Koska kulkutautitilanne on mitä on, on hyvä muistaa mahdollisuudet tilata ruokaa myös kotiin. Siispä eräänä raukeana sunnuntaipäivänä päätimme tilata ruokamme Happy Farmer -ravintolasta, joka on avautunut Helsingin ydinkeskustaan, Sokoksen kulmaan.
Palvelusta ei juuri ole sanottavaa, sillä Foodora toimitti ruoat luvatussa aikataulussa ja jopa lämpiminä. Foodoran applikaatio tosin häviää reilusti kilpailijalleen Woltille, mutta itse lopputuloksen kannalta sillä ei juuri ole merkitystä.
Annokset saapuvat ravintolan ekologiseen lupaukseen sopivissa pahvipakkauksissa ja annosten mukana saapuu muutama hummuskupillinen valmiiksi pakattuina. Varsin edistyksellistä toimintaa siis – erityisesti takeaway-asiakkaita ajatellen. Konseptointiin on selkeästi siis panostettu.
Valitsin itse annoksekseni rapeaksi fritattua kanaa (11,50e), jossa rasian avattua kävi mielessä ajatus: ”tässäkö kaikki?”. Annokset eivät varsinaisesti koollaan koreile – ainakaan sunnuntai-iltapäivän krapularuokiin tottuneille, mutta toisaalta, pelkästään asettelu antaa luvata jotain hyvää.
Ja niin onkin. Kaikki mikä lautasella on kasvanut maasta – on erinomaista. En muista, milloin olisin syönyt näin hyvää salaattia. Huomio, joka saa epäilemään täman annoksen terveellisyyttä. Jos jokin on näin hyvää, sen on pakko olla epäterveellistä.
Sitävastoin kana itsessään jää reilusti muun annoksen varjoon, kun useinmiten on täysin toisinpäin. Jos jokainen ravintola-annos olisi tällainen, kasvissyöjiä olisi huomattavasti enemmän. Kana ei varsinaisesti petä lupaustaan, mutta se on parhaimmillaankin hyvää keskitasoa ja toimii annoksessa vain ja ainoastaan proteiinilähteenä. Myös seuralaisen vielä kökömmin nimetty annos vegan butcher kasvisproteiinia (12e) toimii erinomaisesti, jopa paremmin kuin kana-annos. Siinäkään tosin proteiini ei varsinaisesti loista erinomaisten vihreiden takaa.
Annosten mukana tilattiin kokeeksi myös peltikorvapuusti (4e) ja vegaaninen maalaiscroissant (3e). Ensimmäisestä ei juuri hyvää sanottavaa ole, sillä kuljetuksessa sen kuorrutus oli sulanut ja se oli aivan liian kuiva. Jopa niin kuiva, että epäilisin sitä toissapäiväiseksi. Sinällään se toimii ihan ok akuuttiin sokerivajaukseen, mutta jos tästä odottaa jotakin perinteistä korvapuustikokemusta par excellence, niin pettyy pahasti. Croissant sitävastoin vaikuttaa ensivilkaisulta vallan mitättömältä, mutta maku yllättää. Positiiivisesti.
Konseptina Happy Farmer edustaa sitä osastoa, jolta useinmiten odottaisin costeau-pipoisille suunnattuja, ylihinnoiteltuja ja enemmän turhaan piperrykseen keskittyviä annoksia. Siksi onkin hienoa nähdä, että kaikki turha annosten nimeämisiä myöten on riisuttu pois ja keskitytty vain itse ruokaan. Toki proteiinivalinnat tämän kokeilun perusteella jäävät vähän sinne puolimatkaan, mutta muussa – jopa pakkausten miettimisessä, ollaan todella oikealla tiellä eteenpäin. Ilo on myös huomata kotiinkuljetusten suurkuluttajana, että kohtuuhintaisen ruoan lisäksi ravintolasta saa tilata myös leipomotuotteita.
Tälle olisi helppo antaa täydet pisteet, mutta pienissä asioissa on vielä niin paljon parantamisen varaa, että tällä kertaa arvosana jää yhtä vajaaksi. 4/5.