Ravintolamedioiden tai itse sellaiseksi julistautuneiden (kyllä, lasken tämän sivun sellaisten joukkoon) joukossa journalismi ja suoraselkäisyys on aika harvinaista. Toisaalla verkossa paikallislehdet saavat helppoja klikkejä kopioimalla ”uutiset” suoraan tiedotteista ja toisaalla toiset tekevät ylistäviä arvioita esittelyjä ravintoloista, joiden pöytävarauspalveluita he myös välittävät. Saatan olla toki väärässä, mutta en luottaisi yhdenkään kirjoittajan mielipiteeseen, joka toisella kädellään ottaa rahaa vastaan.
En, vaikka olisin itse se kirjoittaja.
Siksi tämä artikkeli on siitä ainutlaatuinen, että tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsin maistamaan sitä korruptiota, joka luo näkyvyyttä ravintoloille median ja vaikuttajien kautta. Olin yksi paristakymmenestä, jotka kutsuttiin mukaan Frans & Amelie -ravintolan syysmaistelumenuun illalliselle. Otin kutsun vastaan, luonnollisesti, sillä vaikka ilmaisia illallisia ei ole, tämä oli loistava tapa päästä tutustumaan siihen, miten tällaiset tilaisuudet toimivat.
Samalla tämä asetti minut kiinnostavan probleeman eteen. Miten pystyn pitämään oman riippumattomuuteni, kun eteen lyödään ruokaa ja juomaa niin paljon kun pystyn nauttimaan ja kysytään, mitä mieltä olen? Tämä samainen kysymys on tosin tullut eteen monen monituista kertaa eri tilanteissa ja oman kokemukseni mukaan mitä ammattimaisempi keittiöhenkilökunta on, sitä arvokkaampana he rehellistä palautetta pitävät.
Ilta alkoi toki sillä, että parikymmentä meistä kokoontui Frans & Amelien kabinettiin ja kuuli ketjujohtajan Jussi Lampisen tervetulopuheen. Ketjuhan on entinen Fransmanni – johon kuuluu kymmenen ravintolaa ympäri Suomen. Kaikki S-ryhmän hotellien yhteydessä.
Maistelemamme syysmaistelumenu (48e / hlö) on napattu ravintolan ”kauden parhaita makuja” -listalta, joka vaihtuu neljä kertaa vuodessa. Me pääsimme maistamaan listan kaikkia alkuruokia. Niistä Savulohibriossi ja kirjolohenmäti (10e) oli tavallisin, jossa suurin ongelma oli itse asettelu. Savulohitahna oli seissyt briossin päällä jo tovin, eikä leivässä ollut juurikaan enää odotettua rapeutta. Myskikurpitsakeitto (10e) oli kolmesta vaihtoehdosta ainoa vegaaninen, jonka suurin ongelma on, että se on keitto. Tavanomaisesti keittoja usein väheksytään, mutta tämä oli erinomainen. Kookoskerma tekee keitosta erittäin pehmeän ja makua riittää. Kolmantena alkuruoista tuli Vuohenjuusto brick-rulla (9e), joka oli näistä kolmesta ehdottomasti paras. Erikoinen kevätrullaa muistuttava koostumus, jossa friteerattu kuori yhdistyy pehmeänsuolaiseen sisukseen ja jota granaattiomenahilloke täydentää loistavasti. Ruokalistalla mainittua pähkinää en juuri mausta löytänyt, mutta en myöskään kaivannut.
Pääruoista valikoimaa listalla on useampia, joista pääsimme maistamaan Hunajaista kananpojanrintaa (23e), joka toimi kuten kana aina toimii. Helppo proteiininlähde ruokaan kuin ruokaan, mutta varsinainen elämys jäi täysin kokematta. Tämän voisi tehdä kotona vitosen hunajamarinoidusta filepaketista, etkä jäisi mistään paitsi. Tosin listalla annokseen kuuluu kurpitsapyree, joka kiinnostaa jo enemmän – ja myös annokseen kuuluva punajuuricouscous on varsin toimiva lisuke vaikka tuokin mieleen hiukan kouluruokailun. Mutta hyvällä tavalla. Yksinkertaisuus on joskus kaunista.
