Helsinki Beer Factory

Helsinki Beer Factory

Aina sillointällöin pieni ihminen yllättyy kun löytää asioita paikoista joihin niiden ei luulisi kuuluvan, kuten lompakkonsa jääkaapista, Keskustan hallituksesta tai vaikka – kuten tässä tapauksessa – BBQ-lihaa tarjoavan olutravintolan Itä-Helsingistä

Jo paikanpäälle saavuttuaan sitä tajuaa, että DDR-henkinen ympäristö ei kovin paljoa tue positiivista ensivaikutelmaa. Rakennus näyttää juuri siltä, että siinä on ammoin sijainneet kaikki lähiön tarvitsemat peruspalvelut – mutta viimeisten 30 vuoden ajan seiniä on lahottanut jokin nimetön kusiputkapubi, jonka omistaja on vaihtunut vuoden välein aina kuin valtion yrittäjätuki on kulutettu loppuun. read more

Helmi Grillin wieninleike

Helmi Grillin wieninleike

Jossakin välissä ihmisen tie vie taas vanhojen klassikoiden pariin. Jo 37 muuta wieninleikettä tarjoavaa paikkaa vuoden sisään läpikäyneenä tietynlainen kyllästyminen oli havaittavissa, mutta nyt olen takaisin taas ruodussa. Älkää siis peljätkö, Operaatio #helsinginwieninleikkeet ei siis ole lainkaan kuollut tai varsinkaan kuopattu, lepäsi vain hetken.

Ja tämä retki alkoi taas itä-Helsingistä, jossa päivän ravintolaksi valikoitui Helmi Grilli. Tuo klassista suomalaista kotiruokakeittiötä ammentava keidas Kontulan ostarilla, aivan konttausetäisyyden päässä metron sisäänkäynnistä.

Saavuin myöhään iltapäivästä lähes tyhjään ravintolaan, jossa ainokainen tarjoilija palveli juuri ainokaista asiakastaan. Kävellessäni lähemmäksi, tokaisin sopivan looshin kohdatessani: ”Voinks mä istua tähän?”.  Siihen kyseinen tarjoilja rennon itähelsinkiläisellä otteella lausahti takaisin: ”Käy vaan, mä tuon sulle kohta ruokalistan.”

Istuin pöytään hiukan pelonsekaisin tuntein. Viimeisestä ”winkkarista” oli jo kuitenkin aikaa, enkä ajatellut kohtaavani sitä ihan näin pian uudelleen. Muutama viikko – ja itsevarmuuteni leivityksen, rasvan ja suolan tasapainon tulkitsemisesta oli tiessään.

Tilannetta ei korjannut se, että olin juuri seissyt puoli tuntia täpötäydessä metrovaunussa, koska kansalainen X oli päättänyt kävellä metrokiskoja pitkin Kulosaaresta Herttoniemeen. Varmaan kymmenentuhatta helsinkiläistä seisoi tunneleissa ja asemilla, mutta ilmeisesti X pääsi Herttoniemeen.

Tasapainotellessani epävarmuuttani kauhun vaakakupissa, leike (17,50e) saapui jo pöytään. Suurella lautasella lepäsi täplikäs leike, peittäen alleen jätetyn perunamuussin. Yhdessä kulmassa lautasta piristi tilkkanen pestoa ja toisessa uunitettu luumutomaatti ja suikale kesäkurpitsaa. Kun nämäkään eivät vielä riittäneet, niin kuin varkain – päälle oli ripoteltu vielä rucolaa.

Puritanistit, vaviskaa.

Ensivaikutelma ei siis ollut mitenkään mahtava. Sataprosenttisella varmuudella pystyi sanomaan, että puolet leikkeestä on jo pohjimmiltaan pilalla perunamuussin kostutettua leivityksen mitäänsanomattomaksi muhjuksi ja jos se ei sitä tehnyt, viimeistään pesto sen tekisi. Rucolat sentään sai noukittua pois, herra paratkoon.

