Hanami

Hanami

Vallilassa oleva Hanami osui eteeni samaisessa liiketilassa vuosia sitten toimineen Coco Grillin kautta ja ilahduttavasti paikan nettisivua tarkastellessani huomasin japanilaisen keittiön olevan laajasti edustettuna. Kuten Kalliossa Kolmannella linjalla oleva Kampai3 sen kerran jossain sanoi: ”kaikkea muuta kuin sushia”.

Osuin Hanamiin lounasaikana ja lounaslistalta löytyvä Curry & Fried Chicken (12,80e) oli sen lounaan valinta. Olen viimeksi syönyt vastaavanlaista lähes 20 vuotta sitten jollain Tokion metroasemista ja nostalgisesti ajattelin tämän tuovan sieltä jotain muistoja. read more

African Pots

African Pots

Mäkelänkatu on pitkään ollut vain pelkkä etenemisreitti, mutta viime vuosina sen varrelle on noussut ihan mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Toki alueella on myös asujaimistoa, mutta erityisesti Vallilan toimisto- ja teollisuusalueen työpaikkaruokalijat luovat alueelle myös kysyntää.

Yksi erikoisimmista paikoista on African Pots, joka on muistaakseni toiminuta alueella jo useamman vuoden. Paikka pitää itseään auki käytännössä vain lounasaikaan, josta syystä käynti paikanpäällä on lykkääntynyt vuosi vuodelta, mutta vastikään harvinaisella vapaapäivällä kulku suuntautui tätä kohti.

Enkä voisi olla oikeastaan tyytyväisempi. Kympin (10e) hintainen noutopöytä on melko suppea, mutta valikoimasta nousee heti esille berbere-tyyppisesti maustettu kanapata, joka on ainoa lounaan ruokalistalla, joka EI ole vegaaninen. Muut annokset ovat pitkälti papu- ja kasvispohjaisia, joista eritoten pinaattikastike on erinomaista, kuten myös soija- ja kikherneistä rakennettu – paremman sanan puutteessa – paistos. Pienet pullamaiset leivät jäivät myös hyvin mieleen.

Toki muitakin ruokia paikanpäällä on, mutta ne liikkuvat siinä hyvän ja keskinkertaisen välimaastossa, joka on helposti ymmärrettävissä, koska noutopöydän ruokalajien määrää on helppo kasvattaa helposti valmistettavilla ruoilla. Huonoiksi niitä ei siis voi syyttää, mielikuvituksettomiksi toki. Tosin keitetty riisi on keitettyä riisiä, tarjoillaan se missä tahansa.

Kaikenkaikkiaan African Pots on ehdottomasti vierailun arvoinen lounasravintola, joka tarjoaa ihan ok hintaisen ja hyvän kokemuksen. Lounasravintolana paikka tarjoaa hiukan nuivan palvelukokemuksen lisäksi melko askeettisen ympäristön ja mausteista ruokaa, mutta varsinainen wow-elämys jää silti kokematta. Arvosanana tämä pudottaa sen valitettavasti 3/5:hen.

Protip: jos käynnilläsi on pöydänkulmalla kookos-chilitahnaa, älä laita sitä lautasellesi. Tai jos laitat, muista tarkkaan missä kohtaa se siinä on.

Coco Grillin venezuelalainen kosketus

Coco Grillin venezuelalainen kosketus

En muista milloin kuulin Restaurante Coco Grillistä ensimmäisen kerran, mutta olin jokseenkin innoissani kuultuani paikan laskeutuvan melko lähelle omaa asuinpaikkaani. En tiennyt silloinkaan mitään venezuelaisen keittiön anneista (enkä oikein tiedä vieläkään), mutta yleiseen eteläamerikkalaiseen asenteen joskus tutustuneena en uskonut saavani ainakaan laajaa vegaanista tarjontaa.

Jossakin välissä tarkemmin paikkaan tutustuttuani hämmästelin sen korkeaa hintatasoa ja hylkäsin paikassa käymisen ajatuksenkin, mutta juuri tästä syystä hämmästyin käydessäni paikassa, sillä hintataso tuntui laskeneen aiemmasta tilanteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty ”Parilla mixta de chorizo, cordero y pollo con salsa de aguacate” -annos kun maksaa naurettavat 20,90e.

Toki tämäkin saattaa tuntua euronjuusto-sukupolvelle kalliilta (tai jos muuten on vähän rahaa), mutta säästän teidät tarpeettomalta pikkujuttujen kertomiselta ja nillitykseltä ja sanon, että tämä on kerrassaan täysin tämän rahan arvoinen annos. Annoksen kaikki osapuolet ovat hyvin tasapainossa keskenään ja vaikka ”mixed grill”-tyyppiset annokset aina menettävät makuaan toisille ainesosille, tämä oli nappiosuma siihen tarpeeseen jossa itse tarvitsin tukevaa ruokaa, simppelisti ja maukkaasti.