Toinen maistelemistamme pääruoista oli Poronpaistia (35e) joka myös maistelumenuussa jää annoksena vajaaksi. Listalla mainittua lime-selleripyreetä ei maistatettu joka oli ehkä annoksen kiinnostavin osuus. En tiedä mikä omissa makuhermoissani on vialla, mutta maistan porossa aina maksan kaltaisen rautaisen pistävän maun, joka kääntää aina fiilistäni lounaaseen. Toisaalta taas pidän kovasti siitä että lihassa on myös lihan makua, joka tästä annoksesta vähän välittyy. Pieni miinus myös siitä, että en tiedä onko paikassa tapana siivota paisti kalvoista, mutta toisessa maistamistani paloista tämä oli jätetty paikoilleen – lihan leikkaaminen kävi siis työstä.
Annoksen mukana tuli myös emmental-perunagratiinia joka ajoi asiansa poikkeamatta odotetusta sen huonompaan kuin parempaankaan.
Vegaanisista vaihtoehdoista pääruokina oli tarjolla Tofu-kasvistagine (19e) joka oli piristävä annos. En itse pidä juuri tofun tekstuurista, mutta seuralaisenani ollut vegaani arvosti annosta kovasti. Omastanikin mielestä annoksessa käytetty kylmäsavustettu tofu oli sieltä parhaimmasta päästä, mutta annos olisi kaivannut omaan makumaailmaani reilusti lisää mausteisuutta. Hyvään suuntaan kuitenkin ollaan liikuttu, jos sitä vertaa vuoden 2015 tilanteeseen vegaaniruokien osalta. Ylipäätäänkin, tagineita saisi löytyä ravintoloista enemmän.
Jälkiruokia listalta löytyy kaksi, joista Uuniomenaclafoutis (10e) on ihan perinteinen omenapiirakka/-pannukakku. Teknisesti hyvin toteutettu ja maukas, sekä valittu vaniljainen jäätelö toimii hyvin – mutta jälleen kerran, tämä ei tarjoa mitään uutta ja jää siksi vähän tylsäksi. Sitävastoin Manteli-suklaamousse (9e) vaikuttaa listalla tylsältä, mutta nousee selkeästi omenapiirakan yläpuolelle. Mousse itsessään on kiinteää ja toi mieleen mignon-munan sisuksen. Annoksen sokerihuurretut pähkinät ja kinuski toimivat erinomaisesti ja makeudeltaan annos tunkeutuu ytimiin kuin diabetes.
Kokonaisuutena illasta ei voi muuta olla kuin tyytyväinen, sillä onhan tämä ensimmäinen kerta kun jokin ravintola huomioi työni harrastukseni vaivannäön kutsumalla korruptoitumaan illalliselle. Toki sanomisistani voi olla montaa eri mieltä, joten nähtäväksi jää näemmekö täällä vastaavia raportteja enää tulevaisuudessa.
Mitä tulee omaan mielipiteeseeni aiheena olevasta Frans & Amelie -ravintolasta, siirsi se ajatustani S-ryhmän ravintoloista nykäyksen parempaan suuntaan. Vaikka tarjonnassa on edelleen mielikuvituksettomuutta ja pliisuutta joka pohjautuu pyrkimykseen miellyttää kaikkia – löytyi joukosta myös yllätyksiä joiden löytymisestä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valitettavasti iltaan mahtui myös teknisiä kömmähdyksiä, joiden osalta jää nähtäväksi pystyykö keittiö petraamaan niiden osalta.
Kokonaisuutena kuitenkin maistelumenu on hieno idea, joka hintatasonsa vuoksi on hyvä vaihtoehto kaikille jotka paikkaan päätyvät. Se tarjoaa läpileikkauksen eri makuihin kattavasti, mutta mielikuvituksen ja uskalluksen puutteen johdosta se ansaitsee omalla mittarillani perusvarman 3/5 – joka sekin on numeroa suurempi kuin olisin itse arvannut etukäteen.
Lopuksi vielä sanottakoon, että pidän paikan sisustuksesta.