Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Siitä on nyt melko tarkkaan 2,5 vuotta kun vierailin Kampin kauppakeskuksen länsipäädyssä sijaitsevassa Bruuverissa pruuvaamassa paikan wieninleikkeen. Silloin arvosanaksi päätyi selkeästi keskiarvoa huonompi, joten tänään kun mahdollisuus tuli, koeponnistin paikan annoksen uudelleen. Onhan viimeisiin vuosiin mahtunut paikan uudelleenjärjestely ja voisin veikata myös henkilökunnan vaihtuneen.

Paikan kyökki aukeaa lounasajan (klo 10.30-13.30) jälkeen klo 15. Ollessani 10 minuuttia etuajassa, kysäisin hiukan kyllästyneen oloiselta ja hymyttömältä kyypparilta, voinko tilata Lue lisää...

Villd

Villd

Siitä ei ole kuin kuukausi – kenties puolitoista, kun asuntoni läheisen kebabpizzerian ikkunoihin ilmestyi ilmoitus paikan valtaavasta Villd-ravintolasta. Nimi, joka on joillekin merkinnyt tähän asti enemmän kuin toisille, mutta vaikka nimi on omienkin silmieni ohitse kulkeutunut, ei se hirvittävästi herättänyt uuh-aah-ooh -reaktioita. Mitä nyt vaan yhtenä todisteena taas siitä, että Kallion gentrifikaatio on saavuttanut yhden lakipisteensä. 

Tältä osin ei siis liene ihme, että päättäessämme tämän viikonlopun illallispaikkamme olevan juurikin Villd, ei ennakkoasenteilta Lue lisää...

Ravintola Jura

Ravintola Jura

Tämänkertainen kirjoitus voisi olla kertomus rakkaudesta ja siitä, kuinka elämä on loppujenlopuksi vain yksisuuntainen virta kokemuksesta toiseen. Sitävastoin tavoilleni uskollisena, yritän pitää kirjoituksen asiassaan tavallista paremmin ja pyrkiä avaamaan teille palasen siitä, millainen ruokailukokemus etelähelsinkiläisestä Ravintola Jurasta irtoaa. Kaikki ainesosat tosin eivät jääneet mieleen, sillä keskityin lähinnä seuralaiseeni.

Päädyin lauantai-illan treffien osana kihlattuni kanssa valitsemaan Juran illallista varten, suosittelijana tietenkin yksi Helsingin Lue lisää...

Boneless

Boneless

Helsingin Kalasataman REDI ei liene kenellekään ole varsinanen ravintolakulttuurin kukkkea keskittymä, mutta viimeisen vuoden aikana olen vieraillut paikassa hämmentävänkin usein.

…ja aina eksynyt, mutta se on ihan toinen tarina.

Paikka silti on kiitettävissä mitoissa mitä ravintoloiden määrään tulee, mutta samalla toki ketjuravintolat dominoivat täälläkin. Seassa on kuitenkin useita piristäviä poikkeuksia, kuten syksystä lähtien REDIn food marketista löytyvä Boneless.

Kyseinen köökki ei liene kaikille tuttu, mutta Boneless on ollut jonkinlaisen sorinan aiheena jo pidempäänkin katuruokapuolella. Fokuksena on friteerattu kana ja tarkemmin sanottuna reisipalat, joista paikka on nimensäkin ottanut. Annoksissa on vahvoja vivahteita aasiaan, kuten myös vierailupäivänä valitsemassani lounassa, Asian BBQ bowl (9,50e).

Paikka toimii samalla periaatteella kuten kaikki food courtit, eli maksat tiskillä, saat piipparin ja kun se alkaa pirisemään, voit noutaa annoksesi tiskiltä. Yksinäiselle lounasläppärinomadille käytäntö on edelleen yhtä saastaa, mutta ainakin myöhäiseen lounasaikaan paikassa on paljon tilaa, jolloin voit optimoida istumapaikkasi sen mukaan, että ruokaa noudettaessa lähes kymppitonnin tavarat ovat edelleen näköpiirissäsi.

Annos kuitenkin saapuu nopeasti ja sitä noudettaessa saa jopa ystävällisen hymyn, toisinkuin sitä tilatessa, jossa tunsin olevani enemmän häiriöksi. Koko on sitä mitä odottaa yleisestikin saattaa, varsinaiseksi mättöruoaksi tästä ei ole, mutta kylläiseksi vatsansa saa. Myös asettelulle on kiinnitetty huomiota, ainekset ovat lautasella tasaisesti ja jos oltaisiin bowlien kauneuskilpailussa, saisi annos täydet pisteet.

Maku kuitenkin ratkaisee ja syöksyn ensimmäisenä olennaisen, eli kanan kimppuun. Raaka-aineena on käytetty kanan reisipaloja, mikä monen mielestä on koko linnun maukkain osa, eikä tämän jälkeen voi olla ainakaan eri mieltä. Lähtökohdasta johtuen palat ovat ikäänkuin ryppäissä, mutta maku on tavattoman maukas ja friteerattu pinta ällistyttävän hyvä. Tietynlaista siirappisuutta toki on, mutta siitä on kiitäminen annoksen makeaa kastiketta, joka kombottaa tuoreen chilin ja korianterin kanssa täydellisesti. Annoksen alustana oleva riisi taasen on imenyt itseensä samaisia makuja ja on kypsyydeltään juuri oikea.

