Month: tammikuu 2019

Hey Poke!

Hey Poke!

Pikalounas keskustassa päätyi tänään Hey Pokeen, tuohon citycenterin kakkoskerroksessa olevaan ravintolaan, joka on yksi niitä harvoja jossa en ole vielä käynyt. Paikka on kahden jälkeen typötyhjä, joten tilaa löytyy. Tiskillä seisovasta ruokalistasta löytyy valittavaksi lohiversio bowlista, josta myös kaksi eri kokoa. Kannustavasti small ja regular, josta valitsen suuremman (14,90e). Hiukan rapeahkolta kuulostava hinta hiukan hämäännyttää, mutta muistutan itseäni, ettei tässä olla nyt S-Marketin salaattibuffassa, vaan yhdessä Helsingin kalleimmilla liikepaikoilla sijaintiaan pitävässä hipsterihenkisessä salaat…. anteeksi, bowl….. anteeksi, havajilaisessa pokepaikassa. read more

Kluuvi , , , ,
[vifblike btntype="html5"]

Bacco

Bacco

Kävipä eräänä lauantai-iltana sen verran suloisesti, että saavuin osana suurempaa seuruetta Lönnrotinkadulla sijaitsevaan Baccoon. Ilta oli saanut jo omaa vauhtiaan, mutta jos nyt tuntuu siltä tämän luettuasi, että tämä artikkeli alkaa kumman positiivisesti, niin olet oikeassa.

Päädyimme tovereitteni kanssa lauantai-iltana kuuden jälkeen pohtimaan illan ruokapaikkaa ja tietenkin monet pohdituista paikoista olivat jo täynnä. Mutta sitten eräs meistä muisti Baccon. Lumisessa Helsingissä taapertaminen kolmen korttelin verran ei kiinnostanut ketään, mutta harvalla meistä oli kokemusta paikasta. Niillä joilla oli, ne olivat hyviä. Siispä iloinen retkueemme suuntasi Baccoon. read more

Kamppi , , ,
[vifblike btntype="html5"]

Juttutuvan wieninleike, osa 2

Juttutuvan wieninleike, osa 2

Kävin yli vuosi sitten Juttutuvassa testaamassa paikan wieninleikettä osana laajaa wieninleikevertailuani ja kokeilu päättyi pettymykseen. Ei siksi liene yllätys, että en riemastunut kuultuani Juttutuvan schnitzel-viikoista, jotka alkoivat nyt vuoden 2019 alusta. Juttutupa mainostaa saksalaista keittiömestariaan ja laajaa schnitzel-listaansa, josta löytyy mm. wieninleike.

Ystävällinen palvelu saatteli minut Juttutuvan tiskillä tilaamaan juuri sen minkä halusin (18,50e) ja pöytään se saapui 20 minuuttia tilauksesta. Hiukan venyvä toimitus siis, mutta aluksi käyty pienimuotoinen sekaannus siitä, voiko keittiö tehdä sen selkeästi halvemmalla samaan aikaan lounaslistalla olevasta havaijinleikkeestä, aiheutti hiukan viivästystä. Vastaus kuitenkin oli: ei voi. Paikan teemaviikkoihin kuuluva leike on nimittäin vasikkaa ja lounasleike possua – ja pahoin pelkään, sen tason pystyisin päättelemään maistamatta.

Annos kuitenkin on yllättävänkin komea – tosin positiivinen reaktio siitä on peruja matalista odotuksistani. Leikkeen pintakäsittely on tasainen, mutta varsin ohut – kuohkeanrapeasta wieninleikkeen kuoresta ei ole hajuakaan ja siitä puhuttaessa nuuhkaisu antaa jo esimakua siihen, mitä tuleman saattaa. Niin tuoksussa kuin maussakin on vahva vivahdus suolaiseen voihin, sitä on sen verran reilusti, että oikeastaan muuta makua ei leikkeestä irti saa. Liha tosin on hyvälaatuista ja leikkeen nuijinta on sopivan tasainen – mutta makua dominoi vahvasti voi.

