Voi jösses. Joskus sitä vaan toivoo näin jälkikäteen, että olisi syönyt kotona.

Kampin keskuksen päädyssä oleva Bruuveri oli joskus vuosia sitten luottopaikkani, mitä tuli satunnaisen oluttuopillisen ja keskitasoa hitusen paremman ”pubiruoan” kanssa. Sitten tapahtui jotain – oli se jälkikäteen ajateltuna korona, naimisiinmeno tai vaan kyllästyminen – ja Bruuveri katosi tutkastani pitkäksi aikaa.

Kunnes olin menossa hammaslääkäriin nälkäisenä ja oli tunti tapettavana ennen piinapenkkiin istumista. Katsahdin Kampissa ympärilleni ja kas – Bruuveri oli vielä voimissaan ja listalla oli wieninleike. Tosin nimeltään Dirlandaa (24 €).

Vitun Dirlandaa, saatana. Siinä olisi pitänyt olla varoitusta riittävästi. Mutta ei – nälkä vei ja riski oli otettava. Jätin siinä muistamatta, että olen testannut annoksen kahdesti aiemminkin, vuonna 2019 ja 2017 – kannattaa käydä lukemassa nuo artikkelit ensin!

Bruuverin tiskillä palvelu pelasi täydellisesti, olihan myöhäinen iltapäivä ja mitään ruuhkaa paikassa ei tuntunut olevan. Nurkkapöydissä keikkui muutama kantapeikko ja muuten Kamppiin kaljalle eksyneitä keski-iän ehtoopuolella olevia varhaiseläkeläisiä ja futisfaneja. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että jopa baarimikko suhtautui tilaukseeni hiukan etukäteen pahoitellen, mutta en tiedä – ehkä se vain post-traumaattisessa oireilussani tuntuu siltä.

Istuin kuitenkin pöytään ja leike saapui pian vasta-avatusta keittiöstä. Ensivilkaisulta annoshan näytti hyvältä! Kokoa on ihan kivasti ja vuori perunamuusia aina parantaa annosta – paitsi jos itse leike makaa sen päällä, kuten tässä tapauksessa. Tarkemman tarkastelun myötä ensivaikutelma painui kuitenkin vakavasti miinukselle.

Ensimmäinen veitsen kosketus leikkeen pintaan löi todellisuuden välittömästi esiin. Leikkeen pinta on täysin kuiva ja käytännössä palanut. Pinta on kuin öljyssä uitettua hiekkapaperia, josta tihkuu rasvaa kaikkialle. Maku ei myöskään ole tätä parempi, sillä yhtään liioittelematta leikkeen ensimmäinen pala tuntuu ja myös maistuu juuri siltä. Hiekalta. Lohtu asiassa on, että koko leikettä ei olla onnistuttu polttamaan, mutta tilanne ei sanottavasti parane, ainoastaan hiilen maun osuus kokonaisuudesta vaihtelee.

Leike lilluu keltaisessa rasvassa, eikä maussa ole mitään ulottuvuuksia. Liha itsessään on yllättävän tasalaatuista, mutta leikkeen nuijinta on jäänyt puolitiehen ja se on jätetty aivan liian paksuksi ja lopulta pilattu lopullisesti valmistusvaiheessa.

Rehellisesti sanottuna, käsittämättömin asia on, että söin leikkeen kokonaan.

Kaksi syytä: oli nälkä ja kuten äiti on aina sanonut, lihaa ei heitetä roskiin, koska jokin eläin on kuollut sen vuoksi.

Tosin äiti on myös sanonut, että sitä ei myöskään polteta pilalle, mutta vittujako sitä ihan kaikkia ohjeita ravintolakoulussa kannata opettaa. Palautetta paikanpäällä ei kysytty, joten ravintola saa syyttää siitä vaan itseään. Toisaalta ehkä hyväkin, sillä en välttämättä olisi pystynyt sitä paikanpäällä muotoilemaan kovin kohteliaasti.

Lisukkeena olevat mikrokokoiset kaprikset ovat turhia, anjovista olisi kaivannut kovasti mukaan (ei se tosin nytkään olisi mitään auttanut) ja kuin pisteenä i:n päälle lautaselle heitetyt noin kahdeksan uunijuureksen palaa ovat ylikypsennetyimmät mitkä olen koskaan eläissäni todennut. En tiedä millä ihmeen kriteereillä nekin on katsottu tarjoilukelpoisiksi.

Positiivisista puolista perunamuusi oli hyvää, jopa erinomaista. Sitä myös oli riittävästi, josta iso plussa (koska muuten se ei juuri erottuisi tästä pettymyksestä).

Lopuksi – pidän kovasti Bruuverista. Sen sijainti on erinomainen ja se sopii mainiosti kylmien talvi-iltojen illanistujaisiin. Sen juomavalikoima on erinomainen ja jopa kiitelty, mutta tämän kokeilun perusteella keittiön pitäisi tarkastella vakaasti omaa merkitystään ravintola-alan todellisuudessa.

Mietin kovasti tätä juuri kirjoittaessani, että onko tämä tosiaan huonoin wieninleikekokemus minkä olen koskaan ikinä milloinkaan päässyt kokemaan. Ei varmastikaan, mutta jumala kaikkivaltias todistaa, etten jumaliste millään saa päähäni kaikilta näiltä vuosilta surkeampaa tekelettä kuin mitä tämä oli.

Bruuverin wieninleik….eikun anteeksi DIRLANDAA on ehdottomasti huonoimpia leikkeitä joita olen syönyt ja hinta-laatusuhteeltaan käsittämättömän huono. Itseasiassa niin huono, että 1/5 arvosana tuntuu ylimitoitetulta. Jos leikettä ei olisi poltettu valmistusvaiheessa ja hinta olisi puolet nykyisestä, puhuttaisiin ihan kelvollisesta 3/5 yrityksestä kellistää pahin nälkä, mutta tämänhintaisena ja tasoisena tämä on aivan katastrofi.

Vituttaa tämän kirjoittaminenkin. Saatana. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, eksyn takaisin Bruuveriin noin vuonna 2029 syömään taas tämän paskan, enkä vieläkään muista kuinka huono se oli näinä aiempina kertoina.