Suhteellisen paljon suitsutusta saanut makkaratalon Bangkok 9 – joka nimensä mukaan on yllätyksettömästi thairuokaa tarjoava ravintola, osui kohteeksi pikaiselle lounaskäynnille tiistai-iltapäivänä klo 13. Ravintola oli tällöin lähes täynnä ja nekin pöydät, joissa ei ruokailijoita ollut, olivat täynnä likaisia astioita. Osuimme siis selkeästi hiljenevän lounasajan viimeisimpiin kiireisiin hetkiin.
Tilaukseen osui Pla Salmon Tod Kop Lui Suoyn (13,90e), jonka hiukan epäselvältä lounaslistalta kiireessä valitsin. Ravintolalle voisi sanoa sellaisia terveisiä, että lounaslistan voisi saada myös jonossa seisoville nähtäväksi, niin tiskillä arpomiseen kuluisi puolet vähemmän aikaa.
Detaljeja, detaljeja ja pikaisesti tilauksen tehtyämme pääsimme ainoaan tyhjään (niin ruokalijoista kuin astioistakin) pöytään. Annos saapui yli 20 minuuttia myöhemmin (!), josta selkeästi jopa henkilökunta oli vähän äimistynyt – meille kohteliaasti kerrottiin (ilmaisen) salaattpöydän olemassaolosta vasta 17 minuuttia odotettuamme, joka toki kertoi jotain henkilökunnan havaintokyvystä ja pyrkimyksestä huomioida tilanne.
Annos itsessään on, noh – hiukan (positiivisella tavalla) suureellinen, mutta myös kaunis. Alta ei toki paljoa lohta erotu, kun salaatti peittää sen tehokkaasti. Ensipuraisu on kuitenkin – sanoisinko ainutlaatuinen, sillä ensivaikutelma on aivan helvetin hapan, jota ryydittää koko kroppaan tärähtävä tulinen polte.
Eli siis aivan helvetin hienoa! Naamanvääntelyltäni kun kykenin, selvisi nopeasti sekin, että ruokalistalla oli kuin olikin parin chilin verran varoitusta annoksen mausteisuudesta, mutta vaikka chilinsietokykyni on härmäläisen sylivauvan luokkaa, jopa omat makuaistini erottivat tässä oltavan jonkin hyvän äärellä. Aivan planetaarisella mittakaavalla sijaitsevan happamuuden ja tulisuuden lisäksi tässä kun maistui erittäin hyvin thaimaalainen makumaailma. Madventuresin legendaarisia ylisanoja lainaten, suorastaan päräyttävästi.
En välttämättä ihastele kokemaani siinä valossa millainen yllätys se on rektumilleni vielä jossakin vaiheessa seuraavaa vuorokautta, mutta helvetti soikoon, on hienoa aina välillä kokea yllättymisen tunnetta helsinkiläisessä ravintolaskenessä. Enkä kokenut tätä pelkästään tulisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että annoksen maut olivat todella hyvin rakennetut. Toki lohi on ”vain” lohta, mutta se oli valmistettu sopivasti punertavaksi – ja ennenkaikkea annos kokonaisuudessaan oli täydentämään pääraaka-ainetta. Kala siis oikeasti maistui ja lautasen pohjalle valunut liemi teki siitä todella maukasta.
Lounashinnaksi 13,90e on siellä hintahaitarin yläpäässä, mutta ainakin itse koin saaneeni sille todella hyvin vastinetta. Annoksena olen hyvin lähellä antaakseni tälle 5/5 arvosanan, mutta toistaiseksi pidän sen vielä 4/5:ssä. Tätä tukee myös se, että ruokaa joutui odottamaan yli 20 minuuttia, ruokalistat ovat (tällä kertaa onnekseni) epäselviä ja palvelu on hiukan töykeää, vaikkakin asiallista. Yleisenä kokemuksena 4/5 on silti mielestäni hyvä ja uskoin ensivierailun perusteella vierailevani paikassa uudestaankin….
….minkä tosiaan teinkin. Seuraavalla kerralla tosin lounasajan jälkeen, jolloin paikka oli puolityhjä, mutta jolloin totesin uudelleen palvelun hakevan vielä linjaansa. Tällä kertaa myös pidin huolta ruokalistan pikkuruisten chilivaroitusmerkkien löytämisestä ja päädyin tilaamaan paikan ”thai tapas”-listalta, josta valitsin kevätkääryleet, sianlihavartaat ja kanansiivet. Näistä selkeästi yli muiden nousivat sianlihavartaat (moo ping), joiden mausteet ja kastike ovat suorastaan erinomaisia.
