Koska viimeisestä wieninleikearvostelusta on jo hetki aikaa kaikenlaisten kiireiden ja ulkomaankomennusten myötä, niin palataanpa takaisin juurille heti ensimmäisen kotiutumispäivän myötä. Siispä testiin Ravintola KarlJohanin wieninleike.
Myönnän, että oma mielikuvani paikasta oli ohikulkevan kaupunkilaisen silmin melko pömpöösi pönötyspaikka, mutta sisäänkävelijän ensivaikutelmana KarlJohan vaikuttaa varsin lämminhenkiseltä pikku ravintolalta.
Tilaus otettiin vastaan ystävällisesti ja sitä toimitukseen kesti noin 10 minuuttia. Tosin tilattaessa unohdettiin kertoa hiukan sivummassa olevasta salaatti- ja leipäpöydästä, josta pieni miinus. Ensikävijänä ei sitä välttämättä huomaa tai osaa edes kaivata.
Itse annos on hyvin lounasmainen ja jopa tavanomainen sivussa olevia puolukoita lukuunottamatta. Leikkeestä on vaikea sanoa päällisiltä puolin, onko kyseessä talon omaa valmistetta vai valmisleike – niin tasaisen koneelliselta leivitys vaikuttaa.
Paistopinnat ovat kuitenkin tasaiset ja leivitys tiiviin rapea. Mistään kuohkeudesta ei ole jälkeäkään. Pintamauste on sopiva, tosin nyanssit suolan määrässä ovat pitkälti enää tällä tasolla vain makuasioita – ymmärrän heitä joiden mielestä tämä kaipaisi hiukan enemmän suolaa.
Leike on myös jäänyt tasaisen paksuksi, joka myös indikoi ikäväkseen valmisleikkeen suuntaan. Paksuus myös tuo vähän ongelmia ja joissakin paloissa liha oli jäänyt reilusti pinkiksi. Possunleikkeen kyseessä ollessa, useimmat preferoisivat sen olevan täysin kypsää – itselleni ei merkitystä.
Annoksen kanssa tarjottu perunamuusi on erittäin hyvää. Myllytys on tehnyt toki siitä omaan makuuni hiukan liian tasaista, mutta maku on kohdallaan. Selkeästi parempaa keskiluokkaa.
En muista, olenko kertaakaan törmännyt siihen, että wieninleikkeen kanssa olisi tarjottu puolukkaa, mutta tässä sitä nyt tosiaan on. Pohdin pöydässä hetken, että mistäköhän keittiö tämän on ottanut. Onkohan tarjolla ollut poronkäristystä vai onko KarlJohanin tapana laittaa aina perunamuusin kylkeen tätä metsiemme vaginaalista marjaa. Jokatapauksessa, vaikka puolukka on perikansallinen marjamme joka kuuluu moniin ruoka-annoksin täysin suvereenisti, tässä se on täysin poissa paikaltaan. Puolukoiden hapan kirpeys vie terää oikeastaan kaikilta muilta annoksen mauilta ja peittää ne alleen. Toki sen voisi syödä erikseen tai piristää pelkkää perunamuussia sillä, mutta puolukoista kertynyt neste imeytyy lautasella myös sen vieressä olevan leikkeen leivitykseen. Maximum huonous, jos minulta kysytään.
Muuta huomioitavaa on, että tilaamani annos oli nimenomaan lounasannos ja 16 euron hintaiseksi melko kallis. Ravintolan listalla ei muina aikoina wieninleikettä ole ja varsinainen pommi hinnoittelussa tuli 0,25L virvoitusjuoman hinnoittelussa. Se nimittäin oli rapeat 3,5 euroa. Ymmärrän hyvin, että ravintola vetää juuri virvoitusjuomista katetta, mutta 14 euron litrahinta on jo liki kiskontaa.
Loppujenlopuksi, Ravintola KarlJohanin wieninleike on karaktäärinen lounasversio vanhasta klassikosta. Se ei millään tasolla pärjää parhaan wieninleikkeen kamppailussa edes tämän kaupungin sisällä, mutta lounasannoksena sen painoarvo nousee reilusti parempaan keskiluokkaan. Se on valmistettu hyvin, siinä itsessään ei ole varsinaisesti dramaattisia virheitä ja lähinnä lähialueiden kilpailu ja ravintolan hintataso ovat syitä, miksi tätä ei voisi käydä kokeilemassa muutenkin. Annoksena kuitenkin paras 3/5 tähänastisista.