Toki itse tavallaan odotin kokemuksesta jokseenkin mausteisempaa, mutta se ei missään tapauksessa tarkoita että annos olisi ollut mauton. Päinvastoin. Annoksen kaikki osapuolet, jopa kana – oli maukasta, kypsennetty oikein ja erottui joukosta. Kokemustani kuvaa sekin, että olen juuri syönyt myöhäisen ja tukevan lounaan tätä kirjoittaessani – ja silti kuolaneritykseni on kasvanut eksponentiaalisesti.

On myös ihailtavaa, että paikka tarjoaa poikkeuksellisia lisukkeita. Ranskalaisista ja kermaperunoista ei tietoakaan, sillä annokseen saa valita kolmesta eri lisukkeesta. Friteeratusta maniokista, tomaattiperunoista ja maissileivästä. Kaikki lisukkeita, joihin en ole törmännyt missään muualla.

Koska ruokailuseurueeni koostui useammasta ihmisestä, pääsin maistamaan näistä jokaista. Tomaattiperunat olivat yllättäen oma suosikkini, jota itse suosittelisin lisukkeeksi. Maniokki ja maissileipä omasivat potentiaalia, mutta johtuneeko suomalaisesta mausta, ne tuntuivat jotenkin pliisuilta mausteisen lihan kanssa.

Kokemukseni perusteella, erittäin vahva suositus. Paikan ilmapiiri on mainio ja palvelu pelaa parhaiten englanniksi. Kohtuuhintaista, erikoisempaa ruokapaikkaa etsiville todella hyvä valinta. Kannattaa mennä kauempaakin.

5/5. Ei muuta sanottavaa.

Musta Härkä & wieninleike

Musta Härkä & wieninleike

Jossakin välissä tähän ryhmään tuli vinkki, että Mäkelänkadulla sijaitseva Ravintola Musta Härkä tarjoilee listallaan myös wieninleikettä. Tänään oli siten se päivä jolloin kävin lähistöllä palaveerattuani tarkistamassa, mihin tuo Mäkelänkadun mustassa aukossa sijaitseva ravintola kykenee.

Hiukan neljän jälkeen sisään kävellessäni tunnelma oli synkkä. Tuntui kuin olisin kävellyt sisään yökerhojuottolaan sen aukioloaikojen ulkopuolella. Pikainen vilkaisu takaoikealle kuitenkin vahvisti, että paikassa on kuin onkin ruokaosasto – ja yleisilmeestä kovasti poikkeava sellainen. Tupakkakopin mieleen tuovan lasiseinän takana oli nimittäin hiukan tunkkaisesti sisustettu, mutta siististi katettu ruokailutila.

Paikan sisäinen ristiriita ei antanut lupaa odottaa kovin korkeatasoista elämystä, varsinkin kun leikkeen hinta (12,90e) edustaa tavanomaista kebabberiatasoa.

Annoksen saapuessa melko pian pöytään, ensivaikutelma löi ällikällä. Annos ei varsinaisesti ole niitä kaikkein suurimpia, mutta annoksen lisukkeet eivät ole myöskään tavanomaisimpia. Toisessa päädyssä suorakulmaista lautasta tarjolla on äärimmäisen maukkaiksi maustettuja (ja omaan makuuni himpun ylikypsiä) uuniporkkanoita ja toisessa kermaviili-majoneesikastiketta.

Tässä vaiheessa hylkäsin ajatuksen klassisesta wienerschnitzelistä lopullisesti.

Itse leike on hinnastakin päätellen possua ja rehellisyyden nimissä, se voisi olla laadukkaampaakin. Hammas tavoittaa kumimaista tuntumaa muutamaankin kertaan tätä leikettä syödessä, mutta vaikka leikkeen leivitys on maultaan onnistunut, on leike onnistuttu paistamaan korppumaisen kuivaksi erityisesti reunoiltaan. On aivan karvan varassa, onko se vielä syötäväksi kelpaavaa. Leikkeen keskiosilta tilanne on jo selkeästi parempi, mutta siitäkin löytyy hiiltyneitä osia. Annoksen kokannut on tehnyt klassiset ”parempi puoli ylöspäin”, mikä toki on enemmän kuin odotettavaa.

Ranskalaiset, kaprikset ja anjovis toimivat – vaikka viimeksi mainittua löytyy annoksesta hälyttävän vähän. Myös sitruunaviipaleen soisi tarjoiltavan lohkona, mutta tämän nyt kaikki tiesivätkin jo.

Noin yleisesti ottaen on hämmentävää välillä törmätä annoksiin, joissa on selkeästi pyritty tavoittelemaan jotain perus kebabberian tarjontaa parempaa, mutta silti hintataso on hyvinkin kohtuullinen. Tämän annoksen suhteen on harmi, että pienet virheet kostautuvat juuri väärissä paikoissa, sillä pienellä pieteetillä tästä olisi helposti rakentunut hyvää 3/5-tasoa oleva hinta-laatusuhteeltaan erinomainen annos. Tällaisena tämä kuitenkin ansaitsee arvosanan 2/5.

