Syvällä Mikonkatu 6:n designputiikin uumenissa on pienoinen kahvila, joka kantaa nimeä Wild. Paikasta ei ensivilkaisulla edes olettaisi saavan keskinkertaista salaattia kummempaa lounasta, mutta hiukan kulman taakse kätköön on piilotettu liitutaululle piirretty lounaslista, joka käsittää aina kolme eri annosta. Kasvis, kala ja liha, joista itselleni tällä vierailulla valikoitui viimeisin. Villisika.

Ensivaikutelmaltaan paikka on yhden aikaan iltapäivällä huolestuttavan hiljainen. Kuulosteltuani lähipiiristä paikasta kokemuksia, se tiivistyi kahteen toteamukseen – ensinnäkin siihen, että lounaslistan tietoja on vaikea löytää ja siihen, että ne, jotka ovat paikalla käyneet, ovat olleet kovin tyytyväisiä.

Asiakaspalvelu on hiukan sekavaa ja tilaukset tehdään tiskiltä. Muita asiakkaita ei jonossa ole ja annokset tulevat melko nopeasti – noin kymmenessä minuutissa.

Lautanen yllättää runsaudellaan, sillä odotin ehkä hiukan fiinimpää piperrystä. Toki päälle aseteltu villisika ei määrässä vedä vertoja sille lähikuppilan leikeannokselle, mutta vajavuutta on paikattu salsiccia-makkaraa lisäämällä. Tämän lisäksi lautaselta löytyy toki halkaistu kananmuna, muutamia krutonkeja, punaisia viinimarjoja ja tomaatteja. Ja salaattia.

En ihan tosiaan odottanut tällaista, salaatilla on saatu aikaan runsautta ja se ei välttämättä ole huono asia. En edes ajatellut aiemmin, mutta odotin annokseen jotenkin myös reilummin hiilihydraatteja, mutta tällaisena annos on juuri sitä, mitä keskikehonrakennusta tahtomattaan harrastava keski-ikäinen mies ehkä tiedostamattaan on aina tarvinnutkin. Ja toki, jos tärkkelystä kehoonsa kaipaa, löytyy annoksen lisäksi myös leipää.

Tähän kaikkeen olisi kenties latautunut liikaa hipsterifaktoria, ellei ensipuraisusta lähtien annos olisi loistava. Näin muutama tunti lounaan jälkeen on vaikea tavoitella tekstissä sitä tunnetta, kun kaikki on kerrassaan loistavasti, eikä oikein mistään löydy mitään huonoa sanottavaa. Liha on maukasta ja valmistettu erinomaisesti, makkaravalinta on täydellinen, viinimarjat tuovat mukanaan mukavasti björktwistiä ja jumalauta krutongit, nuo halpamaisuuden perikuvat – ovat nekin valmistettu annokseen pieteetillä. Ainoa harmi on, että 15 euron hintaisena annos on lounaaksi suhteellisen kallis, mutta samalla paras mittari hintalaatusuhteesta on se ilmeisin:

Tästä maksaminen ei vituttanut yhtään. Ei sitten tippaakaan. Päinvastoin, teki mieli lisää.

Jostain syystä kuitenkin tämän jälkeen jäi vähän pohdiskeleva olo, kun seuralaiseni kanssa puhuttiin – olisiko sopiva arvosana neljä vai viisi tähteä. Pienet nikottelut hiukan ponnettomassa palvelussa, tarjonnan salaileminen ja himpun liian kahvilamaisessa interiöörissä eivät tue parasta mahdollista arvosanaa, mutta koska itse annos oli kerrassaan loistavasti rakennettu, erinomaisista raaka-aineista ja tuoreine makuineen, ei edellä mainitut pikku vajavaisuudet riitä pudottamaan sitä alemmalle tasolle.

Menkää ihmiset kokeilemaan vielä kun voitte. Tällaiset paikat menevät ennemmin tai myöhemmin pilalle.