UG – Urban Gourmet

UG – Urban Gourmet

Helsingin Kalliossa pystyyn kohoava Lyyra on malliesimerkki helsinkiläisestä uudisrakentamisesta, jossa torpataan maan tasalle vanhoja rakennuksia ja rakennetaan tilalle ihan samanlaisia persoonattomia möhkäleitä.

Mitä tahansa arkkitehtuurisista ratkaisuista mieltä olenkaan, niin olen kiinnostuksella seurannut alueen ravintolaskenen kehittymistä. Aiemmin viereiseen rakennukseen ilmestynyt Cave tuli testattua jo aiemmin (aiheesta en tosin tehnyt artikkelia tänne) ja nyt käväisin juuri aloittaneessa UG:ssä – viralliselta nimeltään ”Urban Gourmet”.

Kyseessä on ihan perinteinen ns. food court kävijän näkökulmasta ja sen myötä viiden eri ravintolan tarjonta on myös liian laajaa tarkasteltavaksi yhdessä artikkelissa. Kuten aina, tämäkään artikkeli ei anna laajaa kuvaa ravintolakonseptin antamasta tarjonnasta – ainoastaan mielipiteeni yhdestä annoksesta, jonka tällä kertaa tarjoili Roskakala.

Pidän kovasti kalasta, mutta sitä tulee syötyä aivan liian vähän. Pidän myös todella paljon ajatuksesta, jossa kamppaillaan ”roskakala”-termiä vastaan ja myös siitä tietynlaisesta ”fuck you” -asenteesta, joka paistaa ravintolan nimeämisen kautta koko termiä kohtaan. Mutta kun näin ruokalistalla paikan tekemän Fish & Chips -annoksen (17,90 €), päätös oli helppo myöhäistä lounasta ajatellen.

Ravintolan toiminta on automatisoitu todella pitkälle. Pöydässä on QR-koodi, jonka skannaat puhelimella, maksat tilaamasi ruoat ja juomat verkossa – ja tarjoilija tuo ruoat samaan aikaan pöytään koko seurueelle – vaikka jokainen olisikin tilannut eri ravintoloista ruokansa. Kuulostaa teoriassa kätevältä, paitsi niille joilla ei ole älypuhelinta.
read more

Belge

Belge

”On aika taas vuosittaisen S-ryhmä -illallisen vuoro” ajattelin, kun askeleeni johdattivat minua kohti Helsingin Kluuvissa sijaitsevaa Belge-ravintolaa kohden. Kyseessähän on lähes 20 vuotta sitten avattu belgialaiseksi itsensä mieltävä ravintola, joka on jonkinlainen omituisuus eritoten S-ryhmän ravintoloissa. Se on kestänyt paitsi aikaa, myös S-ryhmän innon brändätä jokaikinen ravintola pariin kertaan vuosikymmenessä – ja yleisestikin, onhan nyt lähes 20 vuotinen ruokaravintola melkoinen poikkeus Helsingissäkin. Paikassa on siis selkeästi vetovoimaa. read more

Faro

Faro

Olen nähnyt Ruoholahdesta asioita, joita ihmiset eivät enää usko muistavansa. Riihimäen lautatarhan Itämerenkadun pientareella. Katsellut puhelinkoppien rapistuvan satama-alueen porttien lähellä. Kaikki nuo hetket ovat menneet ajassa, kuten kyyneleet sateessa.

On aika nähdä Ruoholahti 2020-luvulla.

Ruoholahti on itselleni edustanut noita lapsuuteni näkymiä bussin tai vanhempieni auton takaikkunasta killisilmäisenä koltiaisena katsellen. Vielä 1990-luvulla kun kaupunki alkoi hiljalleen rakentumaan vanhan Alkon varaston ympärille, oli paikalla omituisen luontaantyöntävä tunne, ikäänkuin laitakaupunkia niin lähellä keskustaa. Omanlaisensa kirottu vyöhyke, jonka paikalle rakennettavien asuintalojen alla tuntui olevan Lasoliin kuolleiden kodittomien hautausmaa. read more

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.

Backyard Pick

Backyard Pick

Helsingin Kampissa on jossakin välissä avannut uusi ravintola, aivan Arkadian Alkon välittömässä läheisyydessä. Paikka muistuttaa ensinäkemältä paikan luonteesta, muistaakseni paikassa on aina ollut jonkinlainen perheravintola – viimeksi muistan samalta kohdalta Chico’sin.

