Yleisön vinkistä suuntasin tänään Herttoniemeen, ravintola Pikku Hukkaan. Olen itse alueella liikkunut vain satunnaisesti ja tämä ravintola oli täysin tuntematon entuudestaan, mutta jo pihalle saavuttaessa nostalgiapärinät alkoivat nostaa päätään. Kun pihalla on pari väärin parkkeerattua taksia, on se aina hyvä merkki. Ei taksikuskien nöyryydestä liikennesääntöjen suhteen, vaan laatu-hintasuhteen tunnettuvuudesta.
Yritin silti ohittaa ensivaikutelman, joten kirkkain silmin tiskille, tilaukseen wieninleike ja pöytään odottamaan.
Paikka aiheuttaa nostalgiapärinöitä 1980-luvun lapselle. Kaikki on vähän kuin pienen kylän ainoan baarin tarjontaa, ilmassa leijuu keittiöstä ajautuva rasvan käry, jukeboxista soi Lea Laven ja tuntuu kun olisi siirtynyt ajassa taaksepäin.
Lautanen tulee pöytään ennätysajassa, mutta koska kassakoneen kello on väärässä, en jälkikäteen voinut päätellä sitä enää kuitin ajankohdasta. Nopeasti se kuitenkin ilmestyi, ns. perstuntumalta alle 10 minuutissa. Tämä toki antoi jo vähän ymmärtää, että vahvasti esivalmisteltua tavaraa on tulossa.
Ja näin olikin, Pikku Hukan wieninleike on käytännössä leivitetty possunleike, jonka nuijiminen on jäänyt puolitiehen. Leike on liian paksu ja leivityksestä puuttuu rapeus. Itseasiassa pitkälti koko leivitys puuttuu ja se vähä mitä on jäänyt, on suurilta osin hiukan muhjuista. Ei tämä pahin ole mitä olen nähnyt, mutta tästä on vaikea ilonaiheita repiä. Maku toki voisi vielä korjata kaiken, mutta se on pitkälti mitäänsanomatonta keskitasoa. Tämä olisi kohtuullinen 8-10 euron hintaisena, mutta 15 euron hintaisena annoksena olisi syytä odottaa parempaa.
Valopilkkuna annoksessa tarjoiltava perunamuusi taasen on varsin maukasta ja saman rakkauden toivoisi maistuvan myös itse leikkeessä. Muutamasta lautaselle eksyneestä vihanneksesta on vaikea sanoa mitään muuta, kuin koristeena ne ovat vähän surullisia.
Vielä pelkästään annosta katsellessani toivoin niin paljon pitäväni tästä paikasta että leikkeen maistaminen sattui sieluun. Paikan henki on loistava, palvelu on erinomaista ja nostalgiapärinät vievät jonnekin lämpimään paikkaan samaan aikaan kun kuuntelee nurkkapöydässä jorinoivien paikallisten ja taksikuskien pölinöitä Eino Grönin tahtiin.
Paikka 5/5 – wieninleike valitettavasti 1/5.
Omissa kirjoissani paikka ansaitsee silti toisen mahdollisuuden.
Uusintakäynti syyskuussa 2021
HUOMIO: artikkelin arvosana koskee vain aiemmin tehtyä artikkelia.
Pikku-Hukka on yksi niistä ravintoloista, joissa käynti jäi vähän harmittamaan. Siksi olikin vallan tervetullutta, että kuulin paikan vaihtaneen omistajaa – ja että uudessa listassa oli myös wieninleike – vasikasta valmistettuna!
Ei siis ollut kovinkaan vaikea löytää itseäni paikanpäältä lounaalla uudelleen näin neljä vuotta myöhemmin.
Ensivaikutelmaltaan paikka on saanut jonkinmoisen kasvojenkohotuksen 2020-luvulle, mikä ilmenee jo ulkona terassilla ja erityisesti sisääntullessa. En lienee väärässä, että sisätiloissa on nähty muutakin kuin vain baaritiskin pesu, ainakin paikan valaistus tuntuu selkeästi tehokkaammalta.
