00990

Vilamo

Vilamo

Olin käyny paikanpäällä Ravintola Solvikissä aika tarkalleen kolme vuotta aiemmin, mutta jossain vaiheessa tuo lounaalla positiivisesti yllättänyt ravintola on lopettanut olemasta ja samassa tilassa on nyt Ravintola Vilamo. Syytä toki voidaan vain arvailla, mutta veikkaisin taannoisella kulkutaudilla ollut osansa asiassa sanottavana.

Jokatapauksessa, istahdimme syömään rauhallisena arki-iltana vähän yli tunti ennen sulkeutumisaikaa ja ensimmäinen havainto oli, että tilauksen tekemisessä kesti yli 20 minuuttia. Syy tähän löytyi toki yksittäisestä isosta seurueesta, joten sinänsä ymmärrettävää. Yksittäisen asiakaskokemuksen kannalta toki riskit ovat melkoiset.

Tilasin kuitenkin paneroidun porsaanleikkeen (22,60 €) ja sen lopulta saavuttua huomasin paikan nimen lisäksi vaihtaneen myös laatutavoitteitaan. Paitsi että porsaanleike oli niin pieni, että luulin ensin saaneeni lastenannoksen, voisin myös veikata sen olevan puolivalmiste jonkin suuren lihatalon bulkkihihnalta. Myös leikkeen pinta antoi ymmärtää tämän – tappavan tasaisesti (voisiko sanoa, koneellisesti) leivitetylle päällispuolelle oli lipsahtanut vähän liikaa suolaa ja pohjalta leivitys oli joko palanut tai puuttui kokonaan. Vaikka tämä on pyritty selvästi frittaamaan kovalla tulella, ei rasvaa oltu lisätty pannulle enää leikettä käännettäessä. read more

Vuosaari , , ,

Ravintola Loisto

Ravintola Loisto

En ajatellut 200. artikkelin tälle sivustolle käsittelevän satunnaista ravintolaa Vuosaaressa, mutta näin siinä nähtävästi kävi. Odottelin asuntonäyttöä alueella ja päätin kuluttaa tunnin myöhäiseen lounaaseen. Koska alueen muut ravintolat oli oikeastaan kokeiltu, osui arpa Aurinkorannalla sijaitsevaan ravintolaan.

Netistä kaivetut etukäteistiedot eivät antaneet odottaa kovin paljoa – muutamia kotiruokavaihtoehtoja, pizzaa, useampia intialaisia ruokia ja muutama erilainen pihvi- ja kala-annos. Päädyin itse grillipihviin (14e). read more

Vuosaari , ,

Ravintola Solvik

Ravintola Solvik

Taannoin piti itäisestä Helsingistä löytää nopeasti lounaspaikka ja koska toverini Oskari oli paikan wieninleikettä käynyt maistamassa, valikoitui kohteeksi Ravintola Solvik. Valitettavasti aurinkoisen maanantailounaan elementteihin ei wieninleike kuitenkaan kuulunut, sillä ystävällisen DDR-henkinen tarjoilija ilmoitti välittömästi, että lounaslistan ulkopuolelta ei tilata. Tätä on syytä totella mukisematta, koska siihen aina on olemassa jokin syy – ja tästä syystä valinta kohdistui paikan lounaslistalla koreilevaan pippuripihviin. Hinta 16,50e, joka ei rehellisyyden nimissä antanut odottaa annokselta kovinkaan paljoa. Tosin hintaan kuului myös suhteellisen kattava salaattipöytä, sekä kahvi/tee ja jälkiruoka, joten keskinkertainenkaan annos ei pettymys olisi.

Annos saapui täsmällisesti viidentoista minuutin päästä tilauksesta. En silmämääräisesti pysty päättelemään minkä kokoinen annoksen pihvi oli, mutta monesti lounasannosten lihamäärään pettyneenä yllätyin hyvin positiivisesti. Varsinkin, kun se tärkein, eli lihan laatu ja maustaminen olivat myös täysin kohdallaan. Kastiketta on reilusti, jopa vähän liikaakin ja hetimiten harmittelin, miksen ymmärtänyt pyytää sitä sivuun. Maku siinä kuitenkin on kohdallaan, synkän pehmeä kermaisuus yhdistyy tiukkaan pippuriin, jota ajoittain olisi saanut olla ripaus lisääkin. Maut ovat tasapainossa ja kokemus on todellakin kohdallaan.

Lisukkeista tosin keittiön viitseliäisyys vasta kuitenkin mitataan, mutta olin vähän hämmentynyt niitä maistettuani. Perunat olivat rapeita, niiden maustaminen on juuri eikä melkein, sekä lisukkeena useinmiten tarjotut vihannekset ovat rapeita. Missä on lounailta tutut vettyneet ja pehmeät vihannekset tai kumiperunat? Missä on suomalainen lounaskattauksen perusoletus? Miksi Solvik kiusaa meitä näin!? On nimittäin häpeä, että tällaisia lounasannoksia Helsingissä on niin harvassa, jossa 16.50 eurolle tuntee todellakin saavansa vastinetta. Toki annoksen rinnalle otettu neljän euron hintainen virvoitusjuomalasi tuntuu itsessään törkeältä, mutta katteen ujuttaminen sinne annetaan helposti anteeksi tällaisen ruoan edessä.