Ai niin – tuo valkoinen kastike. Toimi loistavasti ranskalaisten kanssa, mutta sen voisi tarjoilla erillisessä dippikulhossa. Leikeenkin kanssa sen maku pehmensi osittain korpuksi poltettua leivitystä, mutta keskustelu siitä kuuluuko se sellaisenaan wieninleikkeeseen on liene turhaa. Asiakkaan kannalta olisi juuri siksi mukavaa jos sen voisi eristää jo tarjoiluvaiheessa leikkeestä.

Lebanese Food

Lebanese Food

Näin sunnuntaina on vain välillä inhimillistä olla kunnossa jolloin ruumis ja sielu kaipaavat molemmat samanaikaisesti ravintoa, jolloin kohdistuu tarve vahvaan, helppoon ja tarpeeksi energiapitoiseen evääseen. Klassisesti suuntaus on ollut aina pizzan suuntaan, mutta suosin itse nykyään entisempiä vaihtoehtoja – enkä puhu nyt döner kebabista.

Mäkelänkadulle on jossakin välissä avautunut nimessään ilahduttavan hyvin valikoimaansa viestivä Lebanese Food, joten kokemuksia etsivä testiryhmämme suuntasi tänään sinne. Libanonilaista – tai edes lähi-idän suunnalta ruokavaikutteita ammentavia ravintoloita ei vieläkään Helsingissä ole kyllästymiseen saakka, joten on vain mahtavaa että vaihtoehtojen määrä kasvaa.

Mäkelänkadun Lebanese Foodin julkisivu on kieltämättä houkutteleva kaikessa värikkyydessään, mutta sisustus on ehtaa Skanskan lounasruokalatasoa. Tilanteen toki pelastaa se, että emme olleet täällä arvioimassa kalusteita – ja se, että kulahtaneesta yleisilmeestä huolimatta paikka oli lähes täynnä sunnuntai-iltana. Moinen kun herättää aina luottamusta allekirjoittaneessa.

Ravintolan valikoima sisältää peruspizzerian pakolliset antimet, eli peruskebabit ja -pizzat, ml. Dillinger, joka itsessään on niin perussuomalaisen junttieinaria, kuin olla ja voi. Pintaa vähän syvemmälle vilkaistaessa listalta kuitenkin löytyy myös shawarma-annoksia kana- ja nautaversioina, falafeleja, shish kebabeja ja manakisheja (eli hiukan pizzamaisesti pimpattuja leipiä), joita Helsingissä vielä saa melko harvakseltaan. Luonnollisesti löytyy erikseen myös hummusta ja tabboulehia ja ilmeisesti erillisiä meze-kattauksia myös saa.

Jokatapauksessa, tänään oli tarkoitus mennä mahdollisimman helpolla ja ruoaksi valikoitui ”special shawarma” -annos (10,50e), jossa on vähän kaikenlaista.

Vaikka edellämme oli kaksi muuta pöytäseuruetta, tuli ruoka alle 15 minuutissa. Annos käsitti luvatunlaisesti niin kana- kuin nautasuikaleita, salaattia, riisiä ja ranskalaisia perunoita.

Lisukkeista salaatti oli hintatason huomioonottaen keskivertoa, ranskalaiset juuri ja juuri syömäkelpoisia ja riisi nyt sitä mitä riisi nyt ylipäätään on. Syötävissä, mutta eihän se ikinä millekään maistu. Annoksen kastikkeiden sekoittaminen riisiin auttaa asiassa kovasti.

Kanan ja itseasiassa myös lihan osalta voisi sanoa samaa – maut ovat kohdallaan, mutta ainakin itse kaipasin vielä enemmän potkua. Tosin koska ravintola oli itselleni aiemmin tuntematon, pyysin kysyttäessä miedon vaihtoehdon ja vielä pimeän peittoon jäi, millainen tulinen vaihtoehto oli. Olen harmissani, jos se olisi vain kastikkeiden osalta tiukemmin pakattu – sillä lihat itsessään oli hyvin preparoitu ja maut olivat niissä kohdallaan. Paikka kuitenkin selkeästi ansaitsee toisen käyntikerran, jolloin maistelua voisi jatkaa. Löytyisikö tästä ryhmästä kenties kiinnostuneita, jos järjestettäisiin yhdessä ekskursio paikkaan syksyn aikana?

Joka tapauksessa, Lebanese Foodin Shawarma Special edustaa etnisessä kastissaan hyvää ja edullista keskitasoa. Se ei tee mitään (pl. ranskalaiset perunat) mitenkään erityisen huonosti, mutta ei nouse myöskään parrasvaloihin. Hinta-laatusuhteeltaan kannatettava ostos ja siksi ansaitsee arvosanan 3/5. Jos annos olisi euron kalliimpi, arvosana olisi pudonnut numerolla.