Paikan yleisilme ei ole siis muuttunut ja sisään kävellessä tuntuu atmosfäärin tähtäin keski-ikäisessä perheidyllissä, jota on maustettu pienellä palalla vuoden 2012 ravintolasisustusmessujen parasta valikoimaa.

Mikä vierailijalle ensimmäisenä tulee huomoitavaksi on innokas palvelu. Molemmilla kerroilla vastassa on hetkessä tarjoilja, joka hallitsee tilanteen vallan iloisin ilmein. Ensimmäisellä kerralla seurassani oli myös nirso kuusivuotias, jolle lounasajasta huolimatta keittiö teki kinkkupizzan – puoleen hintaan, mistä erityisen suuri plussa. Lounasajalla ennen klo 15 ei siis listalta saa tilattua erikseen haluamaansa, joka kannattaa ottaa huomioon.

Lounastarjonta itsessään on muuten melko tavanomainen noutopöytä, lämpimiä ruokia on valikoimissa neljä, joista selkeästi yksi vegaaninen vaihtoehto ja yksi pizza – muiden varmaankin rajoittuen liha-kala-kana -akselille. Lounaspöytänä arvioituna Backyard Pick edustaa tasaista keskiluokkaa – se suorittaa pestinsä tasaisella laadulla, mutta varsinaista hurraahuutoja ei pääse yhden lounaskäynnin perusteella huutelemaan. Tarjolla ollut paahtopaisti on mureaa, joskin hiukan mautonta, valkosipuliperunat toimivia ja kanalasagne hiukan keskitasoa parempaa. Jälkiruokapöydästä löytyvät donitsit voisi päivittää useammin, nyt ne jo yhden maissa ovat kovin kuivuneita. Lounastarjontaa vaivaa myös tietynlainen mielikuvituksettomuus, mikä toisaalta tuo myös asiakkaille turvallisuutta.

Ensimmäisellä käynnillä palvelu oli kuitenkin se joka pelasti tilanteen ja päätin käydä seuraavana päivän paikassa uudelleen, varsinkin kun listalta löytyy Fish’n Chips (20e). Saavuin klo 15 jälkeen lähes tyhjään ravintolaan, jälleen iloisen asiakaspalvelijan vastaanottamana ja tilasin heti ovella annoksen, jonka saapumisessa kesti yli puoli tuntia.

Vaikka annos ensinäkemältä vaikuttaa siansorkilta, on hienoa huomata kalaa olevan annoksessa reilusti. Samaa tosin ei tule sanottavaksi ranskalaisista joita löytyy pohjalta kourallinen. Annoksessa on myös niin tartarkastike kuin ketsuppikin kätevästi pikku kupeissa, sekä reilusti muussattua hernettä. Ensivaikutelma kallistuu reilusti positiivisen puolelle.

Haarukalla kokeiltaessa, mieli kuitenkin synkistyy. Kalan leivitys on todella kovaa ja haarukan kanssa joutuu todella tekemään töitä siitä selviämiseksi, työsarka aiheuttaa helposti syödessä myös sen, että kala itsessään muussautuu puuroksi. Makukaan ei sanomattoman paljoa hivele, jota lautaselle luovutettu sitruunaviipale antaa hiukan lisäbuustia, mutta ihmeitä sekään ei pysty tekemään. Ranskalaiset ovat kuitenkin toimivia, kuten myös tartarkastike. Tosin ranskalaisissa listan mukaan piti olla valkosipulivoita, mutta mitään sellaista ei ainakaan tullut havaittua.

Kahden kokemuksen perusteella on helppo sanoa Backyard Pickin olevan palvelultaan ilahduttavan positiivisesti toimiva ravintola, jossa toivottavasti ruoan saapumisen kesto pysyy normaalisti järkevissä rajoissa. Lounas toimii erittäin hyvänä vaihtoehtona alueen harvoihin muihin buffetlounaisiin, vaikkei riemunkiljahduksia aiheutakaan ja pizzat ovat yllättävänkin toimivia. Sitävastoin paikan Fish & Chips 20 euron hintaisena on järisyttävän ylihintainen, josta voisi helposti poistaa 1/3 annoksen kalasta, tehdä kahden jäljellejäävän oikein paistamisesta tavoitteen ja lisätä annokseen ranskalaisia. Ja tietysti pudottaa hintaa ainakin neljänneksen.  Nyt kuitenkin tuomio pudottaa paikan keskinkertaisuuteen, eli 3/5 on varsin sopiva arvosana.

