut jostain 1930-luvulta lähtien. Se on ollut alueen taiteilijoiden ja muuten abstraktimmalla tavalla silmäätekevien kantapaikka – ja on sitä vieläkin. Ravintolassa on tästä syystä selkeä kuvauskielto, jonka vuoksi tämänkertainen ruokakuvakin on kännykällä otettu. Pahoittelut siitä.

Kuvausta varten ravintola ei ole muutenkaan mitenkään otollinen, sillä ravintolan valaistus on 1980-luvun hieromalaitoksen standardeissakin suhteellisen hämyinen. Saman vuosikymmenen hiljaisia kaikuja Sea Horse tarjoilee myös ruokalistalta, jossa ei hirvittävästi fitness-hömpötyksiä näy. Alkuruoista löytyvä ”kossusnapsi” ja jälkiruokalistalta löytyvä ”kahvi ja konu” sanoo paikasta paljon. Olutlista sisältää noin kuusi olutta. Klassikkoainesta siis.

Mutta höpötykset seis, tännehän tultiin syömään eikä arvostelemaan interiööriä, perskeles.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa vierailu tapahtui seitsemän hengen seurueessa, jossa myös kaksi alaikäistä. Tilatut ruoat saapuivat noin 20 minuutissa, joka liene hyväksyttävissä. Ensivaikutelma annoksesta oli sanalla sanoen jännä. Oliko tämä nyt varmasti oikea annos?

Päälautaselta löytyy melko pieni, mutta paksu naudanleike, jonka leivitys on lievästi sanottuna kuohkea. Leivitys irtoaa leikkeestä lähestulkoon puhaltamalla ja leivitysmuhjua saakin varautua lappaamaan lautasen reunoilta itse lihan päälle takaisin aika ajoin. Ensivaikutelma ei siis ollut kaltaiselleni nihilistille kovinkaan hyvä, mutta seuraava yllätys tuli vastaan itse rättiä maistettaessa. Se nimittäin oli oikein hyvää.

Tietynlaisesta kuhmuroitumisesta johtuen odotin leikkeen olevan jänteikäs, mutta liha oli oikein mureaa ja mikä parasta – mausteet olivat erittäin hyvin kohdillaan. Maussa on amazonmaista nihkeyttä, mutta se ei haitannut. Lisukkeista juurekset olivat omaan makuuni ylikypsiä ja leikkeen kanssa tarjoiltu anjovismaustevoi (!) meni seuralaisen perunamuussin maustamiseen. Erillisessä astiassa tarjoillut paistinperunat olivat ihan ok – eivät erinomaisia, mutta ajoivat täysin asiansa.

Lisukkeiden sivusta mainittakoon myös leikkeen päälle kasattu varsin pömpöösi menneitä aikoja henkivä torni, joka oli visuaalisesti varsin kiva ja sopi paikan henkeen (jos ette ole käyneet, ette tätä välttämättä ymmärrä).

Kaikenkaikkiaan Sea Horse on paikka jonka legendaarisen maineen ymmärtää heti sisään astuttuaan. Tätä samaa mainetta henkii myös paikan wieninleike. Se on oikeastaan kummallinen jäänne ajalta missä kaikki ulkomailta lainattu tuntui olevan vähän vituillaan, mutta koska olemme metsäläisiä, se on silti ihan ok.

Tästä huolimatta paikka ja wieninleike kannattaa kokea ja maun (ja palvelun) vuoksi se saakin arvion 4/5. Kuitenkin suhteellisen korkean hinnan (26,50e) tästä voi ottaa yhden pisteen pois. Tosin tämä koskee vain niitä joilla ei ole rahaa, joten muut voivat tyytyä jo mainittuun arvioon.

Ullanlinna , , ,

Ravintola Morrison’sin wieninleike

Ravintola Morrison’sin wieninleike

Wieninleikesaaga jatkuu ja tänään tulilinjalle joutuu Helsingin keskustassa, Ateneuminkujalla sijaitseva Ravintola MorriSon’s.

Kyseisestä, ehkä enemmän lounasravintolana tunnetusta putkasta on tullut jonkin verran tämän sarjan seuraajilta ehdotuksia/palautetta, joten ohikävellessäni päätin käydä kokeilemassa, vaikka ei hirvittävä nälkä ollutkaan.

Kello oli aikalailla 14.00 kävellessäni sisään ja koska ravintolan lounasaika päättyy klo 15, otin heti puheeksi tiskin takana työskentelevän henkilökunnan edustajan kanssa, saako lounaslistan ohitse tilata. Keittiöstä tarkistamisen jälkeen vastaus kuului myöntävästi ja niinpä tilaukseen kovasti kehuttu annos.

Huomautettavaa on, että pieneksi yllätykseksi sain tavallista suuremman annoksen samaan hintaan (18,90e), koska lounasaikana keittiössä oli valmiina (todennäköisesti siis pakasteesta sulatettuna) vain pienempiä 120 gramman porsaanleikkeitä, joita lounaslistalla tarjottiin. Sain siis noin 240 grammaa vain 210 gramman hintaan.

