Olen kirjoittanut aiemminkin tästä paikasta, tarkemmin sanottuna lähes viisi vuotta sitten. Sen jälkeen (jos olen oikein käsittänyt) ravintola on mennyt nurin ja synnytetty ainakin kerran uudelleen. En mene tästä takuuseen, mutta tänäänkin sisään kävellessäni voisin vannoa, että olen nähnyt ravintolassa olevat tuolit myynnissä konkurssihuutokaupassa.

Koko ravintola-alalle paskamaisen kulkutaudin jälkeen on tottakai ilo nähdä alan hiljalleen elpyvän, vaikka se tarkoittaisikin konkurssin kautta kierrätettyjä tavaroita ja konseptia. On toki myös ilo nähdä Helsingin kokoisen kaupungin ravintolatarjonnan monipuolistuvan ja vaikka bistro alkaa hiljalleen olla synonyymi mielikuvituksettomalle ruokalalle, astuin Sori Taproomiin vallan innokkain mielin.

Kävelin tiskille arki-iltana klo 18.30 ja tiedustelin olisiko keittiö ruokailijaa vailla. Kuulema oli, joten tilasin listalta Hawaiian Schnitzel (19,90 €) ja 0,3 lasillisen Sorin BLÆNK-olutta (7,40 €). Apertiiviksi otin vielä erinomaiseksi osoittautuneen negronin (10 €).

Odotellessani ruokaa istuuduin nurkkapöytään ja katselin ympärilleni. Sori Taproom edustaa juuri sitä millaiseksi sen muistinkin viiden vuoden takaa. Hiukan mielikuvitukseton, siisti, trendikäs ja ennenkaikkea Craft Beer™ -mentaliteettia ympärilleen tihkuva atmosfääri tuntuu odottavan costeau-pipoista ruutupaitamiestä kävelemään ovesta sisään ja etsimään kadonnutta 2010-lukua.

Ajatukseni keskeyttää ystävällisen tarjoilijan saapuminen, joka tuo pöytääni massiivisen kuuden purkin maustekastike-risteilijän ja ruokailuvälineet. Tutkin hetken kastikkeita ja vaikka arvostan kovasti tapaa panostaa juuri asiakkaan mahdollisuuteen tuunata ruoka mieleisekseen – totean nopeasti, että nämä eivät ole minua varten.

Ruoka saapuu muutamia minuutteja myöhemmin.

Ensivilkaisulta herää kysymys, tässäkö kaikki? Annos nimittäin näyttää todella pieneltä, eikä ensivaikutelmaa helpota se että pienikokoinen leike on pinottu lisukkeiden päälle. Toki asetelma on kaunis, mutta vähän jo tässä vaiheessa herää kysymys, maksoinko tästä oikeasti 20 euroa.

Leikkeen pinta on todella rapea, jopa kuivuuteen asti. Ensipuraisulta tulee mieleen vahvasti vuosien takaiset pakastetonkatsukokemukset japanilaiselta huoltoasemalta. Luulen tietäväni (ja toivon tietäväni), ettei syy tällä kertaa ole sama, sillä maku on kohdallaan – tavallaan. Sitä nimittäin saisi olla reilusti enemmänkin. Vähän vaikea kuvailla, mutta kun leivitys on näin kuiva ja maku mieto, tuntuu että söisin leikkeen rasvatonta light-versiota. Mehevyyttä leikkeeseen löytyy vasta hiukan syvempää – ja jos jotain erityisen hyvää voisi mainita, ovat sekä leikkeen rakenne, että paksuus täydellisiä. Myös lisukkeeksi valitsemani bataattilohkot ovat erinomaiset ja yksi parhaista lisukkeita mitä olen syönyt. Annoksen päälle aseteltu, kevyesti grillattu ananasviipale taasen – noh – se on se syy, miksi tätä voi sanoa havaijinleikkeeksi.

Väsyneen matkalaisen kokemukset Sori Taproomista ovat pääosin myönteiset ja olisi helppo pelkästään atmosfäärin osalta antaa käynnistä arvosana 4/5. Palvelu on pääosin mukavaa vaikka toisen vuorossa olleen kyypparin osalta ”ole hyvä” voisi olla syytä opetella uudelleen. Ruoka taasen jakaa vahvasti mielipiteitä. Vaikka on hienoa nähdä tällaisia viritelmiä, joissa klassisista huoltoasemaruoista tehdään reilusti omannäköisiä annoksia, niin tietynlainen pettymys jää ilmaan. Onko se taas niin suuri pettymys, että antaisin arvosanan pudota neljästä kolmeen? Ei. Varsinkin kun itse lisukkeet ovat erinomaisia (käykää kokeilemassa itse!).

Tätä kirjoittaessani herää kysymys, miten tämä annos olisi viiden tähden arvoinen?

Vahvasti makuasia, mutta hiukan mehevyyttä leivitykseen. Mitä taasen tulee itse ruokaan lautasella, niin 50% lisää kaikkea. Hintaa voisi nostaa vielä pari euroa. Tällaisena tämä ei ole ateria, tämä on vain osa sitä.

Vaikka kokemuksesta jäi pieni pettymys, olen menossa varmasti joskus vielä uudestaan. Siksi 4/5.