pasta

Daily Dose

Daily Dose

Kesä, korona ja vallitsevat asuinjärjestelyt ovat tehneet koko keväästä ja kesästä vallan vaikean sen suhteen, etten ole kovin usein viime aikoina vieraillut uusissa ravintoloissa. Päädyin sitten kysymään hyviä ehdotuksia Helsingin Ravintolat FB-ryhmässä ja useat tuntuivat pitävän lähistöllä Vallilassa sijaitsevan Daily Dose -ravintolasta annetusta vinkistä.

Koska kesäinen työpäiväni antaa sille mahdollisuuden, pakkasin laukkuni ja suuntasin kulkuni kohti Vallilaa. Muistelen samassa osoitteessa viihtyneen useammankin ravintolan, mutta harmittavan nopeasti poistuneen katukuvasta. Mitään suuria odotuksia ei siis ollut, vaikka toki selkeä kiinnostus ryhmän jäsenten osalta paikkaa kohtaan lupasi jotain erilaista.

Paikka näytti inhottavan täydeltä kaukaa katsottuna, mutta se oli harhaa. Jostain syystä kadulle ravintolan kohdalle joukkoontunut hipsterilauma hajaantui saavuttuani ja paljasti takaansa lähes tyhjän ravintolan. Toisaalta lounasaika oli mennyt jo (vähän yli yksi iltapäivällä) joten ehkä tietty autius oli ihan normaalia.

Astelin sisälle, suoraan tiskille ja ennenkuin ehdin tarkemmin tutustua listaan, vallan ystävällinen, murtaen suomea puhuva herrasmies toivotti minut tervetulleeksi ja kysyi, olenko paikalla ensi kertaa. Myönnettyäni asian, kerroin valikoivani kovasti kahden listalla olevan annoksen väliltä – pastaa vai lasagnea. Samainen herrasmies nauraen sanoi, että jos ensi kertaa on – kannattaa ilman muuta kokeilla lasagnea (12e).

Niinpä otin. Ja poikkeuksellisesti kivennäisvettä (2e). read more

Vallila , , ,

Don Corleone

Don Corleone

Kampin keskus on yksi helppoja ruokapaikkoja siksikin, että sieltä löytää aina tarpeeseen sopivan ravintolan. Tänään se oli Don Corleone, joka on ollut paikallaan ainakin vuosikymmenen. Pieni bistromainen putka tarjoilee ruokaa pitkälti italialaiseen keittiöön pohjautuen ja ruokalistalta löytyy pastaruokia, risottoja ja muutamia liha- ja kalaruokia. Olin ravintolan aktiivinen asiakas noin 10 vuotta sitten, mutta sittemmin ajautunut muualle. Nyt eksyin paikalle pitkälti nostalgiasyistä, mutta myös siksi, että pasta kuulosti hyvältä vaihtoehdolta tämänpäiväiseen fiilikseeni. read more

Kamppi , , , ,

Bronda

Bronda

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä mielikuva ei juuri muuttunut, sillä ravintolan interiööri huokuu firman luottokorttia ja villakangastakkeja. Erittäin positiivisena huomiona kuitenkin se, että valkoisia pöytäliinoja ei oven puolella olevassa ”baarissa” juuri näkynyt ja meininki oli muutenkin rennompaa. Hetken ”odota tässä pöytäänohjausta”-kyltin kohdalla seisoskeltuamme meille myös kerrottiin, ettei meitä päästettäisi salin puolelle lainkaan (ilmeisesti loppumassa olevan lounasajan vuoksi) – mikä sopi meille vallan hyvin. read more

Kaartinkaupunki , , ,

Cafe Rouge

Cafe Rouge

Jossakin välissä luin tämän ryhmän kommenteissa vinkin Café Rougesta ja päätin itsekseni käydä siellä jokin päivä kokeilemassa tarjontaa. Se päivä oli eilen, jolloin ensimmäistä kertaa viikkoon maistelin raitista ilmaa muutenkin Manflu 2018 -festivaalin jälkeen.

Saavuin paikanpäälle lounasaikaan, noin puoli yhdeltätoista, jolloin pieni kahvila oli täysin tyhjillään. Lounaslista oli kirjoitettu kivalle liitutaululle ja sisälsi neljästä viiteen annosta, joista yskimisestä käheälle kurkulle armollisimmalta vaikutti kana-pekonipasta (10,40e).

