Japanin kielen sana Izakaya tarkoittaa kirjaimellisesti paikkaa jossa ihmiset pysyvät alkoholin kanssa. Siinä mielessä sillä on yhtymäkohtia englannin kielen sanaan Pub – joten ei ihme, että Izakaya-ravintolat mielletään yleisesti japanilaisten pubeiksi.
Tyypillistä izakayalle on niiden kursailemattomuus ja kaikkein parhaimmassa muodossaan, myös lohdullinen kämäisyys. Pinnat voivat olla käsittelemätöntä puuta ja ravintola itse hyvinkin hämärä – mutta alkoholia saa ja ruoka on edullista.
Tässä mielessä, ”Stokkan Herkun” (joka on nykyisin Food Market Herkku) Keskuskadulle roudaamaan konttiravintolaan perustettu Izakaya on tervetullut uutinen. Jokainen varmasti tietää jo vuonna 2020 Helsingissäkin, että japanilainen ruoka on muutakin kuin sushia – ja siinä mielessä toki on pienoinen pettymys, ettei paikka ole revitellyt tämän enempää valitessaan neljää ruokalajia listoilleen. Niitä ovat lohisashimi, yakitori, ramenkeitto kanalla ja tankopapu-shiraae. Jokaisen annoksen hinta on sama, 9,95€.
Koska lista on niin lyhyt ja olin lounasseuran kera liikenteessä, päätös oli helppo. Yksi kaikkia annoksia, kiitos – ja pari olutta. Loppusumma nousi pari euroa yli 50 euron, joka satunnaiselle lounasmatkailijalle on jo järkyttävän iso summa. Toisaalta, lounaankaan ei tarvitse olla vain ravinnon absorbointi -puolituntinen, mutta tämäntyyppiseen ahtaaseen putkaan ei juuri rento seurustelu kuulu. Kymmenisen asiakaspaikkaa ovat kaikki ahdettu tiskille liki toisiaan ja ainoat näkymät ovat tiskin takana hääräilevään keittiöhenkilökuntaan. Tunnelma on hämmentävän autenttinen, mutta samalla klaustrofobinen – jossa tunnet istuinpaikkaa odottavien katseet niskavilloissasi.
Annoksien osalta, on ehkä syytä aloittaa parhaimmasta, joka itselleni yllätyksenä oli Kana Ramen. En ole ikinä ollut rameneiden suurimpia ystäviä, mutta annos on reilu, herkullinen ja sen kaikki osaset toimivat hyvin yhteen. Annokseen piilotetut muutamat kananpalaset ja siitakesienten puolikkaat täydentävät herkun, joka on kokonaisuutena vallan maistuva.
Lohisashimi on annoksista toinen, jota maisteltaessa suunpieleen karkaa hymynvire. Kala on hämmentävän hyvää, tuoretta ja tavallaan sitä on jopa riittävästi – mutta jos tästä odottaa täysipainoista lounasta, saattaa helposti jäädä nälkäiseksi.
Annoksista se, jota odotin itse eniten oli Yakitori. Leimallista hyvälle yakitorille on sama ongelma, kuin vappumunkeille – et voi syödä sitä nuolematta huuliasi (ja sormiasi). Tare-kastikkeella glaseeraus on avainasemassa – ja parhaimmillaan se on poltettu vartaan pintaan tahmeaksi kerrokseksi, jossa se täydentää grillatun kanan makua parhaiten. Valitettavasti lopputulos oli tästä kaikkea muuta – kastiketta ei ole tarpeeksi ja maku jää vajaaksi. Savuisen makeuden sijaan makujen takanurkasta pilkistää hiiltyneisyys – ja vaikka se yakitoreihin kuuluukin, ei aivan näissä määrin. Kokonaisuutena annos tuntuu täysin ylihintaiselta, sillä sopivampi hinta olisi noin puolet mainitusta. Tällöin toki lisukkeet olisi voinut jättää pois ja myydä vain vartaita reilusti kappalehintaisina.
Annoksen neljäs, oletettavasti myös ainoa vegaaninen annos on heikoin annos. Green Bean Shiraae on yksinkertaisesti soijassa marinoitua tankopapua ja pinaattia, joka on sekoitettu misoon sekoitettuun pehmeään tofuun. Ainekset ovat tuoreita, mutta on jokseenkin jännittävää huomata ”kastikkeen” olevan täysin mautonta ja toimivan lähinnä annoksen lubrikanttina. Toki kastike myös taittaa pinaatin ja papujen makua kevyempään, mutta sellaisenaan se lähinnä vain näkyy, mutta ei maistu. Kymmenen euron hinta on ryöstöä, sillä yksittäisenä ateriana tämä ei riitä kenellekään muulle kuin askeettisuuslupauksen tehneelle buddhalaismunkille. Hinnassa siis on ylihintaa ja oikeampi hinta olisi viiden euron hujakoilla. Siitä huolimatta parhaimmillaan tämä olisi puolet pienempänä lisukeannoksena, esim. n. 3-3,5€ hintaisena.
Kokonaisuutena Herkun Izakaya on piristävä uutuus. Se on autenttiselta tuntuva pala Japania, jonka suunnittelija unohti rakentaa koppiin ilmastoinnin. Keittiön ja asiakkaiden aiheuttama kosteus tiivistyy ikkunoihin ja ovesta kävellessä tuntuu kuin lehmä nuolaisisi saapuvaa naamasta. Silmälasit, kamerat – kaikkeen optiikkaan tiivistyy välittömästi sakea sumukerros.
Vaikka ruoka aiheutti kritiiikkiäkin, siinä ei teknisesti ollut hiiltyneen kanan lisäksi mitään vikaa. Raaka-aineet ovat kaikki kohdallaan – jopa erinomaisia. Suurin ansaittu kritiikin aihe on typerä, selvästi yhtenäistetty hinnoittelupolitiikka, jonka suurin saavutus lienee se, että kassakoneeseen saadaan ainoastaan yksi hintanappi. Asiakkaalle se näyttäytyy reilusti ylihintaisina annoksina ja pettymyksenä siitä, että ruoka ei täytä sille tarkoitettua (ja siitä maksettua) tarkoitustaan.
Toki, hinnoittelupolitiikan voi nähdä ihan strategisena manööverinäkin. Herkku ei muutenkaan ole näyttäytynyt minkäänlaisena duunarikauppana ja jos alle viikon paikallaan oleva konttiravintola ottaa trendsettereiltä fyrkat pois – ja pitää koko ajan kaikki asiakaspallit täytettynä, niin miksipä ei. Kate ainakin on kohdallaan ja kun teknisesti ruoka on toimivaa, niin vuoden päästä kukaan ei enää muista tulleen ryöstetyksi
Japanilaisen ruoan tarjonta ei Helsingissä ole kovinkaan laajaa, mutta yksi suosimani kohde on Kolmannella linjalla sijaitseva Kampai3 Katso video paikasta täältä. Seuraa myös instagram-tiliäni osoitteessa www.instagram.com/visukinttu – tilillä ajoittain myös ravintolauutisia ja pikakatsauksia.
.