Ravintola Solvikin pippuripihvi menee nimittäin kevyesti syömieni lounasannosten TOP5:een. Toki oman latauksensa aiheeseen antaa myös kesäpäivinä erinomainen suojainen terassi jossa lounaansa on helppo nautiskella, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö tässä olisi asiansa osaavaa keittiöhenkilökuntaa taustalla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa salihenkilökunnasta, jonka palvelu on täysin eleetöntä ja joka sanaakaan sanomatta käy noukkimassa lautaset pois pöydistä. Hymyn kerta tarjoiltu ”Maistuiko?” ei haittaisi, vaikkei olisikaan kiinnostunut kuulemaan vastausta.

En rehellisesti muista yhtäkään lounasannosta, jossa kohtuullinen hinta yhdistyy näin tervetulleella tavalla erinomaiseen suoritukseen. Tätä kannattaa käydä kokeilemassa kauempaakin. Heittämällä 4/5 ja hyvin lähellä numeroa suurempaa arvosanaa. Erittäin korkea suositus kokeiluun.

Vuosaari , , , , ,

Hansinin wieninleike

Hansinin wieninleike

Näin aurinkoisena talvipäivänä askel johti kohti itäistä Helsinkiä ja pitkästä läpikäytävien winkkaripaikkojen listasta valikoitui Aurinkolahdessa sijaitseva Hansini. Kyseessä on Sri Lankalainen ravintola, joka ensivaikutelmalta vaikuttaa tavanomaiselta kebabberialta. Listalta löytyy pizzaa ja kebabia, mutta myös laaja valikoima sri lankalaisia ruokia.

En muista oliko tänään siis ensimmäinen kerta jolloin olin todella harmissani, että ”joudun” kokeilemaan wieninleikettä persoonallisempien ruokien sijaan, mutta jokainen on oman polkunsa tallaaja ja tämä on kai oma painolastini. 🙂

Paikan wieninleike on kohtuuhintainen (10,50e) ja saapuu pöytään noin varttitunnissa. Ensivaikutelma hämmentää, sillä itse leike on vaalein näkemistäni. Paistopinnassa on selkeästi pintarapeutta, mutta epäilykset heräsivät heti leivityksen onnistumisesta.

…ja valitettavasti ne myös osoittautuivat todeksi. Leivitys ei sinänsä ole raakaa tai puuromaista, mutta jokatapauksessa siitä on jotenkin onnistuttu tekemään niin paksu, että suutuntuma on kokolattiamaton luokkaa. Tämän vielä kestäisi, mutta myös mausta puuttuu melkolailla kaikki. Aivan täysin mauton ei tämä ole, sillä häivähdys rasvan ja suolan liittoa on siellä jossakin takapaksissa odottelemassa osumista makunystyröille.

Leikkeen koko on sitävastoin positiivinen yllätys, sillä leike ei ensivaikutelmaltaan ole ainakaan pieni. Se on tosin moukaroitu jossakin (keittiöstä ei liiemmälti hakkausääniä kuuulunut) kuitenkin vähän epätasaisesti ja reunoista löytyy jänteitä.

Lisukkeina tarjolla on kaikki perus-kebabberiavaihtoehdot, eli paistinperunoita tai muussia on turha toivoa. Ranskalaiset olivat ihan ok, kuten myös sivussa oleva salaatti. Kuten aina, sitruuna olisi toiminut paremmin lohkona ja kaksi pientä anjovista olivat lähinnä koriste. Kapriksia ei näkynyt mailla halmeilla, mutta tällä tasolla ne eivät olisi muutenkaan pelastaneet mitään.

Kuulisin todella mielelläni Aurinkolahdessa asuvilta paikan muusta tasosta kommenttia, sillä ruokalista vaikutti osaltaan todella kiinnostavalta ja maahanmuuttajien omistamissa pienravintoloissa peruskebab-pizza-leikeosastolla harvemmin mitään yllätyksiä on luvassa (poikkeuksia tottakai aina on). Siinä mielessä tämä tottakai on täysin validi arvostelu paikan wieninleikkeestä, mutta ravintolan itsensä osalta tätä en itsekään pitäisi yleistettävänä arviona kokonaistasosta. Hansinista löytyy siis paljon kiintoisampiakin annoksia, eikä wieninleike ole mitenkään suositeltavan arvoinen. Siitä huolimatta, jos makua löytyisi enemmän ja paistopinta olisi kohdallaan, tämä olisi kevyesti 2/5 annos. Tällaisena kuitenkaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin 1/5.

Vuosaari , , ,