Kun riittävät siivoustoimet oli suoritettu, ensivaikutelma kuitenkin tasoittui. Vaikka leivitys oli suhteellisen epätasainen ja parilalla kypsyttäminen ei ihan paras vaihtoehto, oli maku kuitenkin kohdallaan – voisi sanoa jopa erityisen hyväksi. En tiedä oliko se keittiöltä sattumanvarainen vahinko, mutta mausteiden tasapaino oli täydellinen. Kerrankin suolaa oli riittävästi, pippuri toi aivan hienovaraista purevuutta leivityksen rasvan läpi ja sitruunaviipaleesta pintaan tökkäilty pieni twist täydensi makua parhaalla mahdollisella tavalla.

Tässä vaiheessa harmitti aivan helvetisti, että leivitys on tehty, jos ei nyt väärin – niin ei ainakaan klassisesti. Toisaalta vaikka olisikin, olisi muussin kanssa kostuttaminen viimeistään pilannut senkin.

Pienenä sivuhuomautuksen tähän väliin sekin vielä, että perunamuussi oli muuten erityisen maukasta.

Kokonaisuutena kuitenkin, Helmi Grillin annos on todella ristiriitainen. Vaikka maku on kohdallaan, ei leivityksen ja asettelun puutteita voi ohittaa. Tämän kohdalla ollaan jälleen tilanteessa, jossa ravintolan annoksessa on kovin paljon potentiaalia – mutta se ollaan jätetty käyttämättä. Tässä hintaluokassa puhuttaisiin helposti 4/5 annoksesta, jos annoksesta riisuttaisiin turhat kommervenkit, leivitys semi-friteerataan, perunamuussi tarjoiltaisiin eri astiasta ja se perkeleen sitruuna laitettaisiin lohkoksi.

En silti voi sanoa pettyneeni. Siksi 3/5 on kohdallaan oleva arvosana.

Ravintola Nuur

Ravintola Nuur

Syyria ei ole matkaoppaissa komeillut pitkään aikaan, mutta tällä kertaa henkilökohtainen suositukseni on käydä Kontulassa tutkimassa maan ruokakulttuurin tarjontaa Ravintola Nuurin kautta.

Kokemattomuus ohjaa siihen, että niputtaa syyrialaisen ruoan melkolailla samaan nippuun libanonilaisen, egyptiläisen, turkkilaisen tai vaikka israelilaisen kanssa. Tässä on iso totuus, sillä kaikkien noiden maiden ruokakulttuurit ovat ammentaneet samasta kattilasta, eikä usein länsimaalainen eroja edes havaitse. Niitä kuitenkin on, mutta niiden tutkiminen ja selittäminen vaatisi pienen FB-ryhmän sijasta kokonaisen kirjasarjan, joten keskityn nyt vain kokemukseen.

Nuur on ulkopuolelta kuin mikä tahansa etninen ravintola ja sisustukseltaan varsin avara, jopa kolkko. Tiski on pieni ja ruokalistojen visuaalisuus tuo kaikuja ajatuksiin minkä tahansa kebazzerian vastaavasta ulosannista. Tarkemmin tutustuttuaan ajatus kuitenkin muuttuu.

Koska Nuurin naapurustossa on todella kovatasoista tarjontaa lähi-idän ruoan parista, päädyin itse tilaamaan varrasannoksen jossa toinen kanaa ja toinen lammasta (11e / kuvassa), sekä kasvisviinikääryleet (7e). Hinnat ovat siis edullisia ja kaiken päälle pienenä yllätyksenä pöytään saapuu ennen varsinaista annosta reilu pullollinen ayran-jugurttijuomaa ja iso korillinen leipää tahini/hummus/jugurttilautasellisten kanssa.