Suurin pettymys annokseen tulee sen koosta.

Sillä saa helposti nälän taittumaan, mutta se ei sellaisenaan riitä isompnaan nälkään, joten on helppo suositella sen sivuun jotakin tuhdimpaa, kuten paikan ranskalaisia. Toisaalta samainen pettymys herää myös vain siksi, että olisin halunnut lautasen tyhjennettyäni vain lisää, joka on aina hyvä merkki.

Toki voidaan keskustella, onko tämä 9,5 euron hintaisena sen arvoinen? En tarkistanut asiaa, mutta jos tämän sivuun saisi muutamalla eurolla juurikin esim. ranskalaisia, olisi asiakkaan helppo säätää aterian kokoa nälkänsä mukaiseksi.

Toisaalla, voisin laukoa valittuja sanoja niistä v-tun piippareista, mutta foodmarketeissa niillä on edes jonkinlainen järkeenkäypä perustelu – vaikken pidä siitäkään.

Kuten aina hyvissä ravintolakokemuksissani, nämäkin kritiikit on oikeasti kaiveltu jostain ihan pakolla, sillä Boneless tarjoaa juuri sitä mitä tällaisesta paikasta pitääkin. Aitoa, erinomaista annosruokaa, jonka maut jäävät kaipaamaan lisää vaikka vatsa olisi jo tyytyväinen. Erittäin hyvä käytännön esimerkki paikan ruoan vaikutuksesta on se, että tätä kirjoittaessani syljeneritykseni on kasvanut, vaikka söin maittavan lounaan vain vajaa tunti aiemmin.

Saatatte ihmetellä, mutta kaiken tämän jälkeen jään kaipaamaan jotain lisää. Kiireettömän bistrohenkisen ravintolan/baarin tunnelma palveluineen tekisi Bonelessista ehdottoman suosikkini, jos tietty karuus ja suoraviivaisuus säilyisi – mutta ehkä juuri tämän puuttumisesta johtuen annan arvosanaksi 4/5…..

….äh.

Paskanmarjat. Kyllä tämä ansaitsee täydet pisteet. 5/5.

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.

Rööperin Hopstop

Rööperin Hopstop

Tiedän, että nyt osa jengistä tätä lukiessaan ajattelee, ettei Hopstop ole mikään ravintola.

Ei se varsinaisesti olekaan, mutta koska paikka itse mainostaa tarjoilevansa maistuvaa deli-ruokaa, onhan se nostettava esille omana postauksenaan.

Paikka on siis entinen William K. joka vuosikausia oli paikka vanhoille ja väsyneille, jotka saattoivat Punavuoren suunnalla kukoistaa. Sittemmin paikan on ostanut Momentin Group, joka mm. Kalaravintolat omistavana yrityksenä selkeästi uskoo Isoroban nousevan Helsingin uudeksi baarikaduksi, sillä lafka omistaa myös Black Doorin ja Tommyknockerin ihan naapurista. Muutaman sadan metrin päässä olevasta Punavuoren Ahvenesta puhumattakaan.

Rauhallisena keskiviikko-iltana afterworkeille ei puoli kuudelta näytä olevan tunkua, sillä baarissa on lisäkseni vain yksi asiakas ja toinen ilmestyy kun olen omaa tilaustani tekemässä. Koska olin vastikään hillinnyt nälkääni (mutten poistanut sitä) absorboimalla Subwayn pettymykseksi osoittautuneen Korean Pork -subin, tyydyin tilaamaan listalta tapaksia. Tarkemmin sanottuna leipää, hummusta, serranoa ja chorizoa.

Tiedän, yksikään näistä ei varsinaisesti nosta paikan keittiötä esille sen enempää mitä valmiiksi viipaloidun leivän tai makkaran asettelu lautaselle vaatii, mutta oli jotenkin ilahduttavaa nähdä taas tyyppiesimerkki siitä, että baarien monimuotoisuus on kasvamassa. Paikka ei selkeästikään halua olla wanhollinen kaljakuppila vaan vakavan linjan olutfanaatikon pyhättö, jossa valikoimaa riittää maailman tappiin asti.

En ole ihan varma, onko neljän euron hinta pienestä kupillisesta serranoa tai chorizoa oikeastaan linjassa minkään järkevän hinnoittelun kanssa (paitsi sen, että jos ihmiset ovat valmiita maksamaan sen, niin se on tuottoisaa yritykselle), mutta tämä liene paikka jossa et maksa vain ruoasta – vaan myös mahdollisuudesta istua rauhassa läppärin kanssa pienen syötävän ja juotavan kanssa. Vielä kun erittäin ystävällinen palvelu tuottaa tulosta hyvän juomasuosituksen kanssa, on 15 euron yhteishinta tunnin tuottoisasta työskentelystä kohtuullinen.

Tätä ei kuitenkaan voi mitata lainkaan samalla mittarilla mitä normaaleja ravintola-annoksia, joten jätän sen tekemättä. Lasken tämän postauksen tärkeimmäksi arvoksi ilmoittaa ihmisille siitä, että tällaistakin on olemassa. Kokeilkaa itse!