Jos Helsingissä on yksi ravintola jonka kaikki tuntevat vuosikymmenestä toiseen, se lienee juurikin Elite. Tuo Töölön keskellä sijaitseva bunkkerimainen menneen maailman linnake, jossa kuulee yhtälailla naapuripöytien vuorineuvosten keskustelevan valtionvelasta kuin samaisten hopeakettujen lapsenlapsien odottelevan perintörahastoaan.
Siellä minäkin olin, median sekatyöläisyrittäjä Kalliosta. Kesäparrassa ja rikkinäisissä housuissa, sopivasti pyöräreissusta kostuneen t-paidan kanssa. En suinkaan kokenut, että sopisin joukkoon täydellisesti, mutta se ei tuntunut vastaanottanutta tarjoilijaa haittaavan.