Viime viikolla tuli vierailtua myös Ravintola Somassa, joka on tänä vuonna saanut paljon palstatilaa sushiburritoillaan. Syötäväksi asettui vegaaninen ”Tokyo Bitch” -rulla, jossa kaikkein tärkeimpänä aineselementtinä on inkiväärimarinoitu tofu.
Pakko myöntää heti alkuun, että en ole tofun ihan vannoutunein kannattaja, koska useimmat tofuista joita olen syönyt maistuvat kovin teollisilta. Paistettuina se uppoaa hiukan paremmin, mutta jo lähtökohdiltaan oli vähän vaikea suhtautua tähän annokseen.
Ravintola Ilves tuli esille Tuska-festivaaleilla syömässäni hampurilaisessa ja kun kerran erään herrasmiehen kanssa siitä kommenteissa mainittiin, oli aika lähteä perjantai-iltana käymään syömässä verrokkihampurilainen tuohon monesti erinomaiseen ravintolaan.
Ravintola itsehän tunnetaan pitkälti TAVASTIA-klubin aloittelupaikkana, jossa rasvalettiset rokkarit ahtavat vatsansa täyteen ruokaa ja keskustan hinnoissa olevaa keskiolutta. Viimeisin oma kokemukseni paikasta on parin vuoden takaa, eikä se siitä ole juuri muuttunut. Ilveksen palvelu on konstailemattoman ystävällistä ja varsin huomioonottavaa, joka toki on odotettavissa tyhjässä ravintolassa. Saimme laskumme 22:53 ja paikassa oli silloin kaksi ihmistä meidän lisäksemme.
Hiukan poikkeuksellinen arvio tällä kertaa, sillä tämä tulee suoraan Tuska Open Air Metal Festivalin VIP-alueelta. Täällä on siis tällä hetkellä teltta, josta myydään Helsingin Rock & Roll Oy:n (eli TAVASTIA-klubi) nimissä burgereita.
Myynnissä on festariruokien tapaan ylihintainen (10e) juustoburgeri, joka lähti kokeiluun heti sen jälkeen kun huomasin niiden valmistuvan avoimella kaasulämmitteisellä pannulla.
Mitään lisukkeita ei burgeri tarjoa ja myös koko on melko vaatimaton. Sämpylä on huippurasvainen (ja tämä on vain positiivista) ja juuston lisäksi sämpylän välistä löytyy tuoretta tomaattia ja majoneesipohjaista mättöä.
Wieninleikesaaga jatkuu ja tänään tulilinjalle joutuu Helsingin keskustassa, Ateneuminkujalla sijaitseva Ravintola MorriSon’s.
Kyseisestä, ehkä enemmän lounasravintolana tunnetusta putkasta on tullut jonkin verran tämän sarjan seuraajilta ehdotuksia/palautetta, joten ohikävellessäni päätin käydä kokeilemassa, vaikka ei hirvittävä nälkä ollutkaan.
Kello oli aikalailla 14.00 kävellessäni sisään ja koska ravintolan lounasaika päättyy klo 15, otin heti puheeksi tiskin takana työskentelevän henkilökunnan edustajan kanssa, saako lounaslistan ohitse tilata. Keittiöstä tarkistamisen jälkeen vastaus kuului myöntävästi ja niinpä tilaukseen kovasti kehuttu annos.
MAT Catering on ilmeisesti ruotsalaislähtöinen yritys, joka on avannut jossain Iso-Robertinkadun remonttien välissä ruokakauppa-kahvila-ravintola-cateringin Roballe. Tänään sattumalta siellä päin liikkuessa tuli pikaisesti käytyä paikanpäällä.
Ensivaikutelma paikanpäällä on lievä shokki. En tiedä, onko minusta tullut vain lopultakin keski-ikäinen, mutta 1980-luvun lastentarhasta, bussiterminaalista ja Esson baarista pöllitty kalustus ei itseäni välttämättä saa paikanpäällä viihtymään. Tosin tällä kertaa ei tarvinnutkaan, koska ainoa tarve oli istua hetki paikallaan – juuri sen verran, että ehdin ravitsemaan itseäni jollakin pienellä.
Helsingin wieninleikkeet -sarja on viidennessä osassaan ja vuorossa on Ravintola Zinnkellerin wienerleike – tai wienerschnitzel, kuten ravintola itse ilmoittaa.