Makua olisi voinu tasata perunamuussi, mutta annokseen on valittu puikulaperunasalaatti, joka itsessään on askel monesti nähtyjä ranskalaisia tai muussia autenttiseempaan suuntaan, mutta henkilökohtaisesti olisin toivonut paistettuja perunoita pekonin ja sipulin kanssa. Kyseessä on kuitenkin täysin henkilökohtainen preferenssini ja Juttutupa suorittaa perunasalaatin varsin onnistuneesti.

Salaatin lisäksi annoksessa piilee leikkeen alla runsaasti vihanneksia (joiden kypsyysaste on tällä kertaa jopa prikulleen oikea) ja jopa annoksen pakollinen sitruuna on leikattu lohkoksi. Anjovis on hyvälaatuista, mutta sitä on valitettavan vähän – ja leikkeen päältä löytyy jättikapriksia, jotka eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Jos niitä ei halua käyttää, löytyy tosin perunasalaatista pienempiä jonkin verran.

Kokonaisuutena, Juttutuvan wieninleike on mennyt aimo harppauksen vuoden takaisesta pidemmälle ja toivoisin, että ainakaan aiempaan ei enää palattaisi. Kokeiltu leike on hyvä, mutta tärkeimmissä osin, eli leivityksen tekemisessä ja maussa on menty sen verran vinoon, että annosta ei voi sanoa onnistuneeksi. Maussa on aivan liikaa voita ja kuorrutus itsessään – eli sen rakenne on pettymys. Pienellä lisätyöllä tästä on mahdollisuus saada erinomainen annos, joka kamppailisi helposti kaupungin parhaiden leikkeiden saralla. Nyt se kuitenkin hukkuu keskinkertaisuuden varjoon, jossa harva on siihen erityisen pettynyt, mutta kukaan ei näe siitä myöskään päiväunia. 3/5

Kallio , , ,
[vifblike btntype="html5"]

Na’am Kitchen

Na’am Kitchen

Kävelin ravintolaan, hetken päästä noustakseni pöydästä palvelun puutteessa ja kävin hakemassa ruokalistan itse tiskiltä. Henkilökunnan jäsen hätäisesti nosti päätään puhelimesta ja sanoi kiireisen oloisena ”joo ota ne siitä, tuun ihan heti”. Viisi minuuttia myöhemmin kyllästyin odottamaan ja kävin tekemässä tilauksen tiskiltä.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni Citycenterissä sijaitsevasta Na’am Kitchenistä, joka on rikastuttanut Helsingin ravintolaelämää muutaman vuoden ajan. En itse ole koskaan käynyt paikassa, toki kuullut siitä – mutta kun tuppaan jo suosimaan omia lempipaikkojani tästä tyylisuunnasta – niin on vaikea ottaa riski uuden paikan kanssa. Tällä kertaa, se tuli ikäänkuin pakon edessä, koska jouduin sopimaan alueelle pienen myöhäisen lounaspalaverin.

Sekoilu tiskillä ei antanut toki kokemukselle ihan parasta mahdollista alkustarttia, mutta heti maksun paikkeilla selviää, että paikka tosiaan ottaa maineestaan kaiken irti. Valitsemani ”Mix plate” maksaa kevyet 15,90e, joka on syystä tai toisesta euron enemmän kuin mitä nettisivuilla kerrotaan. Toisaalta annoksen mukana tilaamani lisukebataattiranskalaiset (4,90e) ovat unohtuneet laskulta kokonaan – jonka huomasin vasta kotona. En tiedä oliko kyseessä vahinko vai korvattiinko sillä aiempaa sekaannusta.

Annos kuitenkin saapui pöytään melko nopeasti tilauksesta ja kieltämättä oli juuri sitä mitä väsynyt matkalainen halusikin. Vaikka tiskillä pyysin annokseen granaattiomenakanaa, on annoksen varsinainen kruunu sen kanssa tarjoiltava leipä, joka on tuoretta ja maistuvaa. Kuten tavallista, sitä on vain liian vähän – sillä lautaselta löytyviä makuja mielellään söisi juurikin leipää niissä kastaen.

