Vegaanibuumin sanotaan alkaneen vuonna 2016, jolloin itsekin tapasin sen pyörteissä tulevan vaimoni. Se toki on tarina erikseen, mitä saatetaan joskus käsitellä yhteisessä tai omassa blogissani, mutta sanotaan myös, että silloin ymmärsin itse vihdoin, mikä vegaaniudessa on jujuna.

Ei, se ei käännyttänyt minua vegaaniksi, eikä edes vegataristiksi, mutta on kasvattanut huomattavasti kasviperäisen ravinnon osuutta kuluttamastani ruoasta.

Muistan kuitenkin noilta vuosilta, kuinka naurettavana pidettiin Hesburgerin yrityksiä palvella vegaaneita. Näiden vuosien aikana firma on kuitenkin selkeästi panostanut asiaan ja vastikään vegaanipiireissä kohistiin Hesburgerin uudesta vegaaniburgerista, Vekestä.

Nimestä voi toki olla montaa eri mieltä, mutta omasta mielestäni se ainakin noudattaa Hesburgerin junttieinari-imagoa.

Koska kyseessä on kuitenkin Hesburgerin pitkästä aikaa merkityksellinen uutuus, päätin sen myöhäisenä pikkulounaana käydä vetäisemässä.

Hintahan ei ole kovin paha, vain kaksi (2) euroa. Saattaa toki olla vain uuden tuotteen lanseeraushinnoittelua ja jollakin verukkeella se hinataan jatkossa 2,95e:ksi tms. – mutta kun burgerin sain käteeni, ei se myöskään koolla ole pilattu. Jos kukaan on oikeasti vakavissaan tappamassa nälkäänsä näillä, tilaa samantein kaksi. Tai kolme. Yksi on lähinnä välipala.

Paperikääreen aukaisussa huomio kiinnittyy ensimmäisenä aivan valtavaan salaatinlehteen. Toki tällaisen laittaminen väliin tuo bursalle kaivattua korkeutta, mutta onhan tämä nyt vähän hassua jos puolet burgerista on salaattia. Sen lisäksi välistä löytyy pari mitäänsanomatonta tomaattiviipaletta ja – herran tähden, oikeasti raakaa (tai kuten Hesburger asian ilmaisee, tuoretta) sipulia. Plussaa tästä. Valitettavasti vain se ei oikein saa vastapainoksi muista elementeistä mitään muuta makua. Pihvin rapeus ja tuntuma tuo mieleen paneroidut kanapihvit mitä pikaruokaketjuissa käytetään, eikä se välttämättä ole huono asia. Valitettavasti sen maku ei juuri erotu (vertailun vuoksi ei mielestäni myöskään vastaava kanapihvi) eri elementtien seasta, jota hallitsee sipulin ja burgerissa tulvivan majoneesin rasvaisuus. Hese kunnostautuu taas tapansa mukaan majoneesin tuplakäytöllä, mikä toisaalta on myös siunaus, sillä muut elementit kaipaavat todella kostuketta.

Vaikka ennakkoasenteeni Hesburgerin tuotteita kohtaan on kiltisti sanottuna nuiva, on ensimmäiseksi kuitenkin sanottava, että ei tämä niin paha suoritus ollut – vaikkakin hyvin kaukana mistään maittavastakaan. Tavallisena burgerina tämä yltää hädin tuskin 2/5 arvosanaan, mutta ottaen huomioon vegaaniburgereiden yleisen tason, Hesburger ehkä ansaitsee tähän tsemppipisteen ja nostetaan tämä luokkaan 3/5.

Vaikka tässä nyt herkässä mielentilassani selkeästi käsittelen Vekeä kiltisti, niin hyvä Hesburger. Jos teistä joku oikeasti lukee tämän joskus, niin kertokaahan:

Miksi helvetissä se olette tehneet vegaanipihvistänne pitkulaisen, kun koko ketjunne käyttää pyöreää sämpylää?

Ei mulla muuta. Ihan ok, ei aiheuta tarvetta kokeilla uudelleen, mutta vegaaneille varmasti varteenotettava vaihtoehto korvaamaan iänikuisen soijatortillan.