Olen sitä sukupolvea, jolle Helsinkiin saapuessa kävi selväksi, että Vanha Maestro -nimisestä ravintolasta eläkeläiset etsivät päiväkahviseuraa. En koskaan käynyt kyseisessä tanssiravintolassa, mutta muistan olleeni vähän pettynyt kun se lopetetiin vuonna 2003. Ajat muuttuvat, eikä Helsingin keskustassa tanssiravintolalle ole ollut tilausta senkään jälkeen.

Seuraavan kerran sulkemisuutisen jälkeen törmäsin Maestroon tänään kun kävelin lähiseuduilla ja etsin ruokapaikkaa. En heti tajunnutkaan mistä on kyse, mutta totta tosiaan – rakennusta on restauroitu viimeiset vuodet ihan urakalla ja paikalla on nyt Hotel Mestari -niminen hotelli ja sen Maestro 51 -niminen ravintola.

Paikanpäälle saavuttua on ilmiselvää, että kyseessä on täysiverinen hotelliravintola, jossa aamuisin katetaan ihmisille aamiaista ja jossa iltaisin kauppamatkustajat juovat hienostuneita drinkkejään hotellihuoneen laskuun ja vokottelevat kevytkenkäiseksi uskomiaan neitosia.

Tai sitten ei.

Ravintolasali avautuu hotellin aulaan, mutta on onnistuttu piilottamaan kätevästi saapuvien turistien katseilta. Ainakin pääosin. Sisustus on mielenkiintoista roikkuvien tilanjakajien käyttöä, joskin olisin ehkä itse toivonut enemmänkin rehellistä takkinaulakkoa. Sekin varmasti löytyisi jostain, itse sitä en löytänyt.

Enkä muuten saavuttuani löytänyt henkilökuntaakaan. Vajaat 10 minuuttia tiskillä seisomisen jälkeen hotellin respasta tuli henkilö kertomaan, että (ainoa?) ravintolahenkilökunnan jäsen oli lähtenyt viemään roskia, eikä ollut vielä tullut takaisin. Sain kohteliaan kehoituksen etsiä vain itselleni pöydän – henkilökuntaa tulisi pian paikalle ottamaan tilausta.

Muutaman minuutin päästä näin tapahtuikin.

Tästä eteenpäin palvelu toimi moitteettomasti ja ystävällisesti. Tosin sitä sai vain englanniksi.

Tilasin lounaspihvin (Black Angus ulkofilepihvi, 18 €), drinkkilistalta paikan oman Whisky Sour -version (Malts & Maple Sour, 15 €) ja jälkiruoaksi Churrot (4 €)

Tilaus saapui nopeasti, koska olin ilmeisesti ainoa asiakas. Joku teki töitä läheisessä pöydässä, muutama henkilökunnan jäsen piti palaveria toisaalla. Klo 13 ei ilmeisesti ole täälläkään kiireisin lounasaika.

Ensivaikutelmaltaan lounaspihvi oli järkyttävän pieni. Vaikea arvailla sen painoa, mutta mitä ilmeisimmin 18 euron hintainen (tosin loppulaskussani oli hinta vain 17 €) lounasannos on pakko kutistaa pihvin osalta minimiin, jotta kate säilyy. Ihan ymmärrettävää sinällään – mutta toivottavasti iltalistan annokset ovat reilumpia.

Annoksen ranskalaiset olivat moitteettomia ja grillattu sydänsalaatti kiva lisä, jonka toivoisin raaka-aineena saavan lisää suosiota erityisesti tämäntyyppisissä pihviannoksissa. Pihvi itsessään oli kypsennetty erinomaisesti, täydellinen medium+. Toiveitani ei tosin kysytty tilatessa, mutta tällaisessa tapauksessa ei sillä ole väliäkään. Myös pihvin chorizovoi oli hauska lisä, jossa makuun on saatu hippunen iberialaista säväkkyyttä.

Drinkki tarjoiltiin hiukan erikoisesti, kuiva mallasleivän viipale lasin päällä. Rakastan whiskey souria ja olin ehkä siksi ensin, että mitäs helvettiä tällainen kuiva korppu tässä tekee, mutta todella hämmentävästi se sopi juoman kanssa nautittavaksi erinomaisen hyvin. En edes tajua miten, mutta joku selkeästi tietää täällä mitä tekee. Itse juomakin oli rakennettu taidolla.

Jälkiruokana tarjolla olevat churrot eivät myöskään pettäneet. Maut olivat kohdallaan, niitä oli hintaan nähden reilusti ja suklaakastike toi mieleen vahvasti lapsuuden Jacky Makupalat. Jos jostain makuasioista lähdettäisiin kiistelemään, niin churrot olisivat voineet olla astetta rapsakampia.

Haluaisin pitää paikasta viiden tähden arvoisesti. Myös osa annoksista ja palvelusta puoltaisi sitä kovasti, mutta pieniä stipluja vielä on. Myönnän myös, että jos en olisi hotellissa asiakkaana – on tietty kynnys tulla illalliselle hotellin ravintolaan, mutta Maestro 51:n osalta se saattaa olla todella kannatettava kynnys ylitettäväksi.

Annoksissa on tiettyä turvallisuutta kautta linjan, mutta pienet yksityiskohdat ja pieteetillä tehdyt annokset herättivät näinkin pikaisessa kohtaamisessa halun tutustua näihin syvemmin. Pelkkä silmäily paikan iltalistaan vahvistaa käsitystä. Harvassa paikassa lähes kaikki listalla olevat annokset houkuttelisivat kokeilemaan. Plussana, myös kasvissyöjät/vegaanit on otettu huomioon, mikä nyt 2020-luvulla onkin jo oletusarvoinen asia.

Jokatapauksessa, tämänkin tekstin piti olla saate muutamalle kuvalle ja tiivistelmä nopealle lounaan pikatestille, mutta toisin kävi. Lounaastani on tätä kirjoitettaessa kymmenisen tuntia, minulla on taas nälkä ja maistan mielessäni uudelleen churrojen sokerikanelin ja whiskey sourin.

Ja se on hyvä merkki.

Silti, edellämainituista seikoista johtuen 4/5. Jos ravintola jatkaa valitsemallaan tiellä, en epäile pätkääkään etteikö seuraavan kokeilun jälkeen ole hyvin todennäköistä nostaa arvosana viiteen.