Luckiefun’s Restaurant

Luckiefun’s Restaurant

Olen jo sitä kaliiperia, että muistan kun sushi tuli Suomeen. Vituttaa ajatellakin, kuinka skeptisesti siihen suhtauduttiin 20 vuotta sitten, mutta vaikka sushi ei ole pizzan tai hampurilaisten tavoin lähes kansallisruokamaisessa asemassa, on se kuitenkin juurtunut suomalaiseen ravintolaskeneen jäädäkseen.

Tänään seuralaiseni toiveiden mukaisesti myöhäiselle lounaalle kohdistui katse Luckiefun’s Restaurantiin, eli Kaivokadulle rautatieaseman välittömään läheisyyteen. Paikka itsessään oli täysin tuntematon, mutta kuulemma kiitelty, joten odotukset ovat myös sen mukaisia. read more

Iguanan uusi tuleminen

Iguanan uusi tuleminen

Iguana on suhteellisen legendaarinen ruokakapakka ainakin niille, jotka ovat 1990-luvun lopussa viettäneet railakkaimmat ravintolailtansa. Brändin alla on operoitu aiemmin ainakin kolmea eri ravintolaa, Mannerheimintiellä, Keskuskadulla ja Kaisaniemessä.

Eksyin jälleen työasioissa paikanpäälle ja samalla päätin ottaa myöhäiseksi jäänyttä lounasta. Heti ovesta sisääntultua ystävällinen kassahenkilö toivotti tervetulleeksi ja ihmeteltyäni parin vuoden aikana tapahtunutta paikan freesausta, kertoi myös listalle eksyneen muutaman uutuuden. Ja toden totta, kohtuulliseksi mättöruoaksi päättämäni burriton lisäksi listalta löytyi samanhekinen tacoannos. Päätös oli suhteellisen helppo, sillä pakkohan sitä oli kokeilla. read more

Gastopub Stone’sin Fish & Chips

Gastopub Stone’sin Fish & Chips

Sunnuntaipäivän aterialle ostosten lomassa tuli suunnattua Keskuskadulla sijaitsevaan Gastropub Stone’siin. Vastassa oli muutaman hengen miehityksellä oleva henkilökunta, joka otti vastaan todella reippaasti ja palvelualttiisti. Ravintolassa muuten olikin puolityhjää.

Viime kertaisesta viisastuneena keskitin huomiota ensimmäisenä juomahintoihin ja erityisesti virvoitusjuomiin. Hämmentävää oli, että luulin viimekertaisen Suola & Pippuri -visiitin olevan kallis – mutta Stones veti tässäkin asiassa voiton. Tavallinen 0,4 litran hanajuoma 4,40e. Nyt siis puhutaan jo suhteellisen rehellisestä kiskonnasta. Erityisen hinnoittelusta tekee se, että täällä selkeästi tiedetään millä katetta voidaan nykiä – vertailun vuoksi 0,33L alkoholiton olut maksaa (vain) 3,50e. read more

Classic American Dinerin BLT

Classic American Dinerin BLT

Tämän päivän pika-arvostelun kohteena oli Classic American Diner Citykäytävä, jonka ruokalistalta valikoitui absorboitavaksi klassinen BLT.

Jos ette paikassa ole käyneet, niin ravintola on varsin hyvä esimerkki siitä, missä kitch-mittaria olisi kannattanut tarkkailla hiukkasen pidempään. Näin härmäläisen mielestä näin syvälle menevä Amerikka-meininki tuottaa aina välitöntä myötähäpeää, mutta ravintolaan mennään syömään eikä laukomaan mielipiteitä sisustuksesta.

Paikan BLT-annos on melko muhkea, joten siitä riittää helposti kahdelle pikkunälkään. Pekonia on riitävästi ja maut ovat mukavasti tasapainossa. Leipä on paahdettu rapeaksi kuten kuuluukin ja majoneesia ei ole liikaa. Ranskalaiset on hyvin maustettu, mutta rapeuden kanssa on vähän niin ja näin. read more

Ravintola Morrison’sin wieninleike

Ravintola Morrison’sin wieninleike

Wieninleikesaaga jatkuu ja tänään tulilinjalle joutuu Helsingin keskustassa, Ateneuminkujalla sijaitseva Ravintola MorriSon’s.

Kyseisestä, ehkä enemmän lounasravintolana tunnetusta putkasta on tullut jonkin verran tämän sarjan seuraajilta ehdotuksia/palautetta, joten ohikävellessäni päätin käydä kokeilemassa, vaikka ei hirvittävä nälkä ollutkaan.

Kello oli aikalailla 14.00 kävellessäni sisään ja koska ravintolan lounasaika päättyy klo 15, otin heti puheeksi tiskin takana työskentelevän henkilökunnan edustajan kanssa, saako lounaslistan ohitse tilata. Keittiöstä tarkistamisen jälkeen vastaus kuului myöntävästi ja niinpä tilaukseen kovasti kehuttu annos. read more