Kokonaisuutena Nuurin palvelu on todella hyvää, kuten myös ruoka. Yksittäinen annos ei kuitenkaan kuvaa paikan luonnetta yhtään ja ainoa oikea tapa tämän paikan näkemiseen on lähteä paikkaan vähintään neljän hengen seurueessa, ottaa useita annoksia ja maistella porukalla kiireettä kaikista annoksista vähän.

Tikke, kaupungin paras shish kebab

Tikke, kaupungin paras shish kebab

Viime viikot on olleet sen verran vilkasta työrintamalla, että lounaatkin ovat jääneet varsin vaisuiksi – jotain 15 minuutissa absorboitavaa lounashöttöä ei hirvittävästi viitsi täällä arvioittaa, mutta poikkeuksia aina on. Yksi niistä on matka Kontulaan, tuohon itäisen Helsingin DDR:ään.

Kontula ja varsinkin sen ostoskeskus, ostari – on useimpien mielissä ollut lähinnä uutisotsikoista, joissa retostellaan erilaisilla ongelmilla. Milloin puukotuksia, milloin jengitappeluita ja milloin huumekauppaa. Ei siis ihme, että tendenssi näkyvyyden laadun osalta on vaikuttanut paikan vuokriin – ja siksi Kontulan ostari on loistava paikka lähteä vähän eksoottisemmalle makumatkalle.

Kohteeksi valikoitui ennakkosuosituksen myötä Tikke Kebab – joka mainostaa jo teippauksissaan olevansa gourmetin asialla. Seikka, joka vähän puistattaa heikon mieltä, kun muistelee mitä kaikkea vuosien varrella on gourmet-leiman alla joutunut syömään.

Paikka itsessään on melko vaisu, suorastaan askeettinen. Jos siisteydestä ei pidettäisi huolta, tulisi vahvat vibat 80-luvun Esson baareista. Ratkaisut ovat muutenkin erikoisia, sillä kaikki ruoka on heti nähtävillä – Tikke nimittäin myy aitoa shish kebabia ilmeisesti irakilaisten pitäjien twistillä. Vaihtoehtoina löytyy niin jauhettuja, kuin kokolihaakin olevia vaihtoehtoja – ja myös maksaa ja sydämiä. Perusannokseen joiden hinnat ovat 10-12 euron hintaisia (!) kuuluu kaksi varrasta, jotka saa valita itse kylmätiskistä. Vartaat kypsennetään sen jälkeen keittiössä ja samalla voit aloittaa ”salaattipöydästä” jonka valikoiman määrä ei ole kovinkaan korkea – mutta laatu on huikea. Hummus ja jugurttikastike ovat loistavia ja itseasiassa kaikki muutkin. Ruoan lisäkkeenä tarjoillaan myös (valtava) tuore leipä.

Annos tulee pöytään soikiossa teräslautasella, jonka pohjana on palanen leipää imeyttämässä lihanesteitä ja rasvaa. Itse valitsin vartaiksi kanan ja naudan, jotka molemmat olivat kerrassaan loistavat. Sopiva hiilen maku, pintarapeus ja jopa vähän ”kuivakka” pinnasta, mutta sisältä mehevät – liha täydellisen medium.

Mukana myös grillattu tomaatti, punasipulia ja sitruunalohko.

– – –

Ottiatuotanoin….

– – –

Yritän olla hehkuttamatta tätä liikaa, sillä kokemus jätti sanattomaksi. Tikke Kebab on nimittäin _loistava_ paikka harrastaa ruokakulttuurimatkailua. Annokset ovat laatuun ja kokoon nähden aivan naurettavan edulliset.

Käykää ihmiset kokeilemassa, sillä vaikka asuisitte kauempana, ette kadu. Tämä paikka on kevyesti kahden metrolipun (meno-paluu) lisähinnan arvoinen!

Kertokaa myös omia kokemuksianne, jos olette paikan ehtineet käydä tsekkaamassa. Tai jos tämän perusteella menette, niin kertokaa sittenkin!