Kuten usein mezejen ja muun välimerellisen ruoan kanssa on tilanne, sen ollen helppoa ja toimivaa – on sitä tämäkin. Elementtejä lautasella on useita ja niiden yhdistely on satunnaiselle ruokailijalle se kiinnostavin kokemus. Vaikka raaka-aineet ovat tuoreita ja annoksen koko riittävä – jäin itse kaipaamaan jotain ”rajumpaa”. Maussa ei päässyt yksikään elementti esille toisia enemmän ja todellisesta ”wau”-elämyksestä oltiin vielä kaukana.

En tiedä miksi olen jotenkin pettynyt Na’amiin. Alkusekoilu ja työasioiden puiminen ruokailun yhteydessä vievät toki aina vähän mahdollisuudesta nauttia ruoastaan, mutta samalla tuntuu, että tämä on paikka johon on todella vaikea mennä uudestaan. Se oli ”ihan ok” – joka lienee joidenkin mielestä kiertoilmaisu tässä maailmassa sille, että asiat eivät kuitenkaan ole kovin hyvin.

Ehkä näin tiivistettynä on helppo sanoa, että Na’am kaipaisi jotain tarttumapintaa, sillä nyt siitä ei oikeastaan tuntunut jäävän mitään käteen, hyvässä tai pahassa. 3/5.

Kluuvi , , ,
[vifblike btntype="html5"]

Kuja Bar & Bistro

Kuja Bar & Bistro

Yksi paikoista jotka tuntuvat olleen paikoillaan iät ja ajat (vaikkei tunne pidäkään paikkaansa) on Kuja Bar & Bistro, joka on sijainnut Hakaniemen syrjäkadulla niin kauan kuin muistan.

Paikka on sijainniltaan suhteellisen syrjäinen ja usein parkkipaikkaa on vaikea löytää. Sisään kävellessä kuitenkin ilme kirkastuu, sillä paikan yleisilme on juuri sellainen mistä itse pidän. Koruton, mutta siisti. Pöydissä ei turhia krumeluureja tosiaan näy, olutvalikoima on kattava ja bistroinen yleishenki välittyy. Terveellä epäluulolla ruoan laatua kohtaan tilaan itselleni burgerilistalta vegaaniburgerin (15,50e), joka 10 minuutin odottelun jälkeen osoittautuu tavallista enemmän leiväksi kuin varsinaiseksi hampurilaiseksi. Olen monta kertaa jo todennut sen, mutta totean sen tässäkin: hampurilainen on hampurilainen vain jos sen voi syödä käsin likaamatta paitaansa.

Annoksen yleisilme on siitä huolimatta varsin kutkuttava. Sämpylän tilalla käytetty leipä vakuuttaa koollaan ja vaikka ensivaikutelma herättää pelkoa kuivuudesta, on sen koostumus täydellinen. En tosin tällaisissa ”hampurilaisissa” ikinä muutenkaan syö hattua, joka tottakai tasoittaa tilannetta makujen suhteen. Leivän varsinaisena pihvinä on käytetty nyhtökauraa, joka on hiukan mielikuvitukseton valinta jo tänä päivänä, mutta toisaalta toimii hyvin tarkoitukseensa. Erityisplussaa siitä, että Kujalla ei selkeästi olla tyydytty heittämään vain sitä suoraan leivän väliin sellaisenaan, vaan ryyditykseksi on rakennettu oikeasti sellaiset mausteet, että nyhtökauran ominaismaku ei (onneksi) pääse valtaamaan alaa. Tämä on ehkä parhaimman makuinen nyhtökauraruoka jota olen maistanut. Leivän välissä oleva chilimajoneesi on keittiössä lytätty leipien väliin yksittäisenä paakkuna – pakottaen syöjän vähän levittelemään ja annostelemaan sitä uudelleen, mutta siitä mainisteminen tuntuu jo itsestänikin vähän nillittämiseltä.

