Vittumaisen sateinen perjantai-aamu valkeni infernaalisessa krapulassa. Edellisen yön peli-ilta oli venähtänyt aamuneljään ja päässä ei jyskyttänyt miljoonaa kupariseppää, vaan yksi joka heilutteli aivan helvetin isoa lekaa. Massiivinen päänsärky ja joku oli mausta päätellen paskonut suuhuni.
Oli lounasaika ja todellinen tarve myös absorboida nopeasti mahdollisimman tehokas määrä rasvaa ja hiilihydraatteja. Kuin onnekseni olin kuullut muutamaa päivää aiemmin samana päivän olevan TBA Suvilahdessa schnitzel-perjantai.
En lämpene juurikaan ajatukselle, jossa wieninleikettä tarjoillaan lounaana lämpöhauteesta. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkeat, mutta olosuhteiden pakosta mikä tahansa olisi käynyt. Siispä Suvilahteen, entiseen Ravintola Lämpöön, jossa 10,40e hinnasta lounasbuffa aivan liian hilpeän asiakaspalvelijan veloittamana. Muuten olisin jaksanut tiskin takaa tulvivaa ylimaallista pirteyttä, mutta kuolin pala palalta sisimmissäni koko ajan, eikä hirveästi hymyillyttänyt.
Zombeilin buffapöydän ääreen ja tarkastelin tarjontaa. Noutopöydän valikoima vaikutti muutoin vallan mainiolta ja monipuolisuuteen on panostettu. Ainoa selkeä ongelma on selkeästi se, että osaa aineksista ei ollut laputettu, vaikka ne selkeästi olisivat sitä kaivanneet. Erityisryhmille noutopöydän laputtaminen on asiakaspalvelua, mutta ns. sörsseliosastolle osuttuani olin itsekin ihmeissäni mitä missäkin purkissa on. Enkä edes kuulu erityisryhmiin.
Lämpöhauteen avattuani tuli kuitenkin ensimmäinen yllätys, sillä luukun takaa ei paljastunutkaan odottamani Atrian valmisleike, vaan kuohkeapintainen, tasaisesti ruskistunut ja suhteellisen reilunkokoinen leivitetty porsaanleike. Varsin yllättävää, sillä tätä en todellakaan odottanut. Jälkikäteen kuulin, että jokainen leike paistetaan ihan erikseen ja se kieltämättä näkyy. Pientä laadun heittelyä silti on nähtävissä, sillä pienessä osassa leikkeistä oli kääntöpuoli jäänyt paikoittain hiukan palaneeksi tai reuna ylirapeaksi. Suurin miinus kuitenkin tulee leikkeen paksuudesta, sillä nuijimista olisi voinut jatkaa vielä tovin – paksuutta olisi voinut olla puolet nykyisestä, jolloin myös leivitys olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Nyt leivityksen sinänsä onnistunut maustaminen hukkuu paljon helpommin kuin miten se toimisi ohuemman leikkeen kanssa.
Buffassa luonnollisesti tarjotaan myös perunamuussia, anjovista, kapriksia ja sitruuna/limeviipaleita. Näistä ei ole sinänsä pahaa sanottavaa ja perunamuussi itsekseen arvioituna on suorastaan erinomaista. Sitruunan olisi toki voinut leikata lohkoiksi, mutta alan uskoa että näin yksinkertaisen käytettävyysparannuksen opettaminen ravintoloille on turhaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ainakin TBA:ssä viipaleet on leikattu tarpeeksi ohuiksi.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että TBA:n schnitzel-lounaalle kuului myös vegaaninen portobello-schnitzel. Ensivaikutelmaltaan hiukan grillinpuhdistukseen käytettyä tunkkaista tiskirättiä koostumukseltaan muistututtava esitys oli ensijärkytyksen jälkeen varsin kiinnostava ja maistuva kokeilu. Paikka selkeästi kalastelee lähialueiden vegaaneja lounasasiakkaikseen, josta syystä vielä ennemmin kannattaisi merkitä noutopöydän ruoat selkein merkinnöin.
Tämä on yksi niistä kokemuksista joiden arviointi on todella vaikeaa. Olen pruukannut jättämään huomiotta näiden wieninleikearvioiden osalta annoksen hinnan ja keskittynyt vain ja ainoastaan laatuun, mutta tämän annoksen osalta se on todella vaikeaa. On ilmiselvää, että tässä on käsissä tähän mennessä paras lounasnoutopöytä-wieninleike mihin olen törmännyt (tosin niitä on melko harvassa muutenkin) ja tämä vetää vertoja laadussaan hyvin monelle lähes tuplasti kalliimmalle lautasannokselle. Jos kyseessä olisi lautasannos, moittisin annosta myös pienestä koosta – mutta tässä tapauksessa tällainen moite on täysin turha, koska voisit ottaa leikkeitä hauteesta kaksi. Tai kolme, jos on oikein hätä. Siksi buffet-lounaalle ei voi oikein käyttää samoja arvosteluperusteita kuin lautasannoksille.
Palvelukokemus, hinta, leivityksen laatu, mausteet, muu tarjonta – kaikki nämä tukevat sitä, että arvio olisi neljä tai viisi tähteä, mutta liian paksuksi jätetty leike saa tuntemaan, että sopiva arvosana on siellä kolmen ja neljän välillä – ja oma painotukseni on juuri siinä.
Toistan vielä, että jos kyseessä olisi lautasannos, tämä olisi 3/5, mutta koska kyseessä on laatuun nähden todella edullinen ratkaisu, jossa leikkeen horisontaalista pienuutta voi kompensoida käymällä noutopöydän ääressä uudelleen, nostaa se arvion neljään tähteen. Jos paikka työllistää dedikoidun leikkeenhakkaajansa käsivarsia jatkossa vähän enemmän, ei neljän tähden perusteita tarvitse edes pohtia, vaan puhutaan siitä, että kyseessä on viittä vaille viiden tähden kokemus.
Disclaimer:
Yksi Suvilahti TBA:n omistajista on yhtiökumppaninani Pub Sirdietä operoivassa Helsingin Klassikkoravintolat Oy:ssä. Teksti on kirjoitettu välittömästi käynnin jälkeen, krapulassa, itse ruokani täysihintaisesti maksaneena ja mahdollisimman kriittisesti ja muihin, aiemmin kirjoittamiini artikkeleihin verraten.