Jos ette ole itse ravintolassa koskaan käyneet, kannattaa piipahtaminen jo pelkän interiöörin vuoksi. Se nimittäin huokuu aikakautta ennen Lapin savuamista, jolloin olut oli arvossaan, todellisilla miehillä oli hyvin lankatut saappaat ja ruoassa maistui konstailemattomasti eläimen pihvistä karkaava sielu.
Dislclaimer: ennen annoksen testaamista testaaja nautti ison tuopillisen lennokasta vehnäolutta ja lasillisen vielä lennokkaampaa päärynätislettä, eli Schladerer Williams-birne -juomaa. Tällä saattaa olla vaikutusta kokonaiskokemukseen.
Koska juhannuksena on mukava ajatella grillaavansa, nostan esille jo keväisen kokemukseni Helsingin parhaasta makkara-annoksesta. Kyseessä on Ravintola Suomenlinnan Panimon mausteinen Lammasmakkara-annos (19,80e), joka keväällä räjäytti tajuntani ja muutti mielipidettäni siitä, että onko makkara ylipäätään sopiva ruokalaji grillikioskia parempiin putkiin.
Toki, koko ravintola on rakentunut hienosti oluen ympärille, onhan ravintolasalin viereisessä huoneessa kokonainen oma panimo. Olen siis kiitollinen henkilökunnalle siitä, että sieltä sain myös suosituksen makkarasta ja sen sopivuudesta Wit-oluen kanssa. Erinomainen yhdistelmä, enkä edes juo normaalisti olutta.
Hesburger on jo jonkin aikaa kampanjoinut kebab-hampurilaisensa edestä ja vaikka kyseessä ei olekaan spesifisesti helsinkiläinen ravintola, on turkulaisella ketjulla paljon toimipisteitä myös täällä.
Huom: turkulaisuus ei ole vaikuttanut arvioon
Tilasin tuotteen Helsinginkadun Hesburgerissa, jossa tavalliseen tapaan tuote ei ollut valmiina. Tämä on useinmiten hyvä asia, sillä ainakin tuote tulee lämpimänä. Maksu ja siirtyminen juoman kanssa pöytään siivoamaan se edellisten käyttäjien jäljiltä. Pöytien väliin kuivuneelle ketsupille en tehnyt mitään – anteeksi siitä Hesburger, mutta siivosin vain pöydän pinnan ja pyyhin tuolistani salaatit lattialle. Asiakkaana siivoan pöytiänne vain minimivaatimukseni saavuttamiseksi.
Vegaaninen ruoka kasvattaa koko ajan suosiotaan ja olisi typerää jättää sitä kokeilematta aina kun voi. Tällä kertaa testaukseen päätyi Juttutupan vegaaninen burger (17,80e).
Annos itse on tavallaan ruma. Iso neliskanttinen lautanen jonka toisessa päädyssä on burger ja toisessa epämääräisen harva kasa bataattiranskalaisia. Mahtuisi pienemmällekin lautaselle, mutta tavallaan annoksessa on brutaalia yksinkertaisuutta, mistä Juttutupa nyt muutenkin on tunnettu.
Tilatessani kiinnitin huomiota hamppu-kvinoapihviin, josta olen nähnyt joskus toisenlaisenkin version. Ajattelin tämän olevan samalla tavoin rapeaksi paistetulla kvinoakuorella, mutta yllätyksekseni pihvi olikin tavallinen, pehmeä ja mehevä. En tiedä pitäisikö tällaisissa olla edes kypsyysasteita, mutta riippumatta siitä itse pihvi maistui varsin mehukkaalta ja maistuvalta. Samoin sämpylä oli erinomainen.
Helsingin wieninleikkeitä kartoittava sarja on saapunut jo neljänteen osaan ja tarkastelun alle joutuu perinteinen kortteliravintola Alppilasta, eli Weeruska. Rapiat 30+ vuotta samassa paikassa toiminut ravintola on vuosikymmenten aikana kokenut kaikenlaista, mutta viimeisten vuosien aikana paikka on parantanut todella reilusti tahtiaan. Se kuuluu helsinkiläisten Linnanmäkivieraiden vakiopaikkoihin, mutta on myös krapulapizzanystävien mekka.
Itse wieninleikeannos on poikkeuksellisesti saatavissa kahdessa eri koossa: 120 grammaisena (16e) ja 180 grammaisena (19e). Vaikka useinmiten valinta kääntyisi ilman muuta isompaan vaihtoehtoon sekä ruokahalun että hinnan pienen eron vuoksi, niin tällä kertaa navanseutu ei antanut myöten, joten oli pakko pikkunälkään kokeilla maltillisempaa versiota.