Tämähän ei haitannut ja muutenkin erittäin positiivinen asiakaspalvelija ilahdutti vakiokärttyistä ruokamaistelijaa, joten pieni virne naamalla ikkunapöytään odottelemaan.

Annos saapui kiitettävän nopeasti, vaikka lounasajan loppupuoliskolla asiakkaita oli tullut samaan aikaan. Mittavista lisukevaihtoehdoista valitsin ehkä erehdyksenä ranskalaiset perunat, vaikka annoksen perinteille uskollisempiakin vaihtoehtoja olisi ollut saatavilla. Ja myös siksi, että Morrisonsin ranskalaiset olivat parhaimmillaankin vain hiukan keskitasoa parempia, joiden kanssa ketsupilla läträäminen on lähinnä pakollista. Näistä ei siis sen enempää.

Kaksi leikettä tuntui sen verran reilulta tarjoukselta, että alkuasetelma tuntui jokatapauksessa positiiviselta ja kieltämättä leikkeen paistopinta olikin loistavasti rapeutunut ja ehkä puritanisteille pyhäinhäväistyksenä pintaan ripoteltu persilja (?) antoi sille hyvän säväyksen. Hiukan leikettä tarkemmin tarkasteltaessa paljastui kuitenkin, että leikkeen pohja oli osittain jäänyt raa’aksi ja sen keskiosasta löytyi lähinnä taikinaa molemmista leikkeistä. Tästä siis pitkä miinus.

Sitruuna, kaprikset ja anjovis olivat hyviä ja kaikkia oli riittävästi. Tässä suhteessa Morrisonsille ei siis lainkaan pahaa sanottavaa.

Samaten annoksessa tulee nyhmyröllinen salaattia ja viipale tomaattia salaattikastikkeella kuorrutettuna, joiden ainoa tarkoitus on tuoda lautaselle vähän väriä. Sen tehtävän ne suorittavat erittäin hyvin, mutta muuten ne eivät ketään houkuttele siirtymään kasvisravintoon.

Pohjimmiltaan Morrisonsin wieninleike on lähtökohdiltaan positiivinen yllätys, joka kuitenkin tuottaa pettymyksen. Annoskoko on perusversionakin vähintään riittävä, mutta pienet lipsahdukset tekevät siitä lähinnä keskiluokkaa ja siksi se ansaitsee korkeintaan arvosanan 3/5.

Plussa tähän kuitenkin hyvästä asiakaspalvelusta.

Kluuvi , , ,

Zinnkellerin wieninleike

Zinnkellerin wieninleike

Helsingin wieninleikkeet -sarja on viidennessä osassaan ja vuorossa on Ravintola Zinnkellerin wienerleike – tai wienerschnitzel, kuten ravintola itse ilmoittaa.

Jos ette ole itse ravintolassa koskaan käyneet, kannattaa piipahtaminen jo pelkän interiöörin vuoksi. Se nimittäin huokuu aikakautta ennen Lapin savuamista, jolloin olut oli arvossaan, todellisilla miehillä oli hyvin lankatut saappaat ja ruoassa maistui konstailemattomasti eläimen pihvistä karkaava sielu.

Dislclaimer: ennen annoksen testaamista testaaja nautti ison tuopillisen lennokasta vehnäolutta ja lasillisen vielä lennokkaampaa päärynätislettä, eli Schladerer Williams-birne -juomaa. Tällä saattaa olla vaikutusta kokonaiskokemukseen.

Tämänkin sarjan jälkikommenteissa esiintyneet kansalaisten antamat vinkit asettivat viattomalle leiketestaajalle turhan paljon ennakko-odotuksia Zinnkellerin wieninleikkeestä, mutta ovesta astellessa klo 17.30 arkipäivänä, oli vastaanotto varsin tavanomaisen koreilematon. Suora ohjaus pöytään ja ruokalistat välittömästi kouraan. Vastaanotto ei tavalliselle huppariaikuiselle ollut siis mitenkään hyljeksivää – päinvastoin.

Vaikka tämä ruokailu meni vähän ns. ”pitkän kaavan” kautta, niin jätän silti kertomatta alustusta tarkemmin muista illan kokeiluista, joten keskitytäänpä suoraan itse pihviin (sic!).

Illan edetessä tilaamamme wienerleikkeet tulivat todella täsmällisesti tilauksen jälkeen ja ensinäkemältä annos vaikutti vähän spartalaiselta. Lisukkeet tosin löytyivät leikelautasten vieressä toimitetulta peruna-astialta, joka oli erinomainen ajatus. Oli lisuke mikä tahansa, yksi wieninleikkeen perussyntejä on se, että leikkeen leivitys imee itseensä lisukkeista rasvaa tai muita nesteitä – lopputuloksena muhjuuntunut leivitys ja pilalla oleva leike.

