Aina sillointällöin huomaan viipyileväni alueella, jossa nälkä pakottaa tikanpojan syömään jotain paikassa, johon ei jo lähtökohtaisestikaan koe kovinkaan suurta mielenkiintoa. Tällaiseksi osoittautui Oluthuone Konepaja, joka sijaitsee Aleksis Kivenkadun ja Sturenkadun kulmassa, uuden toimistotalon kulmahuoneistossa.

Paikalla on myös kirous ja se on ”S-ryhmä”. Luvassa on useinmiten siis odotettavissa melko heikkotasoinen ja/tai ylihintainen ruokatarjonta, sikälimikäli kokemusta on muistaminen – mutta rehellisyyden vuoksi ketju on toki erityisesti pubeissa ja anniskeluun keskittyvissä ravintoloissa parantanut tahtiaan. Valitettavasti jokin muukin on noussut siinä samalla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tilasin tyhjässä ravintolassa iltapäivästä itselleni ilahduttavasti hodareihin kallistuneesta listasta perusversion (5,90e) jossa luvattiin olevan mausteinen makkara kaiken keskipisteenä. Koska en uskonut annoksen olevan kovinkaan iso ja nälkä oli melkoinen, otin sivuun myös dippiperunat (5,90e).

Perunat saapuivat ensimmäisenä – ja vaikka ulkonäkö oli suorastaan sykähdyttävä, jäi kokemus annoksesta vajaaksi. Perunoiden reunat olivat osittain hiiltyneitä ja ilmeisesti uunissa paistettuna osa niistä jäi silti hiukan raaoiksi. Tarjottava dippi (BBQ) täysin ok, mutta myös persoonaton, ns. suoraan purkista.

Pääkohteena kuitenkin oli hot dog ja sen ensinäkeminen sai pienen puoliheijarin aikaan. Herkullinen ilmestys, kieltämättä, jonka asetteluun oli panostettu. Paahdettua sipulia tosin oli niin paljon, että puolet siitä sai suoraan varistella pois. Täytteiden määrässä ei muutenkaan olla kitsasteltu, mutta kokonaisuutena se olisi saanut olla suurempikin. Myöskään luvatusta mausteisuudesta makkaran osalta ei saanut mitään kosketusta, koska melko massiivisesti annosteltu aioli peitti kaiken muut maut alleen. Myöskin sämpylä oli kuin Idolsin neljänneksi tullut – niin tylsä että unettaa.

Baariruoan kyseessä ollessa arvosteluasteikkoni on kuitenkin hiukan matalammalla, sillä ravintolamaailmat ansaitsevat hyvää pubiruokaa listoilleen. Tämä Konepajan hodari jää kuitenkin melko keskitien kulkijaksi. Se on ”ihan ok” – mutta sieluton, tylsä ja aiolin jälkeen myös muuten mauton. Se ei tee perushodarin tehtävää ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siinä on oikeaa kunnon yritystä viedä perushodaria hiukan sille ”nextille levelille”.

Sen se kuitenkin tekee hiukan horjuen. 3/5.