John Scott’s

John Scott’s

En muista kuulinko tästä ruotsalaisesta pubiketjusta ensin Tampereen vai Helsingin päädystä, mutta itse marssin tänne Helsingin Arkadiankadulla olevaan ravintolatilaan arkipäivän alkuillasta vain huomaamaan paikan ammottavan lähes tyhjänä. Muistelen samassa ravintolatilassa joskus olleen Chicosin tai muun vastaavan ketjuravintolan, eikä ensivaikutelma juuri erilainen ollut – sillä poikkeuksella tosin, että nyt puhutaan valmiiksi pureskellusta konseptipubista, eikä perheille suunnatusta ruokaravintolasta. read more

Backyard Pick

Backyard Pick

Helsingin Kampissa on jossakin välissä avannut uusi ravintola, aivan Arkadian Alkon välittömässä läheisyydessä. Paikka muistuttaa ensinäkemältä paikan luonteesta, muistaakseni paikassa on aina ollut jonkinlainen perheravintola – viimeksi muistan samalta kohdalta Chico’sin.

Paikan yleisilme ei ole siis muuttunut ja sisään kävellessä tuntuu atmosfäärin tähtäin keski-ikäisessä perheidyllissä, jota on maustettu pienellä palalla vuoden 2012 ravintolasisustusmessujen parasta valikoimaa.

Mikä vierailijalle ensimmäisenä tulee huomoitavaksi on innokas palvelu. Molemmilla kerroilla vastassa on hetkessä tarjoilja, joka hallitsee tilanteen vallan iloisin ilmein. Ensimmäisellä kerralla seurassani oli myös nirso kuusivuotias, jolle lounasajasta huolimatta keittiö teki kinkkupizzan – puoleen hintaan, mistä erityisen suuri plussa. Lounasajalla ennen klo 15 ei siis listalta saa tilattua erikseen haluamaansa, joka kannattaa ottaa huomioon.

Lounastarjonta itsessään on muuten melko tavanomainen noutopöytä, lämpimiä ruokia on valikoimissa neljä, joista selkeästi yksi vegaaninen vaihtoehto ja yksi pizza – muiden varmaankin rajoittuen liha-kala-kana -akselille. Lounaspöytänä arvioituna Backyard Pick edustaa tasaista keskiluokkaa – se suorittaa pestinsä tasaisella laadulla, mutta varsinaista hurraahuutoja ei pääse yhden lounaskäynnin perusteella huutelemaan. Tarjolla ollut paahtopaisti on mureaa, joskin hiukan mautonta, valkosipuliperunat toimivia ja kanalasagne hiukan keskitasoa parempaa. Jälkiruokapöydästä löytyvät donitsit voisi päivittää useammin, nyt ne jo yhden maissa ovat kovin kuivuneita. Lounastarjontaa vaivaa myös tietynlainen mielikuvituksettomuus, mikä toisaalta tuo myös asiakkaille turvallisuutta.

Ensimmäisellä käynnillä palvelu oli kuitenkin se joka pelasti tilanteen ja päätin käydä seuraavana päivän paikassa uudelleen, varsinkin kun listalta löytyy Fish’n Chips (20e). Saavuin klo 15 jälkeen lähes tyhjään ravintolaan, jälleen iloisen asiakaspalvelijan vastaanottamana ja tilasin heti ovella annoksen, jonka saapumisessa kesti yli puoli tuntia.

Vaikka annos ensinäkemältä vaikuttaa siansorkilta, on hienoa huomata kalaa olevan annoksessa reilusti. Samaa tosin ei tule sanottavaksi ranskalaisista joita löytyy pohjalta kourallinen. Annoksessa on myös niin tartarkastike kuin ketsuppikin kätevästi pikku kupeissa, sekä reilusti muussattua hernettä. Ensivaikutelma kallistuu reilusti positiivisen puolelle.

