Papa Andreas

Papa Andreas

En tiedä milloin tämä paikka on esplanadille avattu, mutta löysin tämän kuten monet ravintolat – netistä googlaamalla. Kaupunkimme on viime aikoina tuntunut saaneen kreikkalaisia ravintoloita useampia ja kehityksestähän ei voi olla lainkaan pahoillaan.

Andreas-isin mesta valikoitui kuitenkin aurinkoisen lounaan pitopaikaksi torstaina keskipäivällä. Sisäänkäynti Esplanadilla on hiukan hukassa, mutta kadulla oleva ständi opastaa eksyneen perille. Kulkureitti korttelin keskellä olevalle sisäpihalle on ehkä kaupungin pramein. Lattiat, seinä ja katto jotain messinkiä tai kenties elaksoitua alumiinia? En tiedä, en ole metallurgi. read more

Ravintola Teatterin Deli

Ravintola Teatterin Deli

Ravintola Teatterin DELI-salaattibaari osui tänään tielleni etsiessämme raikasta kesälounasta. Sisään kävellessä ovella tervehti valmiiksi lautasille annosteltujen pohjasalaattien armeija ja ystävällinen asiakaspalvelija, joka selitti nopeasti toimintaperiaatteen kysyttäessä. Paikka siis tarjoilee salaatteja kahdella valinnaisella täytteellä hintaan 10,90e, lisätäytteiden maksaessa kevyet 2,5e.

Täyte- ja kastikevalikoimissa on varsin tavanomaisia vaihtoehtoja, mutta myös vähän harvemmin nähtyjä. Itse valitsin kastikkeeksi sitruunavinaigretten ja täytteeksi mangokanan ja pestomozzarellat, enkä oikeastaan kumpaankaan pettynyt. Mozzarellapallot ovat ”ihan ok” ja mangokana taasen varsin oiva, makea lisä salaattiin. Muuten vinaigrette itse oli jopa erinomaista ja ansaitsisi reseptinsä julkistuksen (jos jollakulla on, kopioikaa se kommentteihin).

Tapani mukaan, sorkin myös lounasseuran annoksesta täytteitä, joista parsaravioli ansaitsee 4/5 -maininnan (ollakseen kympin salaatin täyte) ja valkosipuliherkkusienet pientä 2/5-sapiskaa.

Vaikka salaattilounaaksi Delin ratkaisua voi pitää jopa erinomaisena, ei paikasta välittynyt klo 15 aikoihin mitenkään kokonaisvaltaisen palvelun riemu. Ulkona olevista terassipöydistä puolet oli saapuessamme täynnä likaisia astioita ja sisällä kolme neljästä paikalla olevasta asiakaspalvelijasta keskittyi toistensa kanssa turinointiin. Toki ravintolassa tekemistä aina riittää, mutta terassipöytien siivous kuumana kesäpäivänä kannattaisi pitää prioriteettina. Ne siivottiin viereisistä pöydistä siivottuamme omamme itse, vasta ehdittyämme oman ateriamme puoliväliin.

Pohjimmiltaan, paikka on valmissalaattien pikalounas, jota myös hintataso tukee osaltaan. Tässä osassa kaupunkia hinta-laatusuhteeltaan hyvän salaattiaterian löytäminen voi joskus olla työn ja tuskan takana, mutta jotenkin odottaisin Royalin pyörittämiltä paikoilta vielä nykyäänkin parempaa palvelutasoa, vaikka kyse onkin ”vain” salaattidelistä. Tästä huolimatta, arvosanan keskittyessä pelkästään annokseen, suositus varauksella – 4/5.

Manhattan Steak Housen wieninleike

Manhattan Steak Housen wieninleike

Wieninleikekierrokset jatkuvat ja tänään kohteeksi valikoitui Manhattan Steak House eteläisellä Esplanadilla, aivan ruotsalaista teatteria vastapäätä.

Olen käynyt ravintolassa viimeksi joskus ehkä 15 vuotta sitten, joten muistikuvat olivat pitkälti hataria. Paikka ei tunnu kutsuvalta, sillä sisustuksen taso on hyvin lounasruokamainen. Lounasaikaan kahden jälkeen paikka oli vielä puolilaan, joten ainakaan asiakaspulaa ei Manhattanilla ole. Hyvä merkki, ellei puolet tuntuisi olevan ohikulkeneita turisteja.

Koska oli lounasaika, on myös annos lounaslistalta. Tämä oman arvaukseni perusteella tahtoo sanoa, että normaalisti 180-200 gramman painoinen leike olikin annoksessa 120 grammainen. Tämä toki kannattaa ottaa huomioon tätäkin lukiessa, mutta itse annoksen laatuun lounasruokailun halvemmalla hinnalla ei toivottavasti ole vaikutusta.

Itse palvelu toimi suhteellisen nopeasti. Annos saapui pöytään täsmälleen 15 minuutissa kuitin antamisesta ystävällisen toivotuksen saattelemana. Annoksen lisukkeiksi olisi ollut leegio erilaisia perunavaihtoehtoja, mutta valitsin klassisimman – eli paistinperunat.

Lisukesalaatti annoksessa oli melko mitäänsanomaton, mutta peruskuppilioden nahistuneisiin salaatteihin verrattuna keskivertoa parempi. Tai voisiko sanoa – useita tunteja tuoreempi. Itse perunat taas tuottivat pienen pettymyksen. Valmiiksi kuutioituja perunoita olisi voinut paistaa vähän rapeammiksikin – nyt isommat palat tuntuivat jopa vähän raaoilta. Mausteena leikkeeseen on sitruuna – kaprikset ja anjovis on tästä annoksesta jätetty pois kokonaan.

Itse leike läpäisi pohjatarkistuksen täysin pistein, eli leikkeen pohjaa ei oltu vahingossa poltettu ja kätketty se vain alapuolelle. Toki halpojen wieninleikkeiden helmasynti, eli pehmeämpi kuorrutus löytyy myös tästä leikkeestä pohjapuolelta. Sen korvaa kuitenkin leikkeen pinta, joka päällipuolella oli juuri sopivan suolaista ja jopa tasaisen rapeaa.

Leikkeen raaka-aineena on katajaisesti possu – ja se on nuijittu useampaan kertaan – tai vedetty jonkin mankelin lävitse, sillä se oli yksi ohuimmista mitä olen nähnyt. Ihan paperinohueksi sitä ei voi sanoa – tekstuuria riitti suupalasessa aina puraisuun tai kahteen.

Kaikenkaikkiaan Manhattan Steak Housen wieninleike osoittautui pienoiseksi yllätykseksi. Se on edullinen, se täyttää lounasleikkeen vaatimukset – se on ”ihan hyvin” toteutettu, mutta mitään suurempia värinöitä se ei aiheuta. Olisi kiva sanoa, että tämä annos olisi se lounasruoka mihin ydinkeskustassa kannattaa suunnatta wieninleikettä halutessaan, mutta kaikesta huolimatta tämän syönnin jälkeen jäi vähän kusetettu olo.

Hinta ei ole kuitenkaan paha (10,20e) ja toteutus ihan ok. Siispä arvio 3/5 on paikallaan.