Deliberi K7

Deliberi K7

Olin kulkemassa pitkin Ateneuminkujan myötäisesti kulkevaa sisäreittiä eräänä päivänä, etsien ruokapaikkaa – ja odotetusti osuin WTC-talon alakerrassa olevaan aulaan ja sen monimutkaiseen ravintola-kahvilakokoonpanoon. Oikeastaan luulin sen aina olleen vain kahvila, mutta ruokalista kulkureitillä paljasti, että paikasta saa ruokaakin. Pienen mutkan kautta suoraan tiskille ja listalta löytynyt Fish & Chips (15e) tilaukseen.

Pieni pettymys heti osuu silmään, kun maksun jälkeen asiakaspalvelija ojentaa sen monille jo tutun lättysummerin, jonka saat pöytääsi mukaan ja sen suristessa pääset vierailemaan tarjoilijasimulaattorissa. Toisinsanoen, pääset noutamaan oman ruokasi keittäjiltä. Ei ole liene salaisuus, että toivoisin tällaisten keksintöjen jääneen rapakon taakse tai edes alimpaan persehelvettiin keksijänsä kanssa. Erityisesti siksi, että usein yksin myöhäistä lounasta nautiskelleena ja läppärinomadina, kannan mukanani kiloittain erilaista arvotavaraa (kameroita, läppäriä, jne.), etten todellakaan halua jättää niitä kymmenien metrien päähän pöytään odottamaan yksikseen, kun teen tarjoiljanhommia ravintolan puolesta. Epämukavaa ja riskialtista, varsinkin kun oma toimeentulo on kiinni niistä värkeistä.

Jokatapauksessa, palvelutilanteesta lätyn surisemiseen meni aika tarkalleen 15 minuuttia, jonka jälkeen noudin annoksen suoraan keittiön tiskiltä, jonka viereen olin tavallaan pakotettu jäädä sen syömään. Alkutaipale ei Deliberin annoksen kanssa siis ollut mitenkään mairea, mutta koska annos vaikutti ensivilkaisulta varsin lupaavalta, hälveni ajatukset aika nopeasti.

Pintapuolisesti tarkasteltuna on Deliberin Fish & Chips ehkä hieman jopa hienosteleva. Annoksen päälle on aseteltu tukko herneenversoja ja kauhallinen keitettyjä herneitä. Molemmat näistä ehkä vähän turhia, mutta tarkoitukseensa toimivia. Itse edelleen suosisin hyvinvalmistettua hernemujua, jonka makuun on saatu hiukan kirpeyttä. Annoksen pohjana olevat ranskalaiset sitävastoin ovat hyvin maustettuja, niissä on vähintäänkin riittävä suola ja rapea pinta kätkee alleen pehmeän tuulahduksen perunalandian kuninkaalta. Näitä on ilo syödä.

Varsinainen pihvi annoksessa on kuitenkin aina kala, joka annoksessa on kätketty herneenversojen alle piiloon. Tarkemmin tarkasteltuna kalan panerointi on todella rapea, mutta myös paksu. Pinta on ajoittain jopa hiukan kuivunut keittimessä ja sen pilkkominen pelkästään haarukalla on hiukan vaikeaa palan tiiviyden vuoksi. Kala ei tunnu höyryävän ilmavalta ja yksi paloista maistuu tunkkaiselta ja pilaantuneessa rasvassa paistetulta. Annoksessa pitäisi myös olla 200 grammaa kalaa, jonka kyseenalaistan – ilmeisesti annoksesta on jäänyt yksi pala puuttumaan, jota oikeasti kaipaisi. Tällaisena annos on suhteellisen pieni, eikä riitä kattamaan kovaa nälkää. Myös usein annoksessa nähty sitruuna on jäänyt puuttumaan.