Kokonaisuutena ensikosketukseni Kujaan oli varsin rakastettava. Tällaisia bistroja toivoisi olevan enemmänkin tässä kaupungissa ja ainoa todellinen harmitukseni on, että tämä osuu niin harvoin, jos koskaan omien kulkureittieni välittömään läheisyyteen. Hyvä kysymys onkin se, että vaikka olin itse hyvin tyytyväinen tämän tarjontaan – kuinka kaukaa oikeasti viitsin mennä Kujaan jatkossa syömään – vai löytyykö lähempää kiinnostavampaa paikkaa? Se selviää itselleni sitten, kun seuraavan kerran Kujaan päädyn. Siihen asti tyytykää 4/5 arvosanaan.

Kallio , , ,
[vifblike btntype="html5"]

Mr. Don

Mr. Don

Runeberginkadulla keskellä Töölöä on ravintola, jossa olen käynyt viimeisimmän kerran noin 10 vuotta sitten. En tiedä olisinko nytkään käynyt, ellei salitreenin jälkeen seurassani olisi ollut vegaania, jolle ruokapaikan valinnassa aasialaislähtöiset keittiöt ovat useinmiten turvallisia valintoja.

Netistä ennakkotiedustelu kertoi paikan tarjoilevan noutopöytälounasta aina kolmeen asti iltapäivällä ja näin tosiaan heti ovesta sisään käveltyämme tuli havaittua. Noutopöytä oli kärrätty oven eteen ja valikoimassa oli erinäisten salaattien lisäksi neljä lämmintä GN-pakillista ruokaa. Riisiä, Tikka Masalaa, kasviksia currykastikkeessa ja kebablihaa.

Ai niin ja olihan tarjolla myös pizzaa. Kinkku-meetwursti, ilmeisimmin. Tämä tosin istui nätisti lautasella noutopöydän reunalla keikkuen, kuin unohdettuna paikoilleen.

Vähän yllättäen, kasvisruoka ei ollut vegaanista, joten seuralainen joutui ottamaan listalta (15,80e) annoksensa. Selkeästi kalliimpi annos ei tuonut toivottua laatua pöytään, sillä tomaattikastikkeeseen oli lähinnä lisätty Finduksen (?) pakastevihanneksia. Sinällään ihan toimiva ratkaisu, mutta 15,80e oli annoksesta vähän liikaa.

Sitävastoin varsinainen kokemus lounaasta vaihtelee. Huoneenlämmössä ilmeisen pitkäänkin säilytetyn kumipizzan aiheuttamasta ripulitaudin pelosta selvittyäni taivastelin seuraavaksi tarjonnan yksinkertaisuutta. Riisi itsessään oli sitä mitä olettaa saattaa ja paljaan, vienosti kastikkeella sotketun kebablihan asettaminen tarjolle sellaisenaan antaa aihetta pohdiskelulle, ettei Mr. Don tiedä lainkaan, mihin suuntaan ravintolaa kannattaisi kehittää. Sen lisäksi kun kasviscurry kertoo vegaaniannoksen tavoin terveiset pakastealtaasta, oli ensikokemus lautasellisesta hieman pettymys. Tosin lounaspöydässä tarjoiltu Tikka Masala (normaalisti annoksena 15,80e) oli tulisuudessaan ihan välttävää, joskin muutamassa palassa oli havaittavissa pientä sitkeyttä, joka ei pitäisi kuulua asiaan.

Nyt jälkikäteen toivon ruoan olleen läpikypsää.

Sana salmonella käväisi juuri mielessäni.

Kokonaisuudessa Mr. Don ei juuri erotu edukseen. Ovesta käveltäessä paikka ei vakuuta oikein millään osa-alueella siten, että satunnainen kävelijä jäisi syömään muusta syystä kuin kohteliaisuudesta tai välttämättömästä pakosta – eikä tämä tilanne muutu tarkemmin ruokaan tutustuttaessa. Listan ruoat ovat täysin tavanomaisia ja lounastarjontaan tutustuttaessa reilusti laadultaan alle keskitason. Kun ottaa huomioon, että hintataso on laatuun suhteutettuna pökerryttävän kallis, ei Töölöön tämän jälkeen ole enää mitään asiaa.

Töölö , , , ,
[vifblike btntype="html5"]