Mamo’sin wieninleike

Mamo’sin wieninleike

Eilisen epätoivon ryöpsähdyksen jälkeen ei auttanut muuta kuin käydä maratoniksi muuttuneen tehtävän kimppuun. Ainakin 42 wieninleikettä vielä Helsingissä testaamatta, joten tänään oli lounaaksi tarkoitus käydä syömässä niistä yksi.

Kohteeksi valikoitui Itäkeskuksen kyljessä viihtyvä Mamo’s ravintola, joka tarjoilee wieninleikettä suhteellisen edulliseen 12 euron hintaan.

Annos saapuu pöytään tasan 10 minuutissa ja ällistyttää koollaan. Tosin leike itse on tässä murto-osa annoksen koosta, sillä jollakin se alle kätkeytyvä pizzalautanen on selvästi täytynyt peittää.

Lisukkeeksi pyysin ranskalaiset, sillä sen enempää paistinperunoita kuin muusiakaan ei ole saatavilla. Ranskalaiset ovat ”ihan okei”, eivätkä aiheuta sen kummempia hurraahuutoja. Kehon suolatasapainon näilläkin toki saa järkkymään, sillä suolaa on reippaanlaisesti, joskaan ei omaan makuuni kuitenkaan liikaa.

Sivussa on myös ns. kebabberiasalaatti, eli juurikin se kaikille tuttu silppu, jota kebabbien ja pizzojen yhteydessä kaikkialla tarjotaan, salaattipöydästä tai suoraan lautaselta. Erittäin standardinomainen, rutiinilla toteutettu lisuke.

Itse leike on kuitenkin tosiaan pieni ja tulee pöytään epäilyttävän punaisena. Pinnassa kimmeltää reilu grillimauste, jossa on mukana vahvaa palaneen käryä ja ensimmäinen pala paljastaakin tilanteen. Leikkeen reuna on lähes puhkipoltettu ja kuivankumiseksi paistetusta leivityksestä löytyy varsin etolamaisen* synteettistä purutuntumaa. Lautasta vasten jätetty alapuoli on taasen lähes kokonaan ilman leivitystä.

Leike on kuitenkin moukaroitu sopivaan paksuuteen, josta plussaa. Raaka-aineessa on kuitenkin pientä epätasaisuutta ja loppua kohti se muuttuu vähän sitkeämmäksi ja jokin jänne (jonka toivon olleen possusta peräisin) käväisi myös nakerrettavana hampaiden välissä.

Olen itse näissä ”baarileike”-kategorian winkkareissa aina peräänkuuluttanut kuivemmasta päästä olevan leivityksen ihanuutta, mutta tämä Mamo’sin versio on jo vähän liikaa. Paistopinta on leikkeen keskiosasta ihan ok, mutta jos sitä ajattelee ihanan kosteana keitaana, löytyy leikkeen reunaosilta syvintä ja kuivinta Saharaa.

Maku itsessään on melko mitäänsanomaton, jossa maistuu runsas rasva ja grillimauste. Kaiken mitä tällä leikkeellä on annettavaa, voi maistaa jo ensimmäisestä suupalasta. Söin loppuun vain välttääkseni lihan heittämistä roskiin.

Jos kaikki edelläoleva ei vielä selventänyt, on Mamo’sin wieninleike melkoinen pettymys. Paikka itse on kuitenkin siisti ja palvelu on hyvää, joten tämän kokemuksen perusteella toivoisi paikan muiden annosten olevan odotetun tasoisia. Tälle kuitenkin ei voi mitään muuta antaa kuin 1/5.

(*= ”kaikkea kumista ja muovista)

[vifblike btntype="html5"]