On vaikea sanoa, että olisin tavattoman pettynyt annokseen, koska en sitä ole. Yhdistelmä, jossa vain itsepalvelua tarjoavassa kahvilassa tarjotaan hiukan vajaaksi jäänyttä annosta 15 euron hintaan on kuitenkin yhtälö, jota on vaikea ohittaa olanheilautuksella. Se jättää vähän ylihinnoitellun kuvan, varsinkin kun parempia annoksia löytyy ravintolaskenestä selkeästi halvemmalla. Tästä syystä kuitenkin 2/5.

Kiila Food & Bar

Kiila Food & Bar

Koska myöhäinen lounas jälleen osoittautui vaikeaksi useimpien keskustan ravintoloiden sulkiessa tiuhaan oviaan klo 14 paikkeilla, valikoitui paikaksi Kiila. Ei sen keskeisen sijainnin tai valikoiman vuoksi – vaan yksinkertaisesti siksi, että se on niitä harvoja paikkoja joissa en alueella ole vielä käynyt.

Tämän Stockmannia vastapäätä sijaitsevan ravintolan keittiöstä lautaselle eksyi Fish & Chips (18e), jonka toimituksessa kesti tasan 19 minuuttia. Ei mikään nopein suoritus, varsinkin kun suurin osa asiakkaista näytti nauttivan aterioitaan terassilla nestemäisenä. Annoksen asettelu oli astetta fiinimpi, mutta teki silti oikeutta fish & chipsin työväenluokkaisuudelle.

Kala on leikattu kolmeen osaan ennen friteerausta, joka on erittäin hyvä ratkaisu. Raaka-aine on tiivistä, tuoretta ja leivitys on yksi parhaita näkemiäni. Se on kauttaaltaan rapeaa ja erittäin maistuvaa. Asia joka varmasti jakaa mielipiteitä on melko reilu suolan käyttö, josta kenen tahansa sydän ja verisuonet varmasti myöhemmin muistuttavat. Remouladessa on kevyt twist johon kaipaisin hiukan itse voimaa, mutta tällaisenakin se toimii. Varsinkin kun annoksessa on sitruunanlohko jo mukana, josta jokainen voi annostella sitä halutessaan lisää.

Annoksen lisukkeena tulee suuret lohkoperunat, jotka ensivaikutelmaltaan aiheuttivat lähinnä väsyneen huokauksen, pelon kuitenkin ollessa turha. Keittiön reilu mausteranne ulottuu tähänkin asti ja paistopinta tuo vaadittavaa rapeutta perunan pinnalle sisuksen jäädessä kuitenkin pehmeäksi. Pelkästään näiden osalta en juuri nyt muista, olenko syönyt paremmin valmistettuja lohkoperunoita missään muualla Helsingissä, mutta Kiilan taso on pelkästään näissä hämmentävän korkea.

Kokonaisuudessakin annos pärjää missä tahansa vertailussa, vaikka toki sen vihreät osat – kuten ne usein tekevät – tuntuvat lähinnä täyttävän värikkään statistin virkaa. Annoksen hinta tuntuu hiukan korkealta, mutta kun ajattelee useista ketjuravintoloista saatavan lähes samaan hintaan kertaluokkaa huonompaa annosta, alkaa Kiilan hinnoittelu löytämään paikkansa.

Erittäin hyvä, ellei loistavan erinomainen. 5/5.

Ravintola Lönkka

Ravintola Lönkka

Yli vuosi sitten Lönnrotinkadulle avattiin ravintola Lönkka, joka heti ensikävellessä sisään vaikuttaa fressiltä, hiukan pömpöösiltä mutta konstailemattomalta ravintolalta. Sisustus on persoonallinen, eikä aivan purkista tullut – ja henkilökunta tulee nopeasti ovelle vastaan.

Pöytäänohjaus toimi sujuvasti ja vaikka upottava nahkasohva saa minut tuntemaan itseni kymmenvuotiaaksi pöytälevyn ollessa melkein olkapäitteni tasolla, tilaan alkujuomaksi Aperol Spritzin (10e) ja Fish & Chipsin (18e).

Ruoka saapuu pöytään vähän yli kymmenessä minuutissa ja annos on varsin runsas, sekä myös poikkeuksellisen vihreä ollakseen klassinen Fish & Chips. Salaatti ahmaisee annoksesta melko suuren osan ja myöhemmin ilmenee, että se ei ole mitenkään huono asia. Salaatti on nimittäin annoksen selkeästi paras osa ja sen vinaigrette antaa juuri tarpeeksi paljon potkua. Tällaisessa annoksessa erittäin hyvä saavutus ja myös osoitus, että pienillä asioilla on iso merkitys.