Tilaan wieninleikkeen ja koska olen autolla liikenteessä, myös virvoitusjuoman. Tarjoilija pahoittelee, että heillä on vain 0,25 litran pikkupulloja ja pyrkii fiksusti tekemään lisämyyntiä tyrkyttämällä niistä kahta. Kieltäydyn ja sanon yhden riittävän – ja teen siinä fiksun teon, sillä pikkupullolle on keksitty laittaa neljän euron hinta (16€ / litra). Palvelu on ystävällistä ja reipasta – jopa siinä määrin, että se alkaa erottumaan ravintolakokemusten massasta.
Istuuduttuani pöytään, saan myös kannullisen vettä ja hetken päästä – pienen alkusalaatin, joka on iloinen yllätys. Lounaslistalta valittuna wieninleike on kalliimmasta päästä (22€) ja pieni valmisteltu salaatti on aina positiivinen lisä. Sen ainekset ovat tuoreita ja Rosson raastepöytiin verrattuna tällainen voittaa aina 10-0, mutta jotenkin tässä voisi olla mahdollisuus erottautua vielä enemmän.
Wieninleike saapuu pöytään nopeasti, noin kymmenessä minuutissa ja osoittautuu yllättävänkin pieneksi. Suurin yllätys löytyy kuitenkin sen päältä, eli klassisen sitruunan sijaan siihen on leikattu viipale limeä. Konservatiivisimmat teistä nyt haukkovat henkeään ja toisen ääripään liberaalit toistavat mielessään ”ihan sama, molemmista saa tarvittavaa happoa” – ja molemmat ovat oikeassa.
On oikeastaan todella hassua, että paikka tekee klassisen wieninleikkeen nimenomaan alkuperäisen reseptin raaka-ainetta kunnioittaen, mutta sitten lätkäisee päälle limen. Ei se mikään maailmanloppu ole, mutta onhan tässä nyt vähän hassu yhtälö.
Muutoin, annos noudattaa klassista linjaa: sekä kapriksia, että anjovista on tavattoman vähän.
Leikkeen kypsyys sitävastoin on hyvä ja varsinaisia virheitä ei sen paistamisesta löydy. Leivitykseltä olisin toivonut enemmän ilmavuutta ja rapeutta – nyt se on melko kostea (jotkut sanoisivat ”mehevä”) ja ainakin itselleni kaipaisi hitusen lisää suolaa. Perunat taasen ovat vallan mainioita ja harmittaa, ettei paikka tarjoile annosta perunamuussilla lounasaikaan. Annoksesta tosin herää ajatus, että kun tarjoilevat – toivottavasti eivät asettele leikettä perunamuussin päälle tarjoiltaessa.
Uusintakokeilu Pikku-Hukan wieninleikkeestä on ehdottomasti parempi kuin vuosien takainen, mutta parannettavaa silti on. En ihan ymmärrä vasikka-lime -yhdistelmää. Keittiö on selkeästi pyrkinyt tekemään annoksesta kunniallisen alkuperäisreseptiin nähden (muutoin tämä oltaisiin tehty possusta kuten 90% suomalaisista wieninleikkeistä), mutta päätyy sitten kuitenkin koristamaan sen limellä ja tarjoilee lounaalla annosta vain ranskanperunoilla.
Tähän kun lisätään, että hintataso on selkeästi keskitasoa korkeampi – niin jotenkin kokonaisuus on vähän vinksallaan.
Koska paikka selkeästi haluaa olla arvokas seurusteluravintola, ei halvan mättöruoan tekeminen ei tänne kuulu. Keittiön taidot ovat kohdallaan vaikka omaan mielipiteeseeni vedoten hioisin vielä leivityksen rakennetta – joten itse suosittelisin illallisannoksen muuttamista selkeästi lounasannoksesta erottuvammaksi.
Lounaalla tarjoisin leikkeen reilusti vain possusta tehtynä, jolloin hintaa saataisiin myös sinne 17-18 euron haarukkaan, jossa tämän tason annos olisi hinta-laatusuhteeltaan kohdallaan (varsinkin jos leikkeen koko samalla kasvaa puolella). Illalliselle taasen sama prosessi vasikasta tehtynä ja pleitattuna siten että leike ei makaa lisukkeilla.
Mutta tämä on vain oma mielipiteeni. Tällaisena tämä yltää helposti arvosanaan 4/5, mutta jää reilusti täysistä pisteistä.