Pallogrilli

Pallogrilli

Kuulin Pallogrilli-nimisestä paikasta ensimmäisen kerran kun se sijaitsi vielä Konalassa, josta ravintola muutti Laajasaloon kesällä 2019. Paikalla on ollut jokseenkin kova maine lähiöravintolana, mutta kaikki huhupuheet ovat viitanneet myös ruoan olevan kiinnostavaa tasoa.

Siispä rattoisan maanantaipäivän vuoksi koordinaatit kohti itää ja Laajasaloa. Ravintola sijaitsee uneliaan kauppakeskuksen toisessa kerroksessa ja on ensivaikutelmaltaan hassu retki menneisyyteen. Herää kysymys, miksi uudet ravintolat edelleen sisustetaan näin? Jotta vielä 20 vuodenkaan kuluttua lika ei erotu pinnoista? Muutoin uneliaanomainen kuppilafiilis puhuttelee sielussani sitä sopukkaa, joka muutti vuonna 1998 Kallioon, kun kaupunginosan ainoat ravintolat edustivat tätä linjaa. Yhdeltä iltapäivällä ahavoituneet herrasmiehet ja rouvashenkilöt nauttivat lounaaksi ohrapirtelöitä (ja vain niitä) ja makunautinnot täydentää ilmassa leijuva nortin haju. Hipsteriheinistä ei ole vielä tietoakaan, mutta ehkä gentrifikaatio hoitelee tämänkin kaupunginosan, sitten 20 vuoden päästä.

Sisustusratkaisut sikseen, lounaslistalla koreilevaa ”Alppien wieninleikettähän” minä olin tulossa kokeilemaan. Sopivasti 13 euron hintainen lupaus kylläisestä vatsasta ja paremmasta iltapäivästä ei kuulostanut mahdottoman huonolta ratkaisulta, vaikka hintaluokassa on tullut vastaan toteutuksia laidasta laitaan. Siispä tiskille, jossa avuliaan oloinen tarjoilija juttelee muiden asiakkaiden kanssa ja lopulta ottaa myös oman tilaukseni vastaan. Muutama sananen veloituksen jälkeen toki sekin auttaisi asiakaskokemuksen parantamisessa, mutta luotan henkilökunnan löytävän minut lähes tyhjästä ravintolasta (tai sen terrassilta jonne lopulta menin) ja tuovan ruokailuvälineet annoksen mukana.

Näin tapahtuikin, toki vasta 22 minuutin päästä, jolloin annos oli ilmeisesti liikuskellut muuallakin kuin keittiön ja pöytäni välillä. read more

Bronda

Bronda

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä mielikuva ei juuri muuttunut, sillä ravintolan interiööri huokuu firman luottokorttia ja villakangastakkeja. Erittäin positiivisena huomiona kuitenkin se, että valkoisia pöytäliinoja ei oven puolella olevassa ”baarissa” juuri näkynyt ja meininki oli muutenkin rennompaa. Hetken ”odota tässä pöytäänohjausta”-kyltin kohdalla seisoskeltuamme meille myös kerrottiin, ettei meitä päästettäisi salin puolelle lainkaan (ilmeisesti loppumassa olevan lounasajan vuoksi) – mikä sopi meille vallan hyvin. read more

Ravintola Solvik

Ravintola Solvik

Taannoin piti itäisestä Helsingistä löytää nopeasti lounaspaikka ja koska toverini Oskari oli paikan wieninleikettä käynyt maistamassa, valikoitui kohteeksi Ravintola Solvik. Valitettavasti aurinkoisen maanantailounaan elementteihin ei wieninleike kuitenkaan kuulunut, sillä ystävällisen DDR-henkinen tarjoilija ilmoitti välittömästi, että lounaslistan ulkopuolelta ei tilata. Tätä on syytä totella mukisematta, koska siihen aina on olemassa jokin syy – ja tästä syystä valinta kohdistui paikan lounaslistalla koreilevaan pippuripihviin. Hinta 16,50e, joka ei rehellisyyden nimissä antanut odottaa annokselta kovinkaan paljoa. Tosin hintaan kuului myös suhteellisen kattava salaattipöytä, sekä kahvi/tee ja jälkiruoka, joten keskinkertainenkaan annos ei pettymys olisi.

Annos saapui täsmällisesti viidentoista minuutin päästä tilauksesta. En silmämääräisesti pysty päättelemään minkä kokoinen annoksen pihvi oli, mutta monesti lounasannosten lihamäärään pettyneenä yllätyin hyvin positiivisesti. Varsinkin, kun se tärkein, eli lihan laatu ja maustaminen olivat myös täysin kohdallaan. Kastiketta on reilusti, jopa vähän liikaakin ja hetimiten harmittelin, miksen ymmärtänyt pyytää sitä sivuun. Maku siinä kuitenkin on kohdallaan, synkän pehmeä kermaisuus yhdistyy tiukkaan pippuriin, jota ajoittain olisi saanut olla ripaus lisääkin. Maut ovat tasapainossa ja kokemus on todellakin kohdallaan.

Lisukkeista tosin keittiön viitseliäisyys vasta kuitenkin mitataan, mutta olin vähän hämmentynyt niitä maistettuani. Perunat olivat rapeita, niiden maustaminen on juuri eikä melkein, sekä lisukkeena useinmiten tarjotut vihannekset ovat rapeita. Missä on lounailta tutut vettyneet ja pehmeät vihannekset tai kumiperunat? Missä on suomalainen lounaskattauksen perusoletus? Miksi Solvik kiusaa meitä näin!? On nimittäin häpeä, että tällaisia lounasannoksia Helsingissä on niin harvassa, jossa 16.50 eurolle tuntee todellakin saavansa vastinetta. Toki annoksen rinnalle otettu neljän euron hintainen virvoitusjuomalasi tuntuu itsessään törkeältä, mutta katteen ujuttaminen sinne annetaan helposti anteeksi tällaisen ruoan edessä.

Ravintola Solvikin pippuripihvi menee nimittäin kevyesti syömieni lounasannosten TOP5:een. Toki oman latauksensa aiheeseen antaa myös kesäpäivinä erinomainen suojainen terassi jossa lounaansa on helppo nautiskella, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö tässä olisi asiansa osaavaa keittiöhenkilökuntaa taustalla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa salihenkilökunnasta, jonka palvelu on täysin eleetöntä ja joka sanaakaan sanomatta käy noukkimassa lautaset pois pöydistä. Hymyn kerta tarjoiltu ”Maistuiko?” ei haittaisi, vaikkei olisikaan kiinnostunut kuulemaan vastausta.

En rehellisesti muista yhtäkään lounasannosta, jossa kohtuullinen hinta yhdistyy näin tervetulleella tavalla erinomaiseen suoritukseen. Tätä kannattaa käydä kokeilemassa kauempaakin. Heittämällä 4/5 ja hyvin lähellä numeroa suurempaa arvosanaa. Erittäin korkea suositus kokeiluun.