Vaikka salaatissa on potkua, sitä ei valitettavasti löydy aivan itse kalan kuorrutuksesta. Kysymykseksi jää miksi siinä sitä pitäisikään olla, mutta itse olisin kaivannut selkeää mallasetikan puraisua ja runsaampaa suolankäyttöä. Kuorrutuksen rapeus itsessään oli kohdallaan ja vaikka turskasuikaleiden sisukset ajoittain tuntuivat puuromaisen ylikypsiltä, tässä on kyllä potentiaalia. Sain tarjoilijalta kuulla, että leivitys tehdään Brooklynin Lageriin, jonka osalta itse kokeilisin vähän tymäkämpää olutta panerointiin.

Remoulade-kastike antaa pientä twistiä kitalakeen, mutta kuten monesta muustakin, sitä haluaisi saada enemmän. Ranskalaiset ovat myös hyvin tavanomaiset, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Heti tarjoiltuna osaltaan pehmeitä, osaltaan täydellisen rapeita.  Maustamisessa on uskallettu käyttää riittävästi suolaa.

Haluaisin pitää Lönkasta – ja pidänkin. Palvelu on suorastaan erinomaista, atmosfääri on rakastettava, paikan olutvalikoima on kehumisen arvoinen ja kun kerroin omassa kaveripiirissäni olevani paikanpäällä, sain samantein suosituksia kavereiden syömistä annoksista – joista yksikään (valitettavasti) ei ollut Fish & Chips.

Ei tämä siis missään tapauksessa menetetty tapaus ole, mutta Helsingistä löytyy parempia Fish & Chips -annoksia. Siksi arvosana 2,5/5.

Ensi kerralla kokeilen falafeleja.

Fish & Chips O’Learys

Fish & Chips O’Learys

Muistelen vielä kaiholla Stockmannia vastapäätä ollutta Bakersia, joka viikonloppuisin jakoi tasaiseen tahtiin laillisia etanolimyrkytyksiä kansalaisille. Tähän samalle liikepaikalle muutti muutamia vuosia sitten O’Learys, joka vetoaa asiakkaisiin urheilubaarin imagollaan. Ja tottahan se on, kaikkialla paikanpäällä näkyy televisioruutuja.

Itse saavuin kuitenkin tyydyttämään sirkushuveja atavistisempaa tarvetta, eli nälän tunnetta. Muutaman minuutin ”odota pöytiinohjausta”-kyltin luona odoteltuani kyllästyin ja kävelin tiskille. Kysymykseen voinko itse etsiä pöytäni, sain aktivoitua tarjoilijan saattamaan minut pöytään. Harmi vain, että ennenkuin ehdin istua siihen, tarjoilija oli jo jossakin muualla ja tilaukset jäivät tekemättä. Viisi minuuttia myöhemmin satunnainen tarjoilija ne kävi ottamassa ja plussaa siitä, että kolajuoma (4e / 0,5L) saapui pöytään alle kahdessa minuutissa tilauksesta, popcorn-korillisen kanssa.

Tilasin listalta fish & chipsin, joka saapui 10 minuuttia myöhemmin pöytään. Annoskoko ei aivan tavattomasti aiheuttanut hämmästystä, mutta ennakkoluulottomasti paneuduin annoksen eri osiin aloittaen ranskalaisista.

Muutaman suikaleen maistettuani mietin, että jäikö makunystyröilleni popcorneista keinotekoisen voin makua. Ranskalaiset tarjoiltiin todella kuumina, joka on aina hyvä asia, mutta en ole koskaan maistanut ranskalaisia joissa on jokseenkin näin eltaantunut sivumaku. Juuri sellainen voi, joka on unohtunut kesäksi kesämökin sähköttömään jääkaappiin.

Kun ensikosketukseni oli jo tähän mennessä pudotettu maan kamaralle, en odottanut kalaltakaan kovin paljoa. Ensisilmäykseltä se vaikutti jo uppopaistetulta kalapuikolta ja valitettavasti haarukan upotessa siihen, sai ensivaikutelma valitettavan vahvistuksen. Kalan pintaleivitys on jotenkin käsittämättömän teollisen tuntuinen, joka takertuu kalaan kuin sissijuusto nessuliinaan (tietäjät tietää). Maku on täysin mitäänsanomaton ja kala itse vaikuttaa puristetulta, pakastetulta kalatiileltä. Jopa suola tuntuu puuttuvan kokonaisuudesta.

