Wieninleikeprojekti jatkuu pienen tauon jälkeen ja tänään vuorossa oli Ravintolalaiva Wäiskin lounaallaan tarjoama wieninleikeannos.

Kyseinen ravintolalaivahan on dinosauruksen kaltainen jäännemöhkäle yhdellä Helsingin rumimmista asutetuista rannoista, mutta yhtälailla kuin dinosaurukset, on sekin monille kovan kiinnostuksen kohteena. Itse en paikassa ollut koskaan käynyt vaikka asun samassa kaupunginosassakin – joten siinäkin mielessä jonkun täällä ryhmässä antama vinkki oli erittäin tervetullut. Olen toki kuullut Wäiskistä paljon hyvää aiemminkin, mutta en edes tiennyt sen tarjoilevan ruokaa.

Wäiski henkii kieltämättä oikein wanhan ajan tunnelmaa, jos sellaiseksi laskee Titanicin muutama vuosi sen jälkeen kun se oli uponnut. Kaikkialla leijailee vähän sellainen vanhan aluksen tuoksu (ei haju) ja maakrapuna tuntui vanha herra vähän jopa keinatelevan. Itse ilmestyin paikalle hiukan yli klo 13, jolloin suurin lounasruuhka oli varmasti jo mennyt ohitse – paikalla oli noin kahdeksan ihmistä, johon lasken kaksi tarjoilijaa.

Annos itse tuli pöytään rivakasti, noin 15 minuutissa. Ruokaluvälineet olisi pitänyt ottaa lounaspöydästä, mutta testi palvelualttiudesta välineet unohtaneen asiakkaan osalta läpäistiin täysin pistein, hymyn kanssa. Haarukka tuotiin vielä pöytään ja muistutuksena mainittiin, että salaattia ja jälkiruokaakin olisi voinut halutessaan ottaa lounaspöydästä. Seikka, joka jäi maksaessa mainitsematta.

Annos itse oli hyvin, hyvin perisuomalaisen klassinen. Perunamuussi, jonka päällä rutkasti leivitetty leike – jonka päällä taas viipale sitruunaa, muutama kapris ja piskuinen anjovis.

Voin tässä vaiheessa sanoa, että jos ennakkokäsitykseni Wäiskistä ei ollut korkea, ei odotukset vieläkään nousseet kovin korkealentoisiksi. Lounasleikkeisiin monesti pettyneenä ja silmämääräisesti tarkasteltuna Wäiskin annos kuitenkin vaikutti kiinnostavalta – eikä aihetta itkuun ainakaan vielä ollut, joten kävin rohkeasti annoksen kimppuun.

Ennen varsinaista pihviä, lyhyesti kuitenkin perunamuussista.

Se on melko keskinkertaista. Hyvä rakenne, mutta maku jättää paljon toivomisen varaa. Tämän vuoksi ei kannata Wäiskiin vaivautua.

Itse leike kuitenkin oli pieni yllätys. Pinnalla kiiltelevästä rasvasta huolimatta ja juuri osittain myös sen vuoksi, itse leivitys oli rapea ja leike maukas. Possunlihasta tehty leike on jätetty melko paksuksi, mutta muutamaa reunusjännettä lukuunottamatta se on ”ihan ok”-tasoa. Ei tämä mikään makuelämys ole, mutta paksu leike, onnistuneen rapea & rasvainen leivitys ja konstailematon ulkonäkö saivat vahvat nostalgiaväreet liikkeelle. Jonnet ei tiedä, mutta tällaista ruokaa sai kaikilta huoltoasemilta silloin kun setä oli lapsi.

Pohjimmiltaan en tiedä mitä ajattelisin Wäiskin leikkeestä. Kaikesta merellisyydestään huolimatta ravintolalaiva onnistuu olemaan ainakin omilta kulkureiteiltäni hyvin tehokkaasti sivussa ja siksi tuntuu että se ansaitsisi romanttisesti ränsistyneen ja vanhanaikaisen atmosfäärinsäkin vuoksi enemmän huomiota. Tämän annoksen osalta se on kuitenkin vaikeaa. Tämä on ennenkaikkea hyvä yritys ja paikka onnistuu tuomaan tarjolle kohtuullisen wieninleikkeen kohtuulliseen hintaan. Wäiskin lounas-wieninleike ei siis missään tapauksessa ole mikään vikatikki ja ihan hintansa arvoinen annos.

Kuitenkin jos lounaalla haluaa syödä juurikin wieninleikettä, niin Wäiskin suurin ongelma on helsingin parasta (tähän mennessä testatuista) wieninleikettä tarjoileva Ravintola Zinnkeller, joka sijaitsee käytännössä toisella puolella Siltavuorensalmea.

Mutta haluaisin antaa Wäiskille toisen mahdollisuuden. Kertokaa te, jotka Wäiskissä käytte useammin? Mikä siellä on erityisen hyvää? Mitä kannattaa vielä käydä kokeilemassa?