Annos saapui pöytään nopeasti ja kuumana, ylitsevuotavan ystävällisen palvelun maustamana. Pastan makumaailmaa hallitsi välittömästi pinaatti ja kerma, mutta yllätyksenä runsaan kanan lisäksi en edes muistanut, että siinä olisi pitänyt olla pekoniakin. Tuo possun iki-ihana lahja ihmiskunnan makumaailmalle kun loisti poissaolollaan kuin kansanedustajat täysistunnossa.

Runsas parmesanlastutus pasta-annoksessa on joidenkin mielestä epävarman kokin merkki, mutta tässä sen jättää alleen myös runsas persiljan käyttö. Vaikka kaikki edellämainittu tekee annoksesta melko kakofonisen, on siihen vaikea pettyä – tässä on sellaista kotiruokamaista reiluutta, raksajätkämäistä riittävyyttä, eikä hinta ole mikään pettymys.

Syy suositukselle on kuitenkin ihan muussa kuin tässä annoksessa. Paikan salia pyörittävä rouva on todellinen persoona ja palvelun ainutlaatuisuus on pakko kokea. Käykää ihmeessä.

Kamppi , , ,

Pikatestissä Kitch

Pikatestissä Kitch

Vierailin sattumalta lounaalla taannoin Kitch-ravintolassa, joka on onnistuneesti piilottanut itsensä satunnaiselta kulkijalta Forumin taakse. Osuin paikanpäälle ystäväni suosituksesta ja olin melkolailla otettu. Paikka tarjoaa melko suoraviivaista – voisi sanoa kiireistä ja tylyäkin lounastarjoilua – mutta ruoassa ei ole valittamista.

Valitsin itse listalta pekonipastan, joka toimi todella hyvin. Pastan kypsyys oli juuri sopivaa ja vaikka pekonia olisi voinut olla enemmänkin, ei sitä tarvinnut metsästää erikseen lautaselta. Myös mausteet olivat erinomaiset ja annoksen kruunasi paikan käyttämä cheddar-juusto.

Omat kokemukseni paikasta ovat jääneet tähän ja erääseen hämärän yön pikkutunneilla tehtyyn vierailuun. Mitä mieltä te paikasta olette? Kannattaako varsinaista ala Carte -listaa käydä tutkimassa? Paikan burgerkeskeisyys ei oikein nykypäivänä ainakaan itseäni houkuttele, jos ainoana vaiihtoehtona listalla on tapakset ja salaatit.

Kamppi , , ,

DaVinci

DaVinci

Helsingissä on melko harvassa hyvät italialaiset pastaravintolat, eikä tämänkertainen arvio tee myöskään tässä havainnossa poikkeusta. Kokeilussa nimittäin oli Hakaniemessä sijaitseva DaVinci Ristorante.

Paikka vaikuttaa tavallisena arki-iltana hyvin hiljaiselta ja sisään valuttuamme olimme ainoita asiakkaita. Tämä ei liene koskaan hyvä merkki, joten odotusarvot laskivat hiukkasen.

Listalta valikoitui tagliatelle al pollo (13e), eli nauhapastaa kanan kera. Annos valmistui hiukan yli 10 minuutissa, kuten myös seuralaiseni pizza. Annoksen pasta oli hiukan ylikypsää, mutta kastikkeen mausteet hyvää keskiluokkaa. Kanaa annoksessa tosin oli melko vähän ja herkkusienet olivat tuleet suoraan säilykepurkista.

Kokonaisuudessaan DaVincin annos oli aikalailla sitä, mitä pasta ravintoloissa neutraalimmillaan on. Se ei herätä yhtään mitään intohimoja, mutta ravintona toimii varsin kelvollisesti. Tosin helposti herää ajatus ”tekisin parempaa itse kotona”, mutta toisaalta Da Vincin hintataso on myös varsin kohtuullinen. Lievää Knorr-henkisyyttä annoksesta on siis aistittavissa, mutta ravintola on rauhallinen, palvelu oli ystävällistä ja sisustus atmosfääreineen hyvää, joten paikka sopii budjettitietoiselle pieneen rauhalliseen illalliseen vallan mainiosti.

…tosin melkein suosittelisin kokeilemaan pizzaa, sillä seuralaiseni tilaama kiekko oli varsin kelvollinen.

Kallio , , ,