Annoksen sivussa tulee pieni kulhollinen tartar-kastiketta, jonka koostumus on jäänyt vetiseksi ja maussa on sama ongelma kuin muuallakin annoksessa. Mauttomuus.

On melkoinen pettymys törmätä annokseen, jossa ei oikeastaan ole mitään hyvän makuista tai hyvin onnistunutta. Tai siis olihan tässäkin, sitruuna – mutta siitä tuskin on kiittäminen O’Learystä.

Olen ketjun palveluita käyttänyt muutaman kerran aiemminkin ja elän siinä uskossa, että parempaakin tarjontaa ravintolan listalta löytyy. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen. Helsingistä löytyy niin valovuosia parempia fish & chips -annoksia, että tämä on kevyesti huonoin tähän astisista ja ansaitsee vakavan varoituksen. Tällaisten annosten vuoksi tällä ruokalajilla on huono maine.

Arvosana 1/5 ja siinäkin on vähän liikaa.

Woolshedin Fish & Chips

Woolshedin Fish & Chips

Tänään myöhäisen lounaan pitopaikaksi valikoitui Woolshed Helsinki, johon olen pariin otteeseen aiemminkin eksynyt, eikä kummastakaan aiemmista kokemuksestani ole jäänyt kuvaa mitenkään erinomaisesta paikasta. Ennakkoasetelma oli siis kohdallaan.

Oma ongelmani on, että vaikka inhoan turhaa pönötystä, arvostan myös todellista palvelua. Siksi Woolshedin tapa ottaa tilaukset ainoastaan baaritiskillä jonotellen, ei itselleni ole mitenkään erityisen ihastuttava, varsinkaan kun ravintolan sijainti tai hintataso ei aivan korreloi tämän kanssa. Toisaalta, kyse on vain enemmän omasta mielipiteestäni, mutta en ole ehkä ikinä jaksanut jonottaa päästäkseni maksamaan.

Päivän valinnaksi nousi kuitenkin klassinen Fish & Chips, joka saapui noin 15 minuutin päästä tilauksesta. Annoksella on kokoa reilunpuoleisesti, joka on pohjimmiltaan vain ja ainoastaan hyvä asia, ellei ole valmistautumassa 10 viikon treenikauteen. Toisaalta, se alkaa vasta maanantaina.

Kalaa on reilusti ja sen leivitys on juuri sopivan pehmeän rapea. Ilmavuutta kuoresta löytyy, mutta maku jää vajaaksi. Annoksen reunassa tarjoillaan myös mallasetikkapussi, joka ilmeisesti tarkoittaa, että saan itse vastata myös annokseni maustamisesta. Ymmärrän toki sen, että keittiöhenkilökunta ei tule kädestä pitäen puristamaan ketsuppia ranskalaisiini, mutta jotenkin aiheesta jää vähän keskeneräinen fiilis. Eikä kyse ole pelkästään etikasta, vaan kaikista muistakin mausteista. Onkohan tämä jokin tee-se-itse Fish & Chips -annnos?

Ranskalaiset taas ovat varsin hyviä, itsekseen selvästi keskivertoa parempia. Suola on sopiva, pintarapeutta löytyy, kuin myös kuumaa ja kuohkeaa hyvyyttä itse ytimestä. Tässä ei hirveästi parannettavaa

Remouladekastiketta on annoksessa suhteellisen vähän verrattuna annoksen kokoon ja maultaan se on hiukan mitäänsanomaton. Ajaa asiansa, mutta toivoisi hiukan enemmän twistiä makuun. Tuntuu että siitä olisi unohtunut sinappi kokonaan.

Ihan piristävästi, Woolshed tarjoilee annoksen myös salaatin kera, joka on fiksusti asetettu omaan kippoonsa. Plussaa tästä.

Kokonaisuutena kokemus jäi vähän vajaaksi, mutta hintataso annoksessa on siedettävä, vaikka se ei sisälläkään palvelua. Perus-keskitasoa, jonka palvelua ja makua lisäämällä saisi helposti 4/5 luokkaan. Nyt kuitenkin ”Ihan hyvä” 3/5.