Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä mielikuva ei juuri muuttunut, sillä ravintolan interiööri huokuu firman luottokorttia ja villakangastakkeja. Erittäin positiivisena huomiona kuitenkin se, että valkoisia pöytäliinoja ei oven puolella olevassa ”baarissa” juuri näkynyt ja meininki oli muutenkin rennompaa. Hetken ”odota tässä pöytäänohjausta”-kyltin kohdalla seisoskeltuamme meille myös kerrottiin, ettei meitä päästettäisi salin puolelle lainkaan (ilmeisesti loppumassa olevan lounasajan vuoksi) – mikä sopi meille vallan hyvin.
Palvelun tasosta ensiraapaisua antoi tarjoilijan ensikontakti pöydässä. Molempien meidän ollessa ensikertalaisia saimme tiiviin perehdytyksen keittön suuntaukseen ja ravintolan toimintafilosofiaan, josta selkeä ja iso plussa. Juomalista myös esiteltiin hyvin ja ruokalistan eri vaihtoehtoja tuotiin hyvin esille, mukaanlukien tarkoituksellisen tyhmiin kysymyksiin vastaamiset. Lopulta pohdittuani monista vaihtoehdoista sopivinta – tarjoilija muisti myös mainita, että paikasta saa puolikkaita annoksia, jos haluaa maistella useampia. Tämä taas sopi tilanteeseen enemmän kuin hyvin ja valitsin lämpimien ruokien listalta mereneläväpastan (26e) ja grillilistalta iberico-possun sisäfileen (28e). Huomioikaa, että otin molemmat puolikkaina annoksina, jolloin hintani oli puolet mainituista. Ravintola ei myöskään ota puolittamisesta lisähintaa, joka on jälleen ison plussan arvoinen teko.
Ja koska annoksen puolittaminen kuulostaa ylipäätään huolestuttavalta, otin vielä listalta paikan ranskalaiset (7e) ja mainitsin kysyttäessä, että ruoat saa tuoda niiden valmistuttua pöytään.
Ensimmäisenä pöytään saapui seafood linguini joka asetti kieltämättä ensivaikutelmani uuteen uskoon. Suuri lautanen aina hämää hiukan, mutta annos ei vaikuttanut mitenkään pieneltä, saati puolikkaalta. Toki vielä on matkaa hiukan raksaruokaloiden hiilihydraattipommeihin, mutta jos pönöttävissä platinamastercard-mestoissa tarjoiltaisiin tämän kokoisia annoksia laajemmalti, saattaisin harrastaa niitä useammin. Myöskin visuaalisuuteen on selvästi panostettu, mutta mikä tärkeintä – ensivaikutelma mausta oli suorastaan tajunnan räjäyttävä. Maut yhdistyvät loistavasti ja kyseessä on kevyesti parhaimpia pasta-annoksia mitä olen maistanut. Kokemusta kuvaa tätä kirjoitettaessa kaksi asiaa: yritän yrittämällä kehittää jotain huonoa sanottavaa annoksesta siinä onnistumatta ja toisekseen – kuolaneritykseni on kasvanut eksponentiaalisesti.
Toisena pöytään saapui iberico pork tenderloin & ”pisto”. Lihan täydellinen kypsyysaste yhdistettynä rapeaan pintaan yllätti – suutuntuma ei ole ihan sitä tavallisinta kun fileenpalasen pehmeys ja mureus yhdistyy kovaan pintakuoreen. Arvostan tosin ajatusta, mutta ei sovi omaan makuuni. Myös annoksen maku on melko pliisu ja olisin kaivannut voimakkaampaa maustamista, myös pistopedin osalta. Toisaalta lihansyöjänä taas arvostan myös sitä, että lihan aito maku pääsee esille. Lyhyesti: helkkarin vaikea annos arvioida reilusti, sillä vaakakupin molemmissa päissä on tasapainoisesti asioita. Tyydyn ehkä mainitsemaan, että sosiaalisen syömisen mahdollisuuksissa olisin tyytynyt tästä annoksesta yhteen tai kahteen palaan – ja nauttinut niistä silti täysin siemauksin. Annoksen mukana tullut polenta oli myös erinomaista.
Hiukan yllättäen kolmantena saapui pöytään ranskalaiset, joiden puuttumisesta tarjoilijaa piti erikseen huomauttaa. Tässä vaiheessa en oikein tiennyt enää mitä odottaa ja pöytään saapui selkeästi tavallisin annos kaikista kolmesta – mikä ei tietenkään ole mikään yllätys. Perunoita on suhteellisen vähän ja seitsemän euron hintaisena tämä tuntuu näistä annoksista kalleimmalta. Pääruoan puolittaminen tuntuu tähän verrattuna uskomattoman hyvältä idealta – mutta samalla ei voi jättää huomiotta, että Bronda on tehnyt perunansa erinomaisesti. Parmesanilla täydennetty pinta on täydellisen rapea ja sisältä perunat ovat mehevän pehmeitä. Myös talon ketsuppi toimii, joka tosin voi omalla twistillään hämmentää felix-kansaa – ja ainoa miinus liittyykin juuri mausteeseen tai tarkemmin sen tarjoiluun. Harva meistä syö näin isoja ranskalaisia kertahaukkaisulla, joten ahtaaseen purkkiin ranskalaisen dipattuasi ja siitä puraistuasi, et yllä enää puolikkaalla ketsuppiin. Voi mikä huutava vääryys! Toki itseäni fiksummat ratkaisevat ongelman siirtämällä vaikka veitsellä ketsuppia lautaselle ja maustamalla ranskalaisensa siitä.
Kokonaisuutena Bronda pääsi yllättämään erittäin positiivisesti. Hintatasoksi yli tunnin lounaalle jäi vajaat 40 euroa ja vaikka sillä vetäisisi Kyöstin Kuppilassa buffasta 3-4 lounaslautasellista, en voi sanoa olevani pettynyt. En sitten lainkaan. Ainoa pieni kauneusvirhe muuten lähes täydellisessä lounaskokemuksessa oli palvelun ajoittainen haahuilu. Kukaan ei ottanut meitä vastaan, tarjoilijat pyyhälsivät mitään sanomatta ohitsemme odottaessamme pöytäänohjausta, tilauksen unohtaminen/viipyily ja lopuksi vanha klassikko – laskua tuntui olevan vaikea saada. Näistä pienistä huolimatta Bronda pääsi omalle listalleni ehdottoman vahvoin suosituksin. Hinta-laatusuhde kohtaa erittäin loistavalla tasolla ja ruokalistassa tuntuu nytkin kiinnostavan kirjan sisällysluettelolta, jonka läpikahlaamista ei oikein jaksaisi odottaa. Vielä kun ravintolan joustavuus annosten puolittamisessa palvelee haluaisin maistaa vähän kaikkea -kansanosaa (kuten allekirjoittanutta), en näe mitään syytä miksi tämä ei olisi loppuvuonna 2019 oma paikkani aina kun haluan rentoutua ydinkeskustassa myöhäisen lounaan merkeissä. Suora 5/5.