Töölö ei ole niitä kaupunginosia joissa vierailen kovinkaan usein ja siksi on aina hieno huomata paikallisten ravintoloiden tarjonnan kasvaneen. Muutama päivä sitten kohteeksi osui Rune’s Ravintola, Runeberginkadulla aivan Mannerheimintien tuntumassa.

Ravintola vaikuttaa ensivilkaisulta pitkälti trendikkäältä kahvilalta, jossa mainosmiehen urasta haaveilevat hipsterit hörppivät kuuden euron hintaista latteaan, eikä ensikäsitys nyt aivan väärin ole. Hintataso on selkeästi perusmättölää korkeampi (esim. pieni keitto 9e tai burgerit 15-17e) ja ravintola panostaa myös kahvila-asiakkaisiin.

Ruokalistalta valikoituu kuitenkin fish & chips (17e), jota mainostetaan turskan seläkkeestä tehdyksi. Siihen en ota kantaa, mutta annos kannetaan pöytään alle 15 minuutin sisällä tilauksesta. Ensivaikutelmaltaan näky on melko koruton, kuten fish & chipsin toki odottaakin olevan.

Maistelu kuitenkin tuottaa hymyn huulille. Panerointi on erittäin onnistunut, pinta rapsahtaa mukavasti ja avaa pääsyn sopivasti hiutaloituvaan kalaan. Maussa on juuri sopivasti suolaa, rasvaa ja happamuutta.

Itse perunat taas ovat lankkuperunoita käsitteen pohjimmaisessa merkityksessään. Paisto on onnistunut, mutta jos lähdetään tikusta tekemään asiaa, kaikki eivät ole aivan tasalaatuisia. Suolaa on keittiössä myös käytetty hiukan säästeliäästi, joka on toki pitkälti makuasia.

Lisukkeista löytyy merkityksetön ketsuppi, hernemuju ja remoulade-kastike. Ensimmäinen on mitä ketsupit nyt yleensä ovat, mutta hernemujussa ollaan vedetty reilusti hutilaukaus. Se on vetisintä mikä vastaan on tullut ja kolmannes dippikupista on vain vihreää hernevettä. Hiukan sekoittamalla tilanne paranee, mutta itse toivoisin omani reilusti kiinteämpänä. Se maku mikä vetisyyden takaa pilkistää, on kuitenkin kohdallaan.

Sitävastoin remoulade on erittäin hyvä ja sinappisuus tulee onnekseni juuri sopivasti esiin. Maussa on juuri oikeassa suhteessa makeutta, rasvaisuutta ja happamuutta, eikä tämän kohdalla kastikkeessa puhuta turhaan aineksesta joka aateloi itse ruoan.

Vaikka kokonaisuutena kokemus onkin hyvää laatua, jää Runesista hiukan ristiriitainen fiilis. Lähdin paikasta todella tyytyväisenä, mutta hetken päästä mietin annoskokemusta ja siihen verrattavissa olevaa laskua. Siinä missä hampurilaisesta voidaan tehdä melko helpolla premium-luokkaa oleva ravintolatason annos, on fish & chips huomattavasti vaikeampi tapaus. Oikein toteutettuna siinä kun ei ole oikeastaan mahdollisuuksia muuttaa sen koostumusta tai raaka-aineita, mitkä voisivat perustella moninkertaisen hinnoittelun. Fish & chips on katuruoan eliittiä ja sitä löytyy Helsingistä harmittavan vähän. Siksi tämän maksaa vielä mielellään, mutta pohdinnan jälkeen itselleni jäi ylihinnoittelun tunne. Edes neljäntoista euron hintaisena tämä olisi ehdottomasti suosituksen arvoinen.