Aika moni on burgeripiireissä hehkuttanut Social Burgerjointin burgereita, eikä suotta. Olen aiemminkin niiistä täällä kirjoittanut ja ne kieltämättä ansaitsevat kaiken hehkutuksen minkä ovat saaneet. Toki vaihtoehtojakin on, mutta Helsingissä ne on laskettavissa yhden käden sormilla – eikä kaikkia niistä tarvitse edes käyttää.

Kotipizzan ilmoitettua viime vuoden puolella ostaneensa Socialia pyörittäneen yhtiön osakekannasta valtaosan, tiedettiin jo, että ajat ovat muuttumassa. Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että City-Centeriin avautui Kotipizzan konseptiravintolan No Pizzan naapuriin myös Socialin paikka, joten paikka joutui eilen lounasryhmämme testiin.

Burgerista ei sen kummempaa. Bronx on edelleen erinomainen juustoburger, joka tarjoaa syöjälleen äärimmäisen onnistuneen elämyksen ja tekee sen myös taidolla. Pihvien kypsyysasteessa on pientä variointia lounaskiireessä, mutta myös tarjoilu on mietitty kohdalleen. Paperitasku jossa burgeri tarjoillaan on erinomainen tarkoitukseensa ja ranskalaiset ovat saaneet tarjoilukupin.

Mutta.

Vaikka kapitalismin ikeet on helposti ymmärrettävissä ja se hikinen, rasvaista ilmaa tihkuva kusiputka Kurvin kaarteen takana on syystäkin muuttunut salonkikelpoiseksi, trendikkääksi burgerjointiksi Helsingin keskustassa, on paikasta lähtenyt jokin tietynlainen ilo. Siinä missä vanhassa paikassa sai pelätä prätkäjengiläisiltä näyttävien kokkien hikikarpaloiden putoavan grilliin tai valmistautua kuulemaan rehellista ja reilua vittusaatanaa tiskin takana jonkin mennessä pieleen, on nyt tilalla kliininen, nuorten ja nättien, kuin 2010-luvun 90210:sta repäistyjen ravintola-ammattilaisten tarjoama elämys, joka voisi olla mistä tahansa ketjuravintolasta.

Social Burgerjointista tuntuu itselleni kadonnut sana social, jossa ruoan ulkopuolinen kokemus on korvautunut tusinaravintolan kulisseilla, joilla ei ole enää mitään tekemistä sen alkuperäisen kokemuksen kanssa. Kokemusta voisi verrata helvetin hyvään indie-elokuvaan, jonka hollywood on napannut ja tehnyt siitä oman lattean versionsa.

Ja kuten sanottua, kaikki tämä on todellakin selitettävissä sillä, että ketjuksi muodostettaessa ravintolan PITÄÄ olla lähestyttävissä helposti kaikkien kansanosien myötä (varsinkin Suomen kokoisessa maassa), mutta en silti voi olla kaipaamatta ronskimpaa ja tietyllä tavalla räkäisempää otetta tekemiseen.

Mutta vaikka täällä nyt vanha setä nillittääkin asiasta, on kuitenkin muistettava että tuote on tärkein. Ja se on edelleen tikissä. 5/5.

P.S: Ai niin vielä ne vitun surinaletut, joiden merkistä tietää että annos pitää itse hakea tiskiltä. Voisiko ne kieltää lailla?