Jos ajattelisin haluavani töihin trendikkääseen startupiin lippispäisten mainostoimistojamppojen kanssa, olisi Konepajan kulmassa sijaitseva Wonderland juuri sellainen paikka missä viihtyisin. Saman talon pohjakerroksessa on sijainnut jo jonkin aikaa Alice Italian -ravintola, joka huhujen mukaan suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. Tätä olen yrittänyt viimeisen puolen vuoden ajan todeta itsekin, mutta yllättävän monesti paikka on ollut joko kiinni tai yksityistilaisuudessa. Näin aluksi siis suosittelisin kiinnostuneita varmistamaan, että paikka on ylipäätään avoinna.
Koska en ole koskaan rakennuksessa vieraillut, saavuin paikalle jostakin hätäuloskäynnin kaltaisesta ja osuin lounasajan loppuvaiheissa suoraan avokeittiön tiskille, jossa ystävällinen kokki opasti ja kertoi, ettei havittelemaani lounaspizzaa olekaan enää jäljellä. Kokki vilkaisi nopeasti vetareihin ja ehdotti salamipizzan sijaan quattro formaggia. Kieltäydyin, koska ajatus nelinkertaisesta juustosta ei sanottavammin ihastuttanut – jonka jälkeen kokki vilkaisi jalkojensa suuntaan uudelleen ja totesi, että onhan tuota parmankinkkuakin. Se kelpasi, joten ystävällisyydestä ja joustamiskyvystä Alicen henkilökunnalle plussaa. Lounaspizzalla on täytteistä riipumatta hintaa 12,50e. Siispä vielä maksu kassalle ja salaattipöydän kautta numeron kanssa odottamaan.
Sivumainintana paikan salaattipöytä vaikutti erinomaiselta ja ennenkaikkea myös mielikuvitusta oli käytetty. Poissa olivat porkkanaraasteet ja muu koulukeittiöistä ruokaloihin jumiin jääneet valmisteet – tilalla oli erinomaista nuudeli- ja makkarasalaatteja, papuja ja juustokuutioita.
Pizza valmistui noin 10 minuutissa ja saapui pöytään vauhdikkaan tarjoilijan saattelemana. Pizza itse edustaa selkeästi italialaista koulukuntaa ja taikina on samalla rapea reunoilta ja sitkoinen keskeltä. Juustoa on reilusti ja täytteet ovat oikeaoppisesti sen päällä. Ainesosat ovat tuoreita ja kypsennys on kohdallaan. Maussa on odotetusti vahva tomaatti ja juuston rasvaisuus. Pohjaan toivoisi himpun enemmän hapanta makua, mutta muutoin puhutaan erittäin toimivasta pizzasta. Lounaspizzaksi hintataso on kovin kohtuullinen ja alueella ei liiemmälti vielä ole tämän luokan pizzerioita, joten tulokas tuntuu tervetulleelta.
Siitä huolimatta, paikalla on melko suuri lounasruokalan stigma. Ja syystä, sillä se on juuri sellainen. Tavallaan kylmä, neuvostohenkisyyttä hipsterimäisen kuorensa alla paapova hirviö, jonka eturintamassa on propagandaministeriön hyväksymät standardiannokset. Näitä työläiset graafikkolasit päässään nakertavat keräten energiaa loppupäiväksi kuunnellen Pariisin Kevättä ja sitä toista bändiä josta et ole vielä kuullutkaan. Vielä kun loppuyllätyksenä satunnaista ruokalijaa pyydetään palauttamaan astiansa aivan helvetin kaaosmaiseen ja täysin vailla mitään ohjeita olevaan tiskilinjastoon – täydentyy ruokalakokemus maksimiin.
Ruoka 4/5 – ja siitä LA-päätteen kokemusperäisestä lisäämisestä siihen loppuun rokotan puolikkaan tähden. Harmin paikka, sillä ruoan puolesta tässä on potentiaalia.