Haarukalla kokeiltaessa, mieli kuitenkin synkistyy. Kalan leivitys on todella kovaa ja haarukan kanssa joutuu todella tekemään töitä siitä selviämiseksi, työsarka aiheuttaa helposti syödessä myös sen, että kala itsessään muussautuu puuroksi. Makukaan ei sanomattoman paljoa hivele, jota lautaselle luovutettu sitruunaviipale antaa hiukan lisäbuustia, mutta ihmeitä sekään ei pysty tekemään. Ranskalaiset ovat kuitenkin toimivia, kuten myös tartarkastike. Tosin ranskalaisissa listan mukaan piti olla valkosipulivoita, mutta mitään sellaista ei ainakaan tullut havaittua.

Kahden kokemuksen perusteella on helppo sanoa Backyard Pickin olevan palvelultaan ilahduttavan positiivisesti toimiva ravintola, jossa toivottavasti ruoan saapumisen kesto pysyy normaalisti järkevissä rajoissa. Lounas toimii erittäin hyvänä vaihtoehtona alueen harvoihin muihin buffetlounaisiin, vaikkei riemunkiljahduksia aiheutakaan ja pizzat ovat yllättävänkin toimivia. Sitävastoin paikan Fish & Chips 20 euron hintaisena on järisyttävän ylihintainen, josta voisi helposti poistaa 1/3 annoksen kalasta, tehdä kahden jäljellejäävän oikein paistamisesta tavoitteen ja lisätä annokseen ranskalaisia. Ja tietysti pudottaa hintaa ainakin neljänneksen.  Nyt kuitenkin tuomio pudottaa paikan keskinkertaisuuteen, eli 3/5 on varsin sopiva arvosana.

Papito Helsinki

Papito Helsinki

Narinkkatorin laidalla sijaitseva Papito Helsinki on kiinnittänyt huomiota muutamaan otteeseen ohikävellessäni, mutta kioskimainen luonne ja ”teen jo itse loistavaa chiliä, miksi söisin sitä ulkona” -asenteeni on sulkenut sen tehokkaasti pois etsiessäni ruokapaikkaa keskustassa. Tänään törmäsin kuitenkin mahdollisuuteen maistella paikan classic-annosta vegaanisena ja siksi siitä myös lyhyt maininta tänne.

Papiton luokittelee helposti texmexiksi, vaikka tarjonta on kioskimuotoisen yksinkertaista. Pohjimmiltaan kaikki annokset ovat chili con carnen – tai vastaavan vegeversion pohjalle rakennettuja ja eroja löytyy vain lisukkeista.

Classicissa maut ovat yksinkertaiset, chilin lisäksi lautaselle tulee tomaattia, creme fraichea, jalopenoja, korianteria ja limeä. Lihaversiossa lisäksi vielä cheddarkastiketta. Tuoreet ainekset maistuvat ja erityisesti vegaanisesta creme fraichesta täysi kymppi – se toimii yhtä hyvin kuin epävegaaninenkin.

Kaksi selkeää subjektiivista miinusta kuitenkin.

Ensinnä se pienempi ja mitättömämpi: nachot ovat tavallisia. Sinänsä niissä ei ole mitään vikaa, paitsi annoksessa ne on laitettu chilin kanssa kosketuksiin, joka tekee osasta niistä hetkessä pehmeitä.

Sitten se, mikä itseäni vaivasi enemmän. Chilissä on nestettä melko paljon. Olen nähnyt keittomaisempiakin chilejä, joten Papiton versio ei ole todellakaan mikään huono – mutta tiiviimmäksi paistettua olisin itse kaivannut.

Sitten lopuksi se paras pointti – hinta annokselle on halpa. Classic-annos vegaanisena maksaa 7,90e joka on ”kevyenä” lounaana varsin kelpo hinta ja päihittää kevyesti mäkkärin hamppariaterian. Lihaversiona sama maksaa 8,70e, joka ei sekään tunnu turhan kalliilta. Jotenkin piristävää nähdä myös yksinkertaista ruokaa tarjoava paikka, jossa liha maksaa lihan hinnan, normaalistihan vegaaninen ruoka on aina kalliimpaa.

Ne teistä, jotka olette nachoja aina pitäneet alkuruokana tai oluen kanssa nautittavina suolapaloina, ette välttämättä saa tästä suuria kicksejä, mutta Papiton setti on tasainen vaihtoehto nopeaan nälkään ydinkeskustassa. Pikaruoka-annoksena 4/5.