Wieninleikesaaga jatkuu ja tänään vuorossa oli legendaarisen hämyinen Sea Horse, joka sijaitsee keskellä Etelä-Helsinkiä osoitteessa Kapteeninkatu 11. Eli juuri sillä alueella, johon kukaan ei ihan vaan sattumalta muualta Helsingistä paikalle osu. Tai muualtakaan maailmasta. Sotilaskieltä lainatakseni, tälle alueelle mennään vain suorittamaan operaatioita ja poistutaan sitten hallitusti.

Näin tapahtui myös tänään Sea Horsen osalta.

Jos joku ei tiedä, millaisesta ravintolasta on kyse, niin Sea Horse on paikallaan ollut jostain 1930-luvulta lähtien. Se on ollut alueen taiteilijoiden ja muuten abstraktimmalla tavalla silmäätekevien kantapaikka – ja on sitä vieläkin. Ravintolassa on tästä syystä selkeä kuvauskielto, jonka vuoksi tämänkertainen ruokakuvakin on kännykällä otettu. Pahoittelut siitä.

Kuvausta varten ravintola ei ole muutenkaan mitenkään otollinen, sillä ravintolan valaistus on 1980-luvun hieromalaitoksen standardeissakin suhteellisen hämyinen. Saman vuosikymmenen hiljaisia kaikuja Sea Horse tarjoilee myös ruokalistalta, jossa ei hirvittävästi fitness-hömpötyksiä näy. Alkuruoista löytyvä ”kossusnapsi” ja jälkiruokalistalta löytyvä ”kahvi ja konu” sanoo paikasta paljon. Olutlista sisältää noin kuusi olutta. Klassikkoainesta siis.

Mutta höpötykset seis, tännehän tultiin syömään eikä arvostelemaan interiööriä, perskeles.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa vierailu tapahtui seitsemän hengen seurueessa, jossa myös kaksi alaikäistä. Tilatut ruoat saapuivat noin 20 minuutissa, joka liene hyväksyttävissä. Ensivaikutelma annoksesta oli sanalla sanoen jännä. Oliko tämä nyt varmasti oikea annos?

Päälautaselta löytyy melko pieni, mutta paksu naudanleike, jonka leivitys on lievästi sanottuna kuohkea. Leivitys irtoaa leikkeestä lähestulkoon puhaltamalla ja leivitysmuhjua saakin varautua lappaamaan lautasen reunoilta itse lihan päälle takaisin aika ajoin. Ensivaikutelma ei siis ollut kaltaiselleni nihilistille kovinkaan hyvä, mutta seuraava yllätys tuli vastaan itse rättiä maistettaessa. Se nimittäin oli oikein hyvää.

Tietynlaisesta kuhmuroitumisesta johtuen odotin leikkeen olevan jänteikäs, mutta liha oli oikein mureaa ja mikä parasta – mausteet olivat erittäin hyvin kohdillaan. Maussa on amazonmaista nihkeyttä, mutta se ei haitannut. Lisukkeista juurekset olivat omaan makuuni ylikypsiä ja leikkeen kanssa tarjoiltu anjovismaustevoi (!) meni seuralaisen perunamuussin maustamiseen. Erillisessä astiassa tarjoillut paistinperunat olivat ihan ok – eivät erinomaisia, mutta ajoivat täysin asiansa.

Lisukkeiden sivusta mainittakoon myös leikkeen päälle kasattu varsin pömpöösi menneitä aikoja henkivä torni, joka oli visuaalisesti varsin kiva ja sopi paikan henkeen (jos ette ole käyneet, ette tätä välttämättä ymmärrä).

Kaikenkaikkiaan Sea Horse on paikka jonka legendaarisen maineen ymmärtää heti sisään astuttuaan. Tätä samaa mainetta henkii myös paikan wieninleike. Se on oikeastaan kummallinen jäänne ajalta missä kaikki ulkomailta lainattu tuntui olevan vähän vituillaan, mutta koska olemme metsäläisiä, se on silti ihan ok.

Tästä huolimatta paikka ja wieninleike kannattaa kokea ja maun (ja palvelun) vuoksi se saakin arvion 4/5. Kuitenkin suhteellisen korkean hinnan (26,50e) tästä voi ottaa yhden pisteen pois. Tosin tämä koskee vain niitä joilla ei ole rahaa, joten muut voivat tyytyä jo mainittuun arvioon.