Itse lisukkeista tähän väliin sen verran, että perunoiden kypsyysaste oli loistava, sekä perunoiden seassa oli hiukan myös pekonia.

Leike on sellaisenaan erittäin hyvin tasapainotettu, sillä ilman mitään mausteita sen maku on täydellisesti tasapainossa rasvan, leivityksen, itse lihan ja suolan/pippurin osalta. Sitruunaa pintaan hierottuani ja anjovista ja kaprista haarukanpäähän tökättyäni makunystyrät saavuttavat silti eksponentiaalisen sfäärin, jossa Zinnkellerin wienerleike on vaan täydellisen hyvä wienerleike.

Turha kai siis pidättää jännitystä, eli Zinnkellerin wieninleike on täydellinen wieninleike. Tästä on aika helvetin vaikea parantaa, sillä itse leikkeenä kaikki osa-alueet ovat täydellisessä tasapainossa.

Muussa tapauksessa olisi helppo heittää tälle annokselle 5/5 arvosana, mutta on kolme syytä, miksi tätä en anna:

1.) Kapriksia annoksessani oli kahdeksan (8). Aivan liian vähän. Toki se tekee ympyröiseksi käärityn anjoviksen sisään kivan pienen nyytin, mutta kaprisfanaatikkona wieninleike ei ole wieninleike, ellei leikkeen joka haarukallisessa ole sille dedikoitua kaprista.

2.) Anjovis oli liian jämäkkä (tuore?). Tämä toki koskee vain puritanisteja, jotka ovat tottuneet muussaamaan anjoviksen pitkin leikkeen pintaan. Itse suosin annoskokoihin paloiteltua anjovisfilettä.

….ja sitten se kaikkein tärkein.

3.) Jos antaisin tälle täydet 5/5, mitä jäisi jäljelle. Pitäisikö antaa 5+/5 sitten sille annokselle, joka on VIELÄ parempi kuin tämä ja siinä olisi riittävästi kapriksiakin? Ei käy, joten tyytykää arviooni, joka on siis….

….4,5/5.

Zinnkellerin wieninleike on siis kevyesti tähänastisista wieninleikkeistä paras. Se on mietitty kokonaisuus, josta henkii perinteiden kunnioitus ja yksinkertaisten makujen riittävyys.

Pisteenä I:n päälle vieläpä se, että annoksen hinta on todella, todella naurettava sen laatuun nähden, eli 15,80e.

Siis toistan:

AI-VAN NAU-RET-TA-VAN HAL-PA.

Käykää rakkaat kokeilemassa ja kertokaa kokemuksista meillekin. Raatimme suosittelee ruokajuomaksi Durbacher Klingelberg Riesling -viiniä (36e / plo).

Kruunuhaka , , ,

Weeruskan wieninleike

Weeruskan wieninleike

Helsingin wieninleikkeitä kartoittava sarja on saapunut jo neljänteen osaan ja tarkastelun alle joutuu perinteinen kortteliravintola Alppilasta, eli Weeruska. Rapiat 30+ vuotta samassa paikassa toiminut ravintola on vuosikymmenten aikana kokenut kaikenlaista, mutta viimeisten vuosien aikana paikka on parantanut todella reilusti tahtiaan. Se kuuluu helsinkiläisten Linnanmäkivieraiden vakiopaikkoihin, mutta on myös krapulapizzanystävien mekka.

Itse wieninleikeannos on poikkeuksellisesti saatavissa kahdessa eri koossa: 120 grammaisena (16e) ja 180 grammaisena (19e). Vaikka useinmiten valinta kääntyisi ilman muuta isompaan vaihtoehtoon sekä ruokahalun että hinnan pienen eron vuoksi, niin tällä kertaa navanseutu ei antanut myöten, joten oli pakko pikkunälkään kokeilla maltillisempaa versiota.

Annos tarjoillaan poikkeuksellisesti paistetun sipulin kanssa, joka ei tietenkään kuulu perinteiseen wieninleikkeeseen, mutta kuten olen erään kommentoijan kanssa – on suomalainen wieninleike ihan sama asia kuin vaikkapa pizzakin. Se on kaukana alkuperäisestä kotipaikastaan, joten on luonnollista että se myös muokkaantuu paikallisiin makuihin. Samaten myös keittiömestarin visio vaikuttaa asiaan ja tässä tapauksessa uskoisin jälkimmäistä.

Lisäbonus tulee erinomaisesta perunamuussista ja jättikapristen käytöstä. Myös anjovista on aimo määrä.

Itse liha on hyvää vaikka sen paistopinta on epätasainen. Leikkeen paksuus on sopiva, mutta sen suurin virhe on leivityksen pehmeys. Reunat ovat rapeita, jopa kuivia – mutta muutoin leivitys on sienimäisen pehmeää.

Hyvä yritys ja erinomaiset lisukkeet. 2,5/5. Plussamaininta mahdollisuudesta tilata kaksi erikokoista